tässä mieittävää
Musta tulisi varmaan äiti teresa jos tekisin lapsia, koska mua kiinnostaa sekä läheisteni hyvinvointi (eirtoten lasten) ja lisäksi teen työtä lasten hyvinvoinnin eteen. Lisäksi lahjoitan rahaa lasten hyväksi meneviin hankkeisiin säännöllisesti. Ja olen lapseton ihan omasta halustani.Omien lasten myötä minä ole kyllä aivan oikeasti kiinnostunut myös muista lapsista toisella tavalla. Lasten hätä koskettaa riippumatta maasta tai kultuurista. Olen myös kiinnostunut lasten myötä siitä millainen maailma on lasten ollessa aikuisia. Voivatko he olla "vapaita" valinnoissaan, vovatko he esimerkiksi elää turvallisesti jne. Ja nuo kysymykset eivät tietenkään voi koskea vain minun lapsiani, toivottavasti he eivät joudu elämään yksin tässä maailmassa.
Jotkut ihmiset ovat ihmisrakkaampia kuin toiset, osalla se ymmärrys herää vasta oman lapsen myötä. Mutta on melko yksisilmäistä väittää, että lapsettomaksi jäävät olisivat kategorisesti kyvyttömiä ymmärtämään muiden tarpeita tai välittämään ihmisistä. Sellainen mielikuva nimittäin tulee näistä "Kun sain lapsia, aloin kiinnostua kehitysmaan lasten asioista".
Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään erikoisena ja "paremapana" ihmisenä. Mulla on ollut hyvä ja rakastava koti, minkä vuoksi mun on ollut helppoa kasvattaa empatiakyky. Koen erittäin epäreiluksi sen, että kaltaiseni ihminen olisi muka jotenkin lähtökohtaisesti itsekäs. Kiakkia ei vain äitiys kiinnosta, ketä mistäkin syystä.