Nauttiiko kukaan muu äitiyslomasta ja vauva-arjesta?

[babypink]

Minusta tuntuu, että olen jotenkin outo, kun olen ainoastaan ja vain nauttinut tästä äitiyslomasta ja kotona olemisesta. Lapsemme on nyt 7kk ja minulla ei ole vielä mitään kiirettä takaisin työelämään. Olen nyt 28-vuotias ja ehdin ennen lapsen syntymää hankkia amk-koulutuksen ja olla työelämässä 5 vuotta.

Rakastan sitä tunnetta, ettei aamuisin tarvitse meikata ja laittaa itseään, eikä ole kiire bussiin tai junaan, vaan saamme jäädä vauvan kanssa kotiin. Toki yöheräilyt joskus väsyttävät, mutta mielestäni ne eivät ole mitään verrattuna siihen ainaiseen työelämän stressiin. Nyt minulla on vihdoinkin mahdollisuus päättää itse omista aikatauluistani. Käymme joka päivä vauvan kanssa esim. kaupoilla, kirjastossa, jne., joten en ole kokenut sitä kauheaa tylsistymistäkään, josta monet valittavat.

Tämä on ihanaa aikaa!

 

["eve"]

samaa mieltä, kotiäitinä oon ollu jo 4,5 vuotta.nyt äitiyslomalla taas, ammatti on kyllä jos tulee tarve töihin.

 

[tod nautin!]

No itsehän rakastin vauva-aikoja enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä! Ei sellaista unelma-aikaa saa edes takaisin enää myöhemmin, joten kannattaakin nauttia

 

[sunniee]

minä ainakin nautin. vauva nyt 6kk ja rakastan olla kotona vauvan kanssa. rauhalliset aamut,ei tarvii laittautua ja kiireellä lähteä ulos.. mä tykkään tosi paljon vauva-ajasta,en keksi valitettavaa

 

[Madicken04]

:wave: Vauva on nyt 2,5kk ja en muuta haluaisikaan kuin olla kotona hänen kanssaan. Ihanan rentoa ja helppoa arkea ja pieni on niin mainio tapaus kerrassaan. =) Nyt tuntuu ihanalta saada vain olla näin, tylsistymisen myötä sitten varmasti keksii kyllä tekemistä.

 

["vieras"]

En suuremmin nauttinut ensimmäisestä vuodesta kotona. Meillä oli todella itkuinen ja suuritarpeinen vauva. Joskus kun oikein masensi, niin itkin sitä, että minulta jäi kokematta se "ihana vauva-aika" ja leppoisa äitiysloma. Sitten kun lapsi alkoi olla sen noin vuoden, oppi kävelemään jne, niin helpotti. Sitten olikin jo ihan mukavaa. Olin kotona pari vuotta ja se "taaperovuosi" oli leppoisaa ja mukavaa aikaa.

 

["edda"]

Minä nautin kanssa!! <3 Itseasiassa nyt olen jo harmitellut sitä, että joudun palaamaan loppukesästä töihin. Tuntuu, että se tulee liian äkkiä. Odotan vaan äkkirikastumista, ettei tarvitsisi vielä silloinkaan mennä. Tykkään kyllä myös työstäni! Tämä on vaan niin ainutlaatuista aikaa! Olen elänyt parasta aikaa elämässäni juuri nyt. Vinkkejä otettaisiin vastaan, että miten sitä osaa nauttia kesästä? Se kun kerrankin on "lomaa", mutta tiedän että mielessäni kummittelee töihin lähtö vähän väliä. Silloin se on jo niin lähellä.

 

[Mulla]

Esikoisen ensimmäinen vuosi oli jatkuvien vatsavaivojen takia aivan helvettiä. Keskityin lähinnä siihen, että pysyttiin hengissä. Joten kuulostaa ihanalta, nauti!!!

 

[diih]

Koliikki, allergiat (viljat, maito, monet hedelmät, kala) ja autottomuus (asun kaukana keskustasta) sekä köyhyys tehnyt ainakin mun vauvavuodesta kamalan mut kyl se tästä. Jos selviän sekoamatta ja pysymme kaikki hengissä, se riittää.

 

[hoya bella]

Minä ainakin nautin Mun "oikea" elämä vasta alkoi kun tulin äidiksi ja tää on aivan ihanaa :heart: Vauva on kyllä helppo lapsi, ainakin tämän 2,5kk perusteella ehkä siis sekin vaikuttaa että vauvaelämä tuntuu ihan ruusuiselta.

 

[kaalimaan vartija]

:wave: Vauva on nyt 2,5kk ja en muuta haluaisikaan kuin olla kotona hänen kanssaan. Ihanan rentoa ja helppoa arkea ja pieni on niin mainio tapaus kerrassaan. =) Nyt tuntuu ihanalta saada vain olla näin, tylsistymisen myötä sitten varmasti keksii kyllä tekemistä.

Luulin että sun nuorimmainen on paljon vanhempi.... ! Ihan on mennyt multa ohi että sulla on noin pieni vauveli. Ja anteeksi asiaton huomautus kesken kaiken.... :ashamed:
Ja onnittelut pikkuisesta :flower:

Ja itse kysymykseen, mä nautin kaikkien neljän vauva ajasta ihan tavattomasti. Oli ihanaa seurata pienen kasvamista ja persoonallisuuden kehittymistä, tai sitä kuinka se ajan kanssa tuli selkeämmin näkyviin, että millainen tapaus tässä on kasvamassa. Ei ollut mitään kiirettä takaisin töihin. Eikä ollut tekemisen puutettakaan.
Ihan luonnollistahan se on nauttia oman lapsensa -vauvansa kasvun seuraamisesta. Ja vauvallekin todella tärkeää, että hän tuntee kuinka joku rakastaa ja haluaa olla siinä vierellä ja vain vaikka olla yhdessä :heart:

 

[Tara74]

[QUOTE="edda";23198510]Minä nautin kanssa!! <3 Itseasiassa nyt olen jo harmitellut sitä, että joudun palaamaan loppukesästä töihin. Tuntuu, että se tulee liian äkkiä. Odotan vaan äkkirikastumista, ettei tarvitsisi vielä silloinkaan mennä. Tykkään kyllä myös työstäni! Tämä on vaan niin ainutlaatuista aikaa! Olen elänyt parasta aikaa elämässäni juuri nyt. Vinkkejä otettaisiin vastaan, että miten sitä osaa nauttia kesästä? Se kun kerrankin on "lomaa", mutta tiedän että mielessäni kummittelee töihin lähtö vähän väliä. Silloin se on jo niin lähellä.[/QUOTE]

Mullakin äippäloma päättyy kesällä mutta katellaan vuosi siitä eteenpäin ja sitten sen jälkeen mietin duunia jos mietin. Meillä tyttö nyt 5 kk.

 

[Rytkäätys]

Esikoisen kohdalla nautin suunnattomasti äitiyslomasta, tehtiin vaikka mitä ja käytiin vaikka missä. Nyt kakkosen kohdalla oli rankkaa ekat puoli vuotta kun esikoisen uhma puski päälle ja kuopuksella oli koliikki tms.lähes viisi kuukautta. En muista viime kesästä juuri mitään, ihan sumussa ja väsyksissä meni koko se aika ja en kyllä suoraan sanottuna nauttinut kuin tietyistä hetkistä. Nyt syksyllä kun tilanne helpotti niin olen nauttinut täysin siemauksin. Milloinkaan ennen eläkeikää ei tule olemaan näin rentoa, aikataulutonta ja vapaata aikaa ja joulukuuhun asti saan tästä vielä iloita. Enempää ei lapsia meille tule joten nyt otan kaiken ilon irti, varsinkin kun kesä tulee niin ollaan vain ulkona <3 Nämä pakkaset on tosin viime viikkoina saanut pinnan kireälle, lapset hyppii seinille kun ei ulos päästä.

 

[Madicken04]

Luulin että sun nuorimmainen on paljon vanhempi.... ! Ihan on mennyt multa ohi että sulla on noin pieni vauveli. Ja anteeksi asiaton huomautus kesken kaiken.... :ashamed:
Ja onnittelut pikkuisesta :flower:

Ja itse kysymykseen, mä nautin kaikkien neljän vauva ajasta ihan tavattomasti. Oli ihanaa seurata pienen kasvamista ja persoonallisuuden kehittymistä, tai sitä kuinka se ajan kanssa tuli selkeämmin näkyviin, että millainen tapaus tässä on kasvamassa. Ei ollut mitään kiirettä takaisin töihin. Eikä ollut tekemisen puutettakaan.
Ihan luonnollistahan se on nauttia oman lapsensa -vauvansa kasvun seuraamisesta. Ja vauvallekin todella tärkeää, että hän tuntee kuinka joku rakastaa ja haluaa olla siinä vierellä ja vain vaikka olla yhdessä :heart:

Kiitos! =) Nuo isommat on nyt 4,5v ja kohta 6v, tämä kolmonen on syntynyt 29.11.

Aloitukseen vielä että esikoisen vauva-aika oli jotain aivan ihanaa, hänkin oli "helppo" ja tyytyväinen lapsi ja tuo katkos työelämään oli todella tervetullut piriste.

Kakkonen syntyi sillä reilun vuoden ikäerolla ja oli puolestaan vaativa vauva. Monet arjen jutut olivatkin jo hankalampia mutta itse vauvavuosi lopultakin jaksettiin hyvin, vasta sen vuoden lopulla alkoi väsyttää kun elämässä tapahtui muuten kaikkea ikävää ja kun kakkonen sitten oli 1v tuntui ihan piristävältä palata töihin miehen jäädessä koti-isäksi. Vauvakuumekin siinä katosi pariksi vuodeksi täysin.

Nyt kuitenkin on ihanaa kun sai taas tuon mahdollisuuden elää vauva-arkea uusiksi.