Miten keskivaikeastamasennuksesta voi parantua ihan itsestään????

["vieras"]

Itselläni diagnosoitiin tuo viime syksynä(loppukesästä). Vähän tätä ennen irtisanouduin töistä törkeän työpaikkakiusaamisen vuoksi(en selittele tätä tarkemmin, mutta kukaan ei voinut asialle mitään ja tuota oli jatkunut alkaen 2000-luvun alusta paheten nyt viime vuosina). Lääkkeitä tai terapiaa en aloittanut, vaikka kumpaakin määrättiin. Lääkkeitä en halunnut syödä raskaana ja terapiaan ei päässyt heti ja kun olisi aika ollut niin muutettiin toiseen kaupunkiin, joten sekin jäi menemättä. Lääkärissä kävin muidenkin syiden takia sekä tuon masennuksen. Lääkäri totesi siis alkujaan keskivaikeanmasennuksen ja nyt viimeksi kun kävin niin testin pisteet olivat parantuneet huomattavasti siihen mitä oli ensi käynnillä. Mielikin virkeä ja varsinkin tuo juuri nyt loistava aurinko saa jotenkin niin onnelliseksi. Voiko parantua ilman lääkkeitä ja terapiaa? Tunnustan itkeneeni syksypuolella todella paljon ja olevani todella maassa. Itseni tappaminenkin kävi aluksi mielessä. Kävin sitten tuosta syksystä lähtien itse noita tunteitani läpi ja itkin ja aina kun ajattelin sitä irtisanoutumista tuli siitä niin hyvä olo, koska pääsin pois sieltä helvetistä. En tunne tällä hetkellä tarvitsevani mielialalääkitystä tai terapiaa. Lääkkeet olisin aloittanut syksyllä, jos en olisi ollut raskaana. Terapiaankin voisin mennä vaikka heti, mutta en tunne sitä tarpeelliseksi. Ajanhan saisin sinne milloin vaan, jos alkaa taas ahdistaa.
Olen miettinyt tuota, että oliko oikeasti parempi olla ottamatta mielialalääkkeitä niin sain käytyä tunteitani läpi enkä turtua niihin lääkkeiden voimalla? Kun muistelen kesää/syksyä niin aika pohjalta tässä on noustu.

 

[.............]

Voi parantua! itse en usko jotta lääkkeet ketään parantaa.. kyllä se on aika ja oma elämäntilanne mikä voi parantaa Lääkkeet turruttaa mutta ei poista ongelmia. Aurinkoisia päiviä sinulle!

 

[sadfasdf]

Voihan sitä mieli parantua ilman terapiaa ja lääkkeitä. Eivät nekään mitään maanpäälisiä ihmeitä ole. Toki on osoitettu niiden olevan yhdessä tehokkain nopeaan parantumiseen. Jollain toisella terapia ja lääkkeet voivat olla todellinen ja tarpeellinen apu, toiselle ei.

Aivot tosin muistavat ja riski sairastua uudelleen on aina olemassa. Sen vuoksi se itsetuntemus oireiden tunnistamisessa, mikäli niitä tulee on tärkeää. Samoin asioiden läpikäyminen ja ymmärryksen saaminen jos on traumaattisia kokemuksia vaikka sitten itsestään. Ei se aina tarkoita, että ne jäisivät elämään tai että edes tulisivat uudelleen esiin, olisivat elämää haittaavia ilman terapiaa. Kyllä, ihan mahdollista.

 

["asdfasdf"]

Voihan sitä mieli parantua ilman terapiaa ja lääkkeitä. Eivät nekään mitään maanpäälisiä ihmeitä ole. Toki on osoitettu niiden olevan yhdessä tehokkain nopeaan parantumiseen. Jollain toisella terapia ja lääkkeet voivat olla todellinen ja tarpeellinen apu, toiselle ei.

Aivot tosin muistavat ja riski sairastua uudelleen on aina olemassa. Sen vuoksi se itsetuntemus oireiden tunnistamisessa, mikäli niitä tulee on tärkeää. Samoin asioiden läpikäyminen ja ymmärryksen saaminen jos on traumaattisia kokemuksia vaikka sitten itsestään. Ei se aina tarkoita, että ne jäisivät elämään tai että edes tulisivat uudelleen esiin, olisivat elämää haittaavia ilman terapiaa. Kyllä, ihan mahdollista.

Noh, nopeaan ja nopeaan... Nyt tartun ja korjaan omaa tekstiäni. Ei sekään ole siitä tae.

 

[Neith]

mulla ainakin on ollut helpompia ja vaikeampia kausia, eli ei aina ole yhtä synkkää.. mutta en mä varsinaisesti ole siitä itekseni parantunut.
kun kävin terapiassa,sain välineitä joilla parantaa sitä omaa oloa, käsittelin niitä asioita jotka aiheuttavan sitä pahaa oloa ja lääkkeiden avulla sain itsetuhoisuuden kuriin.. mutta en nyt siltikään sanoisi että olen parantunut.. elämä on kivaa enkä halua enää kuolla, mutta tiedän että jos annan ajatuksille periksi niin palaan siihen pahaan olotilaan

 

[ffwe]

Mun teinipojalla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja lääkkeitä yritettiin tuputtaa väkisin. Kielsin lääkityksen, ja poika parani - myöhemmin kontrollissa eri lääkärissä tää uusi lekuri ihmetteli, miksi masennusdiagnoosi oli tehty, koska kaikki testit osoittivat että kyseessä on ihan normaali teini-ikään liittyvä mieliala, eli mitään masennusta ei edes ollut.
Mitenhän sekaisin tuo penska olisi mennyt jos olisin suostunut aloittamaan lääkityksen?
Poika joutui mt-palveluiden käyttäjäksi, koska ei jaksanut käydä koulua, myöhemmin selvisi, että syy väsymykseen oli kilpirauhasessa, ei korvien välissä.

