Silläkin uhalla, että äitini tän näkee...

Senni Tonnika

Aktiivinen jäsen
28.11.2006
16 113
3
36
Äidin kanssa välit on mitä on. En vaan jaksa kyseistä ihmistä paljoakaan. Laukoo suustaan kaiken ajattelematta toisia. Muutama esimerkki:
1.Soitin äidilleni ja kerroin, että olemme kihlattuni kanssa menossa naimisiin. Ei onnitteluja. Ensimmäinen kysymys oli: ootko raskaana?

2. pari vuotta myöhemmin soitin äidilleni ja kerroin, että vauva on tulossa. Puhelimessa tuli hetken hiljaisuus jonka jälkeen äitini sanoi soittavansa hetken kuluttua takaisin. meni 10 minsaa ja kun soitti, eka kysymys oli: oliko vahinko?

3. Siskoni kun ilmoitti menevänsä naimisiin, eka kysymys oli: kuka maksaa häät?

4. Jätti oman ensimmäisen lapsenlapsensa 1v synttärit väliin koska samana aamuna oli 2kk aiemmin varattu kampaaja-aika ja sitä ei halunnut perua.

5. kertoi minulle muutama vuosi sitten, että minut on tehty vain siksi, että jos hänen avioliittonsa olisi sillä pelastunut. En toiminut toivotulla tavalla.

ym. ym. ym. ym.

Viime ajat olen ollut vähemmän yhteydessä koska en vaan jaksa. Mieheni ei käyttäydy äitiäni kohtaan mitenkään halveksuvasti tai inhoten vaan normaalisti. kuten minäkin aina kun nähdään. Äitini kuitenkin on omalle avokilleen puhunut ties mitä minusta ja siskostani ja meidän käyttäytymisestä ja mies ilmeisesti nyt inhoaa meitä. Se ei minua haittaa koska harvemmin nähdään. Mutta ärsytystä miussa aiheuttaa äitini ja miehensä käyttäytyminen kun nähdään.

Viimeksi nähtiin syyskuussa siskoni pojan syntymäpäivillä. Äidin kanssa tervehdittiin, ei muuta. Äiti ja miehensä olivat koko juhlien ajan naamat myrtyssä ja oikein näyttivät muille, että he nyt mököttävät ja ovat loukkaantuneita minulle ja siskolleni. Kivahan se on lapsenlapsen juhlissa noin käyttäytyä. Silloin äitini puhui pienen hetken poikani kanssa, mutta sen jälkeen ei ole lapsenlapseensa pitänyt mitään yhteyttä.

Jouluna oltiin kaikki äidinisäni luona, mutta äitini ei sinne halunnut tulla koska on kuulemma epätoivottu vieras. Kuitenkin joulupäivänä kun me lapset ja lapsenlapset olimme sieltä lähteneet, äitini kävi kylässä.

Nyt olisi reilun viikon päästä oman poikani 5v synttärit ja tottakai kutsun laitoin äidilleni ja miehelleen. Pikkusiskoltani ja papaltani kuulin, että äitini ei ollut varma tulostaan, koska miehensä ei ole kovin innokas lähtemään. Äiti ei kuitenkaan voi ilman häntä tulla. nyt ilmeisesti ovat kuitenkin tulossa, mutta mitähän tässä tekis jos meinaavat istua naamat norsunvitulla koko juhlien ajan?

Miusta on ihan sama vaikkei me nyt olla kummosissa väleissä, mutta se, että sit pitää mököttää oman lapsenlapsensa juhlissa ni menee miulta yli. Oma häpeänsähän se on jos ei halua yhteyttä lapsenlapseensa pitää. Itsehän siinä hän häviää.

ja minusta äitini meihen käyttäytyminen on todella ala-arvoista. Asia ei liity häneen millään tavalla. Hän on tavannut äitini vasta 11 vuotta sitten ja itse olen kuitenkin muuttanut kotoota pois jo 15 vuotta sitten. ihan yhtälaillahan minun mieheni voisi ruveta käyttäytymään yhtä tympeästi äitiäni kohtaan kuten äidin mies minua kohtaan. Loppujen lopuksi kun kyse on vain minun, siskoni ja äitini väleistä. Ei kenenkään muun.

Ajattelinkin tuossa, että jos he käyttäytyvät yhtä tympeästi poikani juhlissa, niin pyydän heitä poistumaan.

Poika itseasissa itse ilmoitti kun kutsuttavia mietittiin, ettei halua mummoa ja tämän miestä juhliin kun ei tykkää heistä. olen koittanut pitää asiat siten, että pojan ja mummon välit olisivat ok, enkä siis hauku äitiäni hänen kuullensa ym. mutta minkäs voi jos mummo on viimeksi pari sanaa vaihtanut puoli vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä... Sanoinkin pojalle, että mummolle tulisi paha mieli jos häntä ei kutsuttaisi. Nyt kyllä tekisi mieli perua kutsu.
 
