Eskari-ikäinen, jonka käytös .... .:(

Huolestuttaa, kummastuttaa, toisinaan suututtaakin....

On vaativa, älykäs lapsi, mutta....

Kun suuttuu niin sanoo vahingoittavansa itseään, esim.hakkaavansa päätänsä lattiaan.

Paljon muitakin erikoisia juttuja.

Pitääkö alkaa jo miettimään onko lapsen mielenterveys kohdillaan enää??

Osaa lukea, laskea, erittäin liikunnallinen, harrastaa....mitä vielä puuttuu, rakkauttako?? Vai rajat??

 

No hakkaako se, vai uhkaileeko vaan? Useinkin lapset uhkailevat suuttuessaan asioilla, joilla huomaavat saavansa aikuiset järkyttymään. "Mä en rakasta sua", "muutan mummon luo koska olet niin ilkeä".
Jos ei vahingoita itseään vaan puhuu vaan tollaisia, niin paras suhtautumistapa on pysyä tyynenä ja todeta vaan, että sepä ei ole kovin järkevää jos itseään muksii.

 

[QUOTE="vieras";23133240]No hakkaako se, vai uhkaileeko vaan? Useinkin lapset uhkailevat suuttuessaan asioilla, joilla huomaavat saavansa aikuiset järkyttymään. "Mä en rakasta sua", "muutan mummon luo koska olet niin ilkeä".
Jos ei vahingoita itseään vaan puhuu vaan tollaisia, niin paras suhtautumistapa on pysyä tyynenä ja todeta vaan, että sepä ei ole kovin järkevää jos itseään muksii.[/QUOTE]

Juurikin noin... eli sanoo, ettei pidä isistä ja äidistä enää ja joo, on muuttamassa mummon luo aika usein.

Ei vahingoita itseään, puhuu vain, mutta on niin rankkaa kuunneltavaa

 

peesaan vieraan kommenttia. Joskus lapsen kieli voi olla todella terävä ja vanhempia koetellaan vaikeillakin asioilla. Rauhallisuus ja aikuisena olo on se mikä auttaa tilanteeseen. Lapsi kokeilee, miten aikuinen suhtautuu jos tekee näin tai niin... ja kyllä "tavallinen" lapsi huomaa ettei pään lattiaan paukutus tai muutoin itsensä vahingoittaminen tunnu kovin hyvältä...

 

6 vuotias saattaa olla jopa vaikeampi, kuin uhmaikäinen Moni äiti tietää uhmaiän, mutta niitä "kausia" tulee muinakin ikäkausina ja ovat jopa rajumpia!