 

[mut]

Hieno asia että olet parantunut tai ainakin tunnet niin. Tosiasia vaan on se että masennukseeniki voi kuulua ns. parempia vaiheta, jolloin alakuloisuus väistyy. Sinulla raskauskin saattaa olla yksi mikä on "parantanut", hormooneilla on suuri vaikutus aivojen välittäjäaineisiin. Ja masennuksen tautallahan monasti on aivokemian häiriöt, ei välttämättä pelkästään ulkoiset tekijät.

Esim. estrogeeni-tason raju väheneminen nähdään yhtenä syynä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kun istukka irtoaa, äidin estrogeenitaso saatta vähetä jopa 1000 kertaisesti. Tämä äkillinen heitto saa aivojen kemian sekaisin; kun hyvää oloa välittävä välittäjäaine (seratoniini) vähenee ihmisen mielikin mustuu. Jos alla on vielä raskaita muistoja/historiaa/ ym. ihminen alkaa nähdä asiota synkästi. Tässä lääkeet astuvat kuvaan niin että tuota aivojen tasapainoa koitetaan saada takaisin balansiin. Samalla terapia tukee vaikeiden asioiden läpi käyntiä. Masentuneella kun kärpänen helposti muuttuu härkäseksi.

Eli toki olet voinnut parantua itseksesikin, varmasti mahdollista. Mutta tuolla raskaudellakin saattaa olla asian kanssa jotain tekoa. Suosittelisin miettimään synnytyksen jälkeistä aikaa, toivon että masennus ei iske, mutta jos iskee niin olet jo varautunut siihen ja sinulla on hoitoverkosto valmiina. Minulle kävi näin.

 

[ex masentunut]

Voi parantua! itse en usko jotta lääkkeet ketään parantaa.. kyllä se on aika ja oma elämäntilanne mikä voi parantaa Lääkkeet turruttaa mutta ei poista ongelmia. Aurinkoisia päiviä sinulle!

Kuule, masentuneella ei aina ole "aikaa joka auttaa" vaan kun elämä muuttuu synkäksi, se oman hengen ottaminen on niin liki, niin liki. Ja moni siihen valitettavasti päätyy. Nämä neuvot, anna ajan hoitaa on tuhoisia

 

[joustofrotee]

Minäkin kuulun näihin, jotka lopulta löysivät sen "paranemiseen" tarvittavan voiman jostain muualta, kuin lääkkeistä Lääkkeitä käytin jonkin aikaa, mutta ne tosiaan turruttivat. Eipä ollut niitä aallonpohjia, muttei kyllä huippujakaan. Mikään ei oikein hetkauttanut. Lääkkeet lopetin, toki lääkärin valvonnassa mutta omasta valinnastani. Terapiaa/keskusteluapua ei minulle koskaan oikein tarjottukaan. Olihan siitä puhetta, mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Ehkä olisi vaadittu omaa aktiivisuutta, mutta sitähän tunnetusti masentuneilla ei ihan liiaksi asti ole

Itse koen sen niin, että olen edelleen masentunut, eikä se koskaan minusta poistukaan. Ei se ole mikään vesirokko, joka sairastetaan kerran ja sillä hyvä. En sanoisi että taistelen sitä vastaan päivittäin, tai enää edes viikottain, mutta kuitenkin. Tarkkailen itseäni, ja jos huomaan hankalamman olon tekevän tuloaan, niin TEEN asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Myös lähipiirini on tietoinen oireista, joilla oma masennukseni alkaa nousta. Turvaverkko on ehkä tässä se kaiken a ja o. Yksin en varmasti olisi pärjännyt Etenkin loppuvuosi kiireineen ja pimeyksineen on minulle aina hankalaa aikaa, jolloin tarkoituksella hidastan tahtia ja pyrin tekemään mielialaa kohottavia juttuja. Aina se ei onnistu, mutta sinne ihan oikeaan masennukseen asti en ole palannut kuin kerran kymmenen vuoden aikana. Alakuloisia päiviä/aikoja nyt on kaikilla, se kuuluu elämään.

Tsemppiä, ja muista kuitenkin tarkkailla itseäsi oireiden palaamisen varalta

 

[jeeu]

Hoito on yhtä yksilöllinen juttu kuin jokainen ihminen. Toisilla auttaa lääkeet (esim. unettomuus, väsymys on pahin masentaja, jos saa nukuttua vaikka sitten lääkkeillä, niin hyvä) toisilla terapia. Toisilla molemmat...ja joillain vaikkapa elämän suunnan muutos. Musta on kamalaa kun "kaiken maailman" terveyskeskuslääkärit voivat antaa lääkkeitä tuohon sairauteen. Okei, osa heitä voi olla hyvinkin päteviä, mutta moni varmasti vaan kirjoittaa sen tutuimma lääkeen reseptin ja purkin rauhoittavia.