MIKSI ihmeessä joku ihminen hankkii kuusi lasta?!? Tai enemmän...!??

  • Viestiketjun aloittaja Just wondering
  • Ensimmäinen viesti
"Vieras"
Onko siinä ihmettelemistä, lapsityövoimaahan nu käyttävät hyväkseen, eli isommat lapset huolehtivat nuoremmista silläaikaa kun äiti vetelee päiväuniaan
SINÄ joka kirjotat näitä kommentteja olet IHAN SELVÄSTI KATKERA IHMINEN KAIKIN PUOLIN! Anteeksi nyt vain, mutta kaikki paistaa kommenteistasi täysin läpi. Katsohan peiliin nyt enemmän kuin yhdesti ja kysy olenko minä kateellinen ihminen? Ja kuuntele mitä peilikuvasi vastaa.

Minusta se on hienoa että isossa perheessä kaikki tekee jotain, eihän siitä mitään tule jos äiti vain tekee, se yhteisen tekemisen riemu ja onnistumisen riemu on niin palkitsevaa kuin vain voi olla. Nimimerkki on isosta perheestä jossa ei tuotu kukkaa kämmenelle, vaan sain tienata itse kaiken haluamani, tekemällä ihan palkkatyötä jo 12-vuotiaana.. olin ylpeä kun itse maksoin kaiken ihan kaiken ja maksan tänä päivänäkin, ei vanhemmat ole ostaneet mitään. Tahtoo vain olla jotkut nuoret nykyisin niin uusiavuttomia, tiiä mistä sitten johtuu kasvatuksesta?, vastuunantamuudesta?, vai sitten siitä että on ainokainen tai kehden lapsen perheestä? Syitä voi olla monia.:/
 
Sitähän sopii toki pohtia, että millätavalla se kenenkin lapsimäärä vaikuttaa ventovieraan elämään.
Tai edes tutun, naapurin taikka edes sukulaisen elämään, jos perheen vanehmmat itse huolehtivat jälkikasvustaan.
Joku voi olla kykenemätön huolehtimaan edes siitä yhdestä ainokaisesta lapsesta ja joku voi huomioida 8 lasta yksilöinä ja kasvattaa heidät kaikki aikuisiksi turvallisessa, seesteisessä ja lämpimässä ilmapiirissä.

Jos 3 lasta on ehdoton määrä kahdelle ihmiselle, niin entäs jos tuleekin avioero tai vielä pahempaa... toinen puoliso kuolee lasten ollessa pieniä. Vedetäänkö sit pitkää tikkua kuka lapsista menee isälleen, kuka äidilleen tai kuka laitetaan adoptioon, koska yh ei voi yksilönä huolehtia 3:a lasta täyspäisiksi aikuisiksi.
 
Miten muka aika ei riittäisi? Meitä on 5 lasta ja vanhemmilla maatila. Hyvin on äiti kerinnyt olla sikalassa sillä välin kun lapsi nukkuu. Meistä kolme ensimmäistä on syntynyt 5 vuoden aikana ja sitten kaks viimestä kuuden vuoden jälkeen. Ei kukaan varmaan 5 lasta viiden vuoden aikana jaksaisi. Mutta jokaisessa perheessä on ongelmansa, meilläkin, se ei johdu lapsimäärästä vaan maatilasta.

Itse olen vahtinut kahta nuorimmaista aika paljonkin. Olihan se raskasta, mutta kyllä kiitän äitiä siitä tavattoman paljon, että en ole mikään mämmikoura lasten kanssa. Uskallan pitää vastasyntynyttä sylissä, enkä mene paniikkiin kun alkaa itkeä. Itsestäni on jotenkin surullista katsoa kummeja tai äitejä jotka ei todella osaa sitä vauvaa pitää sylissään. Toki siihen oppii, mutta pääsen niin helpolla nykyään. Nuorempana sitä ei osannut edes pelätä, vauva oli sylissä ja joku katto vierellä ettei se nyt ihan tipu.
 