No onpa kurjaa, todella :( Harmittaa varmasti ainakin lasten puolesta, joiden mummo käyttäytyy näin mouhosti. Olen pahoillani - mutta toisaalta ihan hyvä ettet paina villaisella tällaista vaan puhut asioista niiden oikeillä nimillä. Tsemppiä.

ps. Äiti on kuitenkin menneisyyden hahmo, onneksi. Sulla on oma elämä ja oma perhe - onneksi :)
 
[QUOTE="huhhuh";23207100]No onpa kurjaa, todella :( Harmittaa varmasti ainakin lasten puolesta, joiden mummo käyttäytyy näin mouhosti. Olen pahoillani - mutta toisaalta ihan hyvä ettet paina villaisella tällaista vaan puhut asioista niiden oikeillä nimillä. Tsemppiä.

ps. Äiti on kuitenkin menneisyyden hahmo, onneksi. Sulla on oma elämä ja oma perhe - onneksi :)[/QUOTE]

ja asutaan 250 kilsan päässä, ni ei senkään takia kovin usein nähdä.

Syksyllä sain äidiltä kirjeen jossa kyseli syytä väleihimme. Kyseli, että onko syynä oman elämäni onnettomuus vai kateus äidin onneen...huoh... Jätin vastaamatta kun en tiennyt, että miten vastaisin loukkaamatta. Ehkä se pitäis vaan ladata viimeisten liki 30 vuoden ajalta kaikki paskat päin sen naamaa. Ehkä menis useampi vuosi, ennenkuin kykenis puhumaan miulle taas.

joskus siskon kanssa puhuttiinkin äidille syitä, et miks asiat on näin, mut kun ei vaan mee perille. Äiti näkee itsensä siten, että hän ei ole tehnyt yhtään virhettä vaan me tyttäret ollaan inhottavia kun kohdellaan häntä näin.
 
Viimeksi muokattu:
On aika tympiä tilanne. Entä jos vain kylmäsi oisit jättänyt äitisi kutsumatta, mököttäköön sitten kotona?

ois varmaan pitänyt. Mut jos yhtä tympeästi käyttäytyy poikani synttäreillä kuin käyttäytyi siskoni pojan synttäreillä, ni voin pyytää poistumaan. Siinähän sit ajelee ns. turhaan 250 kilsaa.. eli siis 500 kilsaa yhteensä...
 
jEhkä se pitäis vaan ladata viimeisten liki 30 vuoden ajalta kaikki paskat päin sen naamaa. Ehkä menis useampi vuosi, ennenkuin kykenis puhumaan miulle taas.
.

Hyvä ettei asu naapurissa :)

Minusta sun suorastaan pitäisi "ladata" hänelle kaikki päin kasvoja. Muistaen kuitenkin että pidät asiallisen linjan - kerrot miten koet tietyt asiat. Ja voihan sitä kertoa mikä meni mielestäsi pieleen lapsuudessa.

Itse olen omalle äidille kertonut aika suoraankin mitä mieltä olen hänen itsekkäästä touhuilustaan. (Mm. teki lapsen yksinään jne.) Meidän välit parani huomattavasti kun olin sanonut sanottavani. Ei tietenkään heti, mutta ajan mittaan.

Ja on äidilläsi kuitenkin jotain hajua että syy voisi olla hänessä jos kerran kirjeeseen oli sellaista syytä ehdottanut?

Tuohon äitisi kateuskommenttiin voisi ilkeästi todeta, että en kai minä nyt herrajjjumala ole noin paljon vanhemmalle naiselle kade?! Nuoruus on valttia ;) tms. Ihan vaan nähdäksesi miten äitisi reagoi.. Nimittäin mun veikkaus on, että hällä on sua kohtaan mm. ikäkateutta.
 
[QUOTE="huhhuh";23207332]Hyvä ettei asu naapurissa :)

Minusta sun suorastaan pitäisi "ladata" hänelle kaikki päin kasvoja. Muistaen kuitenkin että pidät asiallisen linjan - kerrot miten koet tietyt asiat. Ja voihan sitä kertoa mikä meni mielestäsi pieleen lapsuudessa.

Itse olen omalle äidille kertonut aika suoraankin mitä mieltä olen hänen itsekkäästä touhuilustaan. (Mm. teki lapsen yksinään jne.) Meidän välit parani huomattavasti kun olin sanonut sanottavani. Ei tietenkään heti, mutta ajan mittaan.

Ja on äidilläsi kuitenkin jotain hajua että syy voisi olla hänessä jos kerran kirjeeseen oli sellaista syytä ehdottanut?

