Kotihoidon tuet ajavat naisia köyhyysloukkuun

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="vieras";23077497]Eli osa porukasta myy itseään, että toiset voivat olla kotona... mielenkiintoista.[/QUOTE]

Pitäisikö sossun asiakkaiden sitten mennä kadulle myymään itseään, mikäli eivät kykene elättämään itseään omalla työllään? Tekisittekö itsekin niin, jos teille sattuu tulemaan avuntarve?

 

[fifiia]

Nykyajan ihmiset on aivopesty uskomaan, että kaikki nuo edellä mainitut ovat välttämättömiä tarpeita.

Tai ihmiset on saatu uskomaan että vain vähintään kahdeksan tunnin työpäivät on oikeaa työtä ja riittävä toimeentulo. Työtä ei voi tehdä neljää tuntia puolella palkalla.

 

[Chala]

Tuo 6+6+6 malli, en ole siihen perehtynyt joten anteeksi tyhmä kysymys: mitäs silloin, kun naisella (tai miehellä) ei ole työpaikkaa odottamassa? Tai on opiskelut kesken, miten tukien kanssa?

Eihän kenelläkään ilmeisesti pitäisi olla sitä tilannetta. Lapset tehdään vain taloudellisesti ja koulutuksellisesti tasa-arvoiseen parisuhteeseen jossa molemmat ovat vakituisessa työsuhteessa.

 

["vieras"]

No mitä se työelämä nyt aika usein vaatii. Omistautumista työlle, kovin hyvällä ei monessakaan paikassa katsota poissaoloja lasten takia tai pitkiä äitiys- ja hoitovapaita, pätkätöissä ja määräaikaisuuksissa näkyy miten äidit monesti sijoittuvat arvoasteikkoon, sopimusta on turha kuvitella jatkettavan jos on korvakierteinen lapsi ja äiti pääasiallisesti vastuussa ja poissa, tai raskaanaolevan palkkaaminen, onnistuuko monessa paikassa? Onko nämä sulle jotenkin uusia juttuja?

Erityisvaatimus on siis se että pitäisi olla töissä? No jonkun ne työt on lopulta tehtävä. Meillä lapsen sairastuessa olemme isän kanssa vuorotellen hoitamassa, näin ei poissaolot kerry vain toiselle...