hm
Miten muka aika ei riittäisi? Meitä on 5 lasta ja vanhemmilla maatila. Hyvin on äiti kerinnyt olla sikalassa sillä välin kun lapsi nukkuu. Meistä kolme ensimmäistä on syntynyt 5 vuoden aikana ja sitten kaks viimestä kuuden vuoden jälkeen. Ei kukaan varmaan 5 lasta viiden vuoden aikana jaksaisi. Mutta jokaisessa perheessä on ongelmansa, meilläkin, se ei johdu lapsimäärästä vaan maatilasta.

Itse olen vahtinut kahta nuorimmaista aika paljonkin. Olihan se raskasta, mutta kyllä kiitän äitiä siitä tavattoman paljon, että en ole mikään mämmikoura lasten kanssa. Uskallan pitää vastasyntynyttä sylissä, enkä mene paniikkiin kun alkaa itkeä. Itsestäni on jotenkin surullista katsoa kummeja tai äitejä jotka ei todella osaa sitä vauvaa pitää sylissään. Toki siihen oppii, mutta pääsen niin helpolla nykyään. Nuorempana sitä ei osannut edes pelätä, vauva oli sylissä ja joku katto vierellä ettei se nyt ihan tipu.
Koskaan en pitänyt lasta sylissä tai joutunut pienempiäni vahtimaan, vaikka meitä oli myös monta. ja minä vanhin. silti aivan automaattisesti omani hoidin kuin olisin aina hoitanut ja aivan kuin minulla olisi aina ollut vauva. Jotain täysin luonnollista on saada oma vauva syliin, avikka ei muistaisi vauvoja ksokaan nähneensäkään.
 
"zenn"
Mä itseasiassa lähtisin hakemaan ihmetystä tietoisesta valinnasta ylikansoittaa maapallo.

Lapset ovat ihania ja ymmärrän hyvin halun suurperheeseen. Moni meistä varmasti haluaa sen pienen käärön syliin, uudestaan ja uudestaan.
 
näin
[QUOTE="zenn";23090477]Mä itseasiassa lähtisin hakemaan ihmetystä tietoisesta valinnasta ylikansoittaa maapallo.

Lapset ovat ihania ja ymmärrän hyvin halun suurperheeseen. Moni meistä varmasti haluaa sen pienen käärön syliin, uudestaan ja uudestaan.[/QUOTE]

Eiköhän tuo ylikansoittuminen ole ihan aasian/afrikan huoli. Suomessa syntyvät ovat vain pisara meressä. Se että suomalaiset ei tekisi lapsia,ei vähentäisi tämän maapallon kansoitusta yhtään.

Kyllä siihen että haluaa suurperheen on ihan muuta pohjalla kuin että haluaa käärön syliin.Kaikki eivät esim tykkää vauva-ajasta ollenkaan,mutta tekevät silti lapsia.
 
"zenn"
Alkuperäinen kirjoittaja näin;23090514:
Eiköhän tuo ylikansoittuminen ole ihan aasian/afrikan huoli. Suomessa syntyvät ovat vain pisara meressä. Se että suomalaiset ei tekisi lapsia,ei vähentäisi tämän maapallon kansoitusta yhtään.

Kyllä siihen että haluaa suurperheen on ihan muuta pohjalla kuin että haluaa käärön syliin.Kaikki eivät esim tykkää vauva-ajasta ollenkaan,mutta tekevät silti lapsia.
Eiköhän se ylikansoitus ole meidän kaikkien yhteinen huoli, johon me kaikki voimme vaikuttaa, myös teollistuneissa maissa.
 
[QUOTE="zenn";23090533]Eiköhän se ylikansoitus ole meidän kaikkien yhteinen huoli, johon me kaikki voimme vaikuttaa, myös teollistuneissa maissa.[/QUOTE]

Jep. Jätetään lapset tekemättä, otetaan sen sijaan maahanmuuttajia lisää tänne töitä tekemään (ja vähän muutakin..).
 