Tuohon äitisi kateuskommenttiin voisi ilkeästi todeta, että en kai minä nyt herrajjjumala ole noin paljon vanhemmalle naiselle kade?! Nuoruus on valttia ;) tms. Ihan vaan nähdäksesi miten äitisi reagoi.. Nimittäin mun veikkaus on, että hällä on sua kohtaan mm. ikäkateutta.[/QUOTE]

Jaa-a...hällä on kaksi pieleenmennyttä avioliittoa takana ja kolmas mies menossa :D Hän oli yh. Minulla ja siskollani menee elämässä hyvin. On ihanat miehet ja lapset ja muutenkin elo mallillaan. Elän itseasiassa juuri sellaista elämää mitä haluankin.

Ajattelin, että kirjoitan äidille myös kirjeen. Jos lauon asiat päin naamaa, niin veikkaan, että äiti sulkee korvansa suurimmalta osin. Jos pistän kaiken kirjeeseen, niin saapi lueka aina kun haluaa ja jos haluaa. Ehkä asiat sisäistää paremmin kun ne näkee edessään paperilla.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";23207377]Ihan samanluontoinen kuin anoppini, sillä erotuksella että lapsenlastaan rakastaa ja tapaa säännöllisesti. Mutta omia lapsiaan kohtelee juuri kuten ap:n äiti![/QUOTE]

Huvittavaa on, että siskoni asuu lapsensa kanssa n. 5 kilsan päässä äidistä. Silti äitini valittaa isälleen, (papalleni) ettei näe lapsenlastaan tarpeeksi. lapsen kummit ja toiset isovanhemmat soittelevat välillä ja hakevat pojan leikkipuistoon tai leikkimään ja pihalle touhuamaan. Äitini ei voi soittaa ja hakea koska mököttää siskolleni.
 
Ei helevetti... entistä enemmän vaan ärsyttää koko äiti.

Juttelin täs pikkusiskon kanssa ku äiti ei oo ilmoitellu mitään, et tuleeko pojan synttäreille vai ei. Ni pari viikkoa sitten siskolleni sanoi, et sanoo miulle (juteltiin siskon kans fb:ssa), että yrittää tulla. Ni sisko oli lauantaina kysyny äidiltä, et onko muistanu miulle ilmoittaa, ni äiti oli vaan vastannu, et hänhän sanoi jo, et yrittää tulla, sen luulis riittävän. Noh...mie tiiän, et se on tulossa, mut voishan se sen miullekin sanoa.

Muutenkin oli miehensä kanssa juputtanut siitä, että "heille on sentään varattu jopa huimat 2 tuntia juhlia varten". Ei tosiaan ole pakko tulla jos on noin helevetin vaikeeta.

Niin ja juhliin on siis sukulaisille varattu pari tuntia jonka jälkeen tulee lapsivieraat omiin lastenkekkereihin.

Tuosta tulee niin mieleen pojan eka joulu. Ajeltiin aamusta 200km miun papan luokse ja siellä saunottiin, käytiin haudoilla ym. Lähtiessä käväistiin pikkusiskojeni luona ja oltiin siellä tunti, sieltä ajeltiin äitini luokse jossa oltiin vajaa 2 tuntia jolloin klo olikin ko 20.00 joten lähdin 9kk ikäisen pojan kanssa isosiskoni luokse, jotta sain pojan nukkumaan ajoissa. Poika oli ihan poiki päivän hulinasta ja vihdoin kun nukahti, laitoin äidille tekstiviestinä kiitokset lahjoista, niin äidiltä tuli takaisin vain: " Kiitos itsellenne tästä vaivaisesta tunnista jonka minulle tänä jouluna soitte."

Mie jotenkin odotan innolla ja kauhulla lauantain juhlia. Toisaalta en haluis nähdä äitiä ja katsella sen myrttynaamaa... tai hänen miehensä myrttynaamaa. Mutta toisaalta oikein odotan koska olisipahan aihetta sitten suoraan sanoa heille asiasta ja voivat poistua koska en aio sellaista katsella pojan synttäreillä.

Äitini koittaa aina näpäyttää meitä asioista. Esim. toissa jouluna oli ostanut lahjat miulle ja isosiskolleni, muttei antanut niitä meille koska halusi näpäyttää meitä jotta huomattais kuinka huonot välit meillä on. Miulle tuollainen näpäyttely aiheuttaa vain sen olotilan, et vielä vähemmän tekee mieli korjata välejä tai edes pitää minkäänlaista yhteyttä. Jotenkin tuntuu, että tuo synttäreille tulosta tahallaan ilmoittamatta jättäminen on taas äidin puolelta näpäyttelyä. Toimimatonta sellaista kuten aina. Voipi olla, että ensi vuonna ei kutsua tule ollenkaan pojan synttäreille.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä