Mä en kans usko kummitusjuttuihin. Kerroinkin tossa tapauksen mielenterveyspotilaasta joka oli majoittunut yli 10v sitten kaverini komeroon ja vissiin nukkunut sängynkin alla. Ei ollut hajuakaan että tästä liikkuu jotain urbaanilegendoja mut kysäisin heti ap:lta voisko olla että naapurustossa on joku avohoitopotilasta jos lapsikin nähnyt tädin... Mielenterveyspotilaista kun ei aina tiedä mitä keksivät ja heillähän on "kykyjä" esim hiippailla todella hiljaa yms.Ei hyvää päivää nainen! En jaksanut lukea ketjua ja tämä ei ole vittuilua vaan järjen ääni.
Kummituksia EI OLE OLEMASSA. Miten toimitkin, toimi sen perusteella. Kaikelle on olemassa luonnollinen selitys. Niin helevetin tylsää kuin se onkin.
Olen nähnyt samanlaisia unia silloin kun olen yksin. Uni oli aika sama: ovikello soi aivan selvästi. Menen avaamaan, mutta siellä ei ole ketään. Unet loppuivat siihen kun tajusin, että näen samaa unta myös asunnossa, jossa ei ollut ovikelloa. Oli selvästi jotain omaa turvattomuuden tunnetta.
Mutta aika selvää, että sun pitää päästä muuttamaan tuolta. Selvästikin sulla on turvaton olo siellä.
Samaa mieltä ns. "kummituksia" ei ole olemassa, mutta pahoja henkiä on. Sen tietävät monet alkuasukaskansat, saatananpalvojat ja elävässä uskossa olevat kristityt. Sekä meediot tietenkin. Tämän näkyväisen lisäksi on olemassa myös henkilmaailma, halusittepa uskoa tai ette, totta se vain on. Ihmiselläkin on sielu, jota ei nää.
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23154460:Mä en kans usko kummitusjuttuihin. Kerroinkin tossa tapauksen mielenterveyspotilaasta joka oli majoittunut yli 10v sitten kaverini komeroon ja vissiin nukkunut sängynkin alla. Ei ollut hajuakaan että tästä liikkuu jotain urbaanilegendoja mut kysäisin heti ap:lta voisko olla että naapurustossa on joku avohoitopotilasta jos lapsikin nähnyt tädin... Mielenterveyspotilaista kun ei aina tiedä mitä keksivät ja heillähän on "kykyjä" esim hiippailla todella hiljaa yms.
Usko pois, lapsesi näkee jotain mitä te ette näe. Meillä mm. nostettiin kättä ja moikattiin kuistiin päin, aivan kuin joku ois tullu, juostiin iloisesti tervehtimään "ei ketään" ja vaikka ja mitä muutahyi että miks meninkään lukemaan tän ketjun... mä koitan olla uskomatta tällasiin mut kuitenkin tavallaan uskon... mun edellisessä kämpässä menin kerran jääkaapille ja nostin tieltäni keittiöjakkaran.. vasta hetkenpäästä tuli karmiva ajatus et mitäs se jakkara siinä keskellä lattiaa oikein teki... tyydyin sillon ajatukseen et entinen asukas istuskelee joskus keittiössä ja syö sokerit mun sokerikosta... sokerikon kun sai täyttää aina kun oli kahvivieraita kun en muulloin sitä tarvinnut..
nyt me on puolivuotta asuttu 70 vuotta vanhassa hirsitalossa ja meillä on 5 kk ikänen tyttö.. tuli vaan tästä ketjusta mieleen kun pari kuukautta sitten mun sisko sano ääneen ajatuksen joka mulla oli ollut jo useammsn kerran: "aivan kun se näkis jotain mitä me ei nähdä"... toivottavasti se oli vaan vauvan intensiivinen tuijotus tyhjyyteen eikä mitään sen enempää..