"poikia3"
[QUOTE="vieras";22767220]Noh, itsekin ajattelin aiemmin että 3 lasta on maksimi, mutta kun se kolmas on nyt tuloillaan, niin eipä se neljäskään lapsi enää mahdottomalta ajatukselta tunnu. Jotkut jäävät "koukkuun" raskaana olemiseen ja pieniin vauvoihin. Mutta eipä meillekään varmaan sitä neljättä tule, koska olen samaa mieltä tuosta lasten huomioimisesta, eli en usko että omat rahkeet riittäisivät useamman yksilölliseen huomioimiseen.[/QUOTE]

Heti kolmosen synnyttyä olisin voinut olla tuota mieltä, mutta en todellakaan enää. Mun lapset ovat suhteellisen isolla ikäerolla, meidän pitäisi nelosen tulon jälkeen muuttaa isompaan ja hankkia isompi auto. Ja kyllä mun mielestä pitää miettiä myös tulojen suhteen, mitä on niille olemassa oleville lapsille mahdollisuus tarjota jos tulee uusi lapsi, siis saavatko jatkaa nykyisissä harrastuksissa, onko uudelle lapselle mahdollisuus tarjota samaa.

Kyllä minä tykkäään, että myös aikamme on rajallista ja venymisen mahdollisuudet. Tällä hetkellä kuljetan lapsia 6 kertaa viikossa harrastuksissa, päälle vielä kaverivierailu, koulu- ja eskarimatkat. Välillä tunnen olevani vain autonkuljettaja. Harrastusten lisäksi osallistun lasten läksyjen tekoon ja yritetään ehtiä tekemään asioita muutenkin yhdessä.

Eli kyllä meille neljäs lapsi olisi jo liikaa.
 
"vieras"
Aina olen oman äitini kanssa nauranut muille äideille jotka ihmettelevät että miten hän jaksaa noin ison perheen ja eihän aikaakaan riitä kaikille lapsille. Nämä äidit siis ovat työssäkäyviä ja hyvin harrastuksissaan kiinni olevia murkkuikäisten vanhempia joilla ei varmasti riitä aikaa lapsilleen kuin 25% siitä mitä oma äitini minulle ja sisaruksilleni on antanut. Äitini siis on korkeasti koulutettu kotiäiti joka tekee välillä oman alan töitä (hyvin satunnaisesti ja lyhyitä hetkiä lasten "välissä") ja isäni on suht hyväpalkkaisessa työssä ja myös hän osallistuu perhe-elämään ja antaa aikaa lapsilleen. Joskus vain mietin että tajuavatkohan nämä töissäkäyvät äidit jotka töiden jälkeen menee salille ja illalla näkee tunnin, pari lapsiansa, että sen ajan meidän äiti keittää minulle ja näiden äitien lapsille kahvia ja juttelemme tärkeistä asioista..teemme yhdessä ja olemme vain. Lisäksi olen kokenut isossa perheessä ihanan yhteisöllisyyden ja rakkauden tunteen, oppinut sosiaaliset taidot ja tuntenut itseni rakastetuksi ja huomioiduksi.
 
"poikia3"
[QUOTE="vieras";23090582]Aina olen oman äitini kanssa nauranut muille äideille jotka ihmettelevät että miten hän jaksaa noin ison perheen ja eihän aikaakaan riitä kaikille lapsille. Nämä äidit siis ovat työssäkäyviä ja hyvin harrastuksissaan kiinni olevia murkkuikäisten vanhempia joilla ei varmasti riitä aikaa lapsilleen kuin 25% siitä mitä oma äitini minulle ja sisaruksilleni on antanut. Äitini siis on korkeasti koulutettu kotiäiti joka tekee välillä oman alan töitä (hyvin satunnaisesti ja lyhyitä hetkiä lasten "välissä") ja isäni on suht hyväpalkkaisessa työssä ja myös hän osallistuu perhe-elämään ja antaa aikaa lapsilleen. Joskus vain mietin että tajuavatkohan nämä töissäkäyvät äidit jotka töiden jälkeen menee salille ja illalla näkee tunnin, pari lapsiansa, että sen ajan meidän äiti keittää minulle ja näiden äitien lapsille kahvia ja juttelemme tärkeistä asioista..teemme yhdessä ja olemme vain. Lisäksi olen kokenut isossa perheessä ihanan yhteisöllisyyden ja rakkauden tunteen, oppinut sosiaaliset taidot ja tuntenut itseni rakastetuksi ja huomioiduksi.[/QUOTE]

Ehkä teillä on noin. Minä työssäkäyvänä äitinä ehdin harrastaa vain kun lapset itse ovat harrastuksessa, esim. kun poikani ui, olen itse uimassa, kun toinen pelaa pallopeliä saatan harrastusta seuratessani lukea. Omat lapseni ovat 6-, 8- ja 14-vuotiaat. Sen verran isoja, että muutaman kerran vuodessa voin tavata ystäviä tai työkavereitani, mutta muuten vietän kyllä aikani lapsiani kuskaten tai heidän kanssaan. Ja mun resurssini eivät mitenkään riittäisi useampaan lapseen. SE KAI ON TÄRKEINTÄ, ETTÄ JOKAINEN TIETÄÄ OMAT RAJANSA. Mulle riittävän hyvän äitiyden rajat ovat tässä.
 
"vieras"
[QUOTE="poikia3";23090621]Ehkä teillä on noin. Minä työssäkäyvänä äitinä ehdin harrastaa vain kun lapset itse ovat harrastuksessa, esim. kun poikani ui, olen itse uimassa, kun toinen pelaa pallopeliä saatan harrastusta seuratessani lukea. Omat lapseni ovat 6-, 8- ja 14-vuotiaat. Sen verran isoja, että muutaman kerran vuodessa voin tavata ystäviä tai työkavereitani, mutta muuten vietän kyllä aikani lapsiani kuskaten tai heidän kanssaan. Ja mun resurssini eivät mitenkään riittäisi useampaan lapseen. SE KAI ON TÄRKEINTÄ, ETTÄ JOKAINEN TIETÄÄ OMAT RAJANSA. Mulle riittävän hyvän äitiyden rajat ovat tässä.[/QUOTE]

Kunnioitan sitä että annat lapsillesi aikaa ja näet vaivaa sen eteen, että harrastat itse yhtäaikaa että jää lapsillekin aikaa. Uskon kyllä varmasti että olet riittävän hyvä äiti :) Esimerkissäni kerroin äideistä joille oma aika on kovin tärkeää myös töiden jälkeen, mutta voivottelevat sitä miten ison perheen (meidän) äidin aika ei varmasti riitä lapsille. Ja samaan aikaan heidän lapsensa ovat meillä "hoidossa" vaikka siis jo isoja ovat ja pärjäävät tietysti kotona myös yksin. Kaiken kaikkiaan se oli minun ja äitini mielestä jotenkin huvittava kommentti näiltä muilta äideiltä :)
 
"zenn"
Jep. Jätetään lapset tekemättä, otetaan sen sijaan maahanmuuttajia lisää tänne töitä tekemään (ja vähän muutakin..).
Ei kannata unohtaa, että minun skenaariossani lapsien vähäisempi määrä koskee myös muita maita. Olen (onneksi) kuitenkin Linkolaa huomattavasti pehmeämmällä kannalla, en kannata vesijohtoveden myrkyttämistä vaan lapsiluvun jättämistä korkeintaan kolmeen.

Ja tuohon työhön, suomalaisten duunareitten kannattaisi opetella tekemään sitä tehokkaasti ja laadukkaasti, ettei kaikki työpaikat valu ulkomaille kannattamattomuuden takia.
 

Yhteistyössä