Terveisiä lasik-leikkauksesta. Kävin siellä eilen.
Kello 10.45 menin Medilaserin tiloihin, jossa sain heti haluamani rauhoittavan lääkkeen (Diapam 5 mg). En havainnut lääkkeen aiheuttavan minulla mitään, mutta ehkä se vei operaation aikana pahimman jännityksen pois. Mitään väsymystä tms. oireita lääke ei minulla aiheuttanut.
Klo 11.15 operaation tehnyt lääkäri tarkisti vielä näköni ja päätyi samoihin arvoihin mihin optikko oli päätynyt pari kuukautta sitten tehdyssä esitutkimuksessa (eli noin 2). Tavoitearvoksi päätettiin nolla. Noin 10 minuutiksi menin vielä odotusaulaan odottelemaan, kunnes minut lopulta kutsuttiin leikkaussaliin.
Leikkaussalissa oli kolme henkilöä. Kenkien suojat sain jo eteisessä ja leikkaussalissa hiukseni suojaksi laitettiin myssy. Silmäluomet pyyhittiin antiseptisella liinalla, jonka jälkeen asetuin leikkaussängylle makaamaan. Koko leikkauksen ajan minun piti tuijottaa ylhäällä näkyvää punaista, vilkkuvaa valoa. Silmiini tiputettiin koko operaation ajan vähän väliä tippoja (puuduttavia ja antibiootteja).
Ensimmäiseksi kasvoilleni asetettiin liina, josta vain leikattava silmä oli näkyvissä. Sen jälkeen ripset teipattiin kiinni ja silmään laitettiin luomenlevitin. Mielestäni luomenlevittimen laitto ei ollut kovin kivan tuntuista, mutta siihen syynä oli varmaan eniten se, että olin nähnyt kuvia miten inhottavalta se näyttää
Seuraavaksi lääkäri merkitsi sarveiskalvon reunaosan steriilillä kynällä. Se ei tuntunut miltään. Operaation pahin osuus oli, kun silmän päälle asetettiin jonkinlainen levy, jonka avulla silmänpaine nostetaan korkeaksi. Silmänpaineen ollessa korkea silmällä ei nähnyt mitään. Sen jälkeen tehtiin läppä, jonka tekemiseen meni noin 10 sekuntia eikä se sattunut ollenkaan. Tämän jälkeen paine lasketaan ja näin taas vilkkuvalon.
Seuraavaksi läppä käännetään ylös ja laserointi alkaa. Silloin näkö taas hämärtyy ja näkyi vain utuinen, punainen pilvi oikeastaan kuin himmeä tähtitaivas pienine tähtineen. Laseroinnissa menee aikaa n. 10-30 sekuntia. Sairaanhoitaja kertoi koko ajan miten paljon laseroinnista oli jo ohi, mikä oli mielestäni tosi hyvä asia, koska tiesi että operaatio on pian ohi.
Lopuksi silmä huuhdeltiin ja läppä laitettiin paikalleen. Sitten odoteltiin 1-2 minuuttia läpän kiinnittymistä, jonka jälkeen teipit, liina ja luomenlevitin poistettiin. Aikaa ensimmäisen silmän operointiin meni noin viisi minuuttia, jonka jälkeen operoitiin toinenkin silmä samalla tavalla. Lopuksi sain vielä Burana 800 mg ja sain mustat lasit silmilleni ja luvan poistua odotustilaan odottelemaan lopputarkastusta. Odotellessani sairaanhoitaja kävi kertomassa jälkihoito-ohjeet, tarjoamassa kahvia ja antamassa pienen kassin, jossa oli erilaisia silmätippanäytteitä, nenäliinoja ym.
Leikkaussalista pääsin pois klo 12. Aluksi silmiä kutisi kovasti ja näkö oli tosi utuinen. Odotushuoneessa lopputarkastusta odotellessani pidin silmiä koko ajan kiinni, koska se tuntui helpottavan kutinaa. Välillä availin silmiäni ja hämmästelin miten pian näkökyky alkoi tarkentua. Noin 45 minuutin kuluttua pääsin lopputarkastukseen, jossa lääkäri varmisti, että läpät olivat paikoillaan ja sain lähteä kotiin. Siinä vaiheessa näkökyky oli jo varsin hyvä eikä enää lainkaan utuinen.
Potilasohjeessa sanotaan, että leikkaushaavan paranemisen aikana silmä voi vetistää, kirvellä ja siinä voi olla hiekantunnetta ensimmäisten 2-6 tunnin aikana. Minulla oli vain roskan tunne silmässä ensimmäisten kuuden tunnin ajan. Kirvelyä tai vetisyyttä ei ollut onneksi ollenkaan. Leikkauksen jälkeen silmissä voi myös olla viikkojen ajan verenpurkaumia, jotka johtuvat leikkauksen aikana tehdystä silmän paineistuksesta. Minulle tuli myös verenpurkaumia, mutta ei onneksi paljon. Antibioottitippoja pitää laittaa 3 krt/pv kahden viikon ajan. Myös kostutustippoja pitää käyttää tarvittaessa ja niitä olen tänään laittanut. Varmuudenkin vuoksi, koska näkö saattaa alkaa kuulemma sumentua, jos silmät pääsevät kuivumaan.
Ensimmäisen silmän operointia jännitin todella paljon, koska en tiennyt mitä odottaa. Ystäväni oli kertonut silmänpaineen nostamisen olevan operaation inhottavin toimenpide, joten sitä odotin kauhulla. Onneksi se ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa, kuin oletin, joten toisen silmän operointi tuntui paljon helpommalta. Operaatio ei ollut kivulias, mutta epämiellyttävä lähinnä sen takia, että silmät ovat niin tärkeät ja herkät. Jos en olisi koskaan nähnyt kuvia tästä operaatiosta telkkarista tai lehdistä, se ei varmasti olisi ollut etukäteen niin pelottavaa. Lisäksi kuvittelin etukäteen, että silmät ovat varmaan tosi kivuliaat operaation jälkeen, mutta se ei onneksi pitänyt paikkansa. Kipulääkettä ei ole tarvinnut syödä lainkaan. Tänään, kun operaatiosta on kulunut aikaa vajaa vuorokausi, näkökykyni on vähintään yhtä hyvä kuin rillien kanssa. Paitsi, että sangat eivät enää haittaa näkyvyyttä! Yhdyn edellisten mielipiteeseen eli ainoa mitä kadun on se, että en uskaltanut mennä operaatioon jo aiemmin! J