Anoppi kutsui itseään äidiksi lapselle

[hmm...]

3-vuotias oli hoidossa mummulassa pari tuntia. Menin hakemaan, ulko-ovi oli auki. Riisuin eteisessä kenkiä ja samalla kuulin, kuinka anoppi äiditteli itseään lapselle. "Tuus tänne x niin äiti ottaa syliin, luetaan kirja!" Minun kuullen nimittää itseään aina mummuksi.

Mitä tästä pitäis ajatella. Oon jo aiemmin jotenkin "vainunnut" että anoppi omii liikaa lastamme. Pitäskö yrittää ottaa asiaa puheeksi vai ei?

 

[Mummeliisa]

Ehkä oli kumminkin silkka vahinko?

 

["plop"]

Ehkä oli kumminkin silkka vahinko?

Ei se voinut olla, kun kyseessä on paha anoppi.

 

["joo"]

meillä ainakin on mummu sanonu vahingossa itseään äidiksi lapsenlapselle, samoin kuin kutsunut tätä lapsenlastaan oman lapsensa (lapsen äiti) nimellä....

 

[hmm...]

No mutta miksei anoppi korjannut? Oon mäkin sanonut joskus vahingossa kavereiden muksuille itseäni äidiksi, ja kyllähän sen huomaa heti että oho.

 

["mä"]

Mun äitini on kans monta kertaa kutsunut itseään äidiksi lapselleni

 

[hr]

No mun tyttö sanoi mua vahingossa mummoksi kun tulivat pitkältä kyläreissulta kotiin, korjasi kyllä että "eiku äiti". Ja on sanonut mummoa äitiksi vahingossa.

Tuskin sinun äitiytesi siihen kaatuu jos joskus sattuu lipsauksia.

 

[Mummeliisa]

Minun anoppini sanoo joskus pienimmille, että "Tule äidin syliin" tai "Anna äiti auttaa" tms.
Ihan olen silkkoina lipsahduksina pitänyt.

 

["mama"]

No kyllä mä sanoisin.. Onhan se lapsellekin hämmentävää jos onkin niin että mummo sanoo itseään sinun kuullen mummoksi ja välillä äidiksi.

Vaikka mäkin sanoin kerran huonosti nukutun yön jälkeen serkulleni, joka on saman ikäinen kuin oma lapseni, että "äiti haluaa nyt jutella x:n ja n:n kanssa, tulen sitten kohta leikkimään" :snotty: . Ja oli kyllä ihan puhdas vahinko, jotenkin juttelin tälle serkulleni niin luontevasti samaan sävyyn kuin omalle lapselleni (joka ei siis ollut mukana). Korjasin kyllä tämän mokan

 

["mie vaan"]

Meillä äitini vahingossa lipsauttanut samoin. Kuten poikani myös kiireessä kutsunut minua mummoksi...Sattuuhan sitä toisinaan vahinkoja.

 

["mama"]

[QUOTE="mama";23141066]No kyllä mä sanoisin.. Onhan se lapsellekin hämmentävää jos onkin niin että mummo sanoo itseään sinun kuullen mummoksi ja välillä äidiksi.

Vaikka mäkin sanoin kerran huonosti nukutun yön jälkeen serkulleni, joka on saman ikäinen kuin oma lapseni, että "äiti haluaa nyt jutella x:n ja n:n kanssa, tulen sitten kohta leikkimään" :snotty: . Ja oli kyllä ihan puhdas vahinko, jotenkin juttelin tälle serkulleni niin luontevasti samaan sävyyn kuin omalle lapselleni (joka ei siis ollut mukana). Korjasin kyllä tämän mokan [/QUOTE]

Siis sanoisin asiasta, toisin sanoen huomauttasin jo tälle anopille. En itse sanoisi äidiksi tahallisesti ellen olisi äiti :xmas: ajatus katkesi näköjään kirjoittaessa

 

[Madicken04]

Vahinko?

Itse olen muutamaankin otteeseen kutsunut itseäni äidiksi/mammaksi koirallemme, vaikka oikeasti tuollainen ärsyttää minua. :ashamed:

 

[asopu]

3-vuotias oli hoidossa mummulassa pari tuntia. Menin hakemaan, ulko-ovi oli auki. Riisuin eteisessä kenkiä ja samalla kuulin, kuinka anoppi äiditteli itseään lapselle. "Tuus tänne x niin äiti ottaa syliin, luetaan kirja!" Minun kuullen nimittää itseään aina mummuksi.

Mitä tästä pitäis ajatella. Oon jo aiemmin jotenkin "vainunnut" että anoppi omii liikaa lastamme. Pitäskö yrittää ottaa asiaa puheeksi vai ei?

No meillä myös anoppi kutsuu itseään lapsille äidiksi, mutta korjaa usein, että "eikun siis mummi!" Tai "Ei vaan mikä mä nyt olinkaan.."

Tuntee jotenki niin lujaa rakkautta lasta kohtaan, niinkuin omiakin kohtaan on tuntenut, että se sana tulee jotenkin niin luonnostaan. Ja onhan se kuitenkin Isoäiti, eli äiti kuitenki... Ei se mua ainakaan oo koskaan loukannut, mutta jos sua loukkaa, niin ota ihmeessä puheeksi! Mitäs tuollaisia mielessä pyörittelemään...

 

[Merengue]

En tiedä tuosta teidän tapauksesta. Mutta mä saatan joskus vahingossa nimittää itseäni äidiksi, ystävien lapsille. Toki korjaan, vasinkin jos oma äitinsä hämillään katsoo.

 

[minä myös]

Mä olen niin "juuttunut" itse tohon äiti sanaan kun sitä hokee sen sata kertaa päivässä, ainakin joku muu jos ei itse Niin ompahan tullut muutaman kerran päikyssä sanottua (olen siis siellä töissä) et "tuleppa pekka tänne ni äiti auttaa" sit siihe perään et heh no eikä kun TÄTI auttaa
Et sori ihan kauheasti sille vanhemmalle joka tuosta loukkaantuu..

 

["enigma"]

ai kauheeta jos kaikilla lapsilla maailmassa olis ongelmana se, että niitä rakastaa niin moni ihminen!! ap on itsekäs.

 

["vieras"]

Siis ihan kamala anoppi sulla! Miten se kehtaa?! Nyt ei kannata käydä siellä moneen vuoteen!

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä olen äiditellyt itseäni ihan sujuvasti myös kaverien lapsille ja kummituspojalle, samaan on syyllistynyt monet kaverit tirpan kans - ollaanpas me pahoja ihmisiä!

 

[Puttiputti]

Ettäkö anopin hoitoapu kyllä vaan passaa, kun oppisi käyttäytymään, eikä yrittäisi varastaa äitiyttä. Ettet nyt vain olisi lapsellinen. Tuo äidittely ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Lapsille on tapana puhua kolmannessa persoonassa ja onhan hän varaäiti lastasi hoitaessaan. Voi olla että hän eläytyy rooliinsa ja ajattelee lapselle olevan turvallisempaa tuntea olevansa "äidin" hoivassa. Puhuuhan anoppi ihan "oikein" kun olet läsnä.

Nimim. Pahan anopin ilkeä miniä.

 

["minä"]

sanon aina kavereidenkin lapsille, että "äiti antaa ja tekee..." Kun on ollut monta vuotta kotona ja sanoo noin sata kertaa päivässä, niin se tulee automaattisesti

 

["Vieras"]

Minun mieheni kutsuu usein minun lapsiani omien isojen lastensa nimillä ja puhuu lasteni harrastuksista omien lastensa harrastuksina (ts. Sekoittaa nimet ja harrastukset ). Ei tee sitä tahallaan tai loukatakseen, mutta vähän hankalalta se aluksi tuntui. Ihmiset erehtyvät eikä se ole tarkoitettu välttämättä loukkaamaan.

 

[röyhkeä koira]

En tiedä tuosta teidän tapauksesta. Mutta mä saatan joskus vahingossa nimittää itseäni äidiksi, ystävien lapsille. Toki korjaan, vasinkin jos oma äitinsä hämillään katsoo.

Samoin.

Ja anoppi myös

 

[Papunen84]

Mä olen äiditellyt itseäni ihan sujuvasti myös kaverien lapsille ja kummituspojalle, samaan on syyllistynyt monet kaverit tirpan kans - ollaanpas me pahoja ihmisiä!

Samoin. Sitä kun hokee äitiä pitkin päivää niin usein huomaamatta sitä hokee muillekkin lapsille. Hyi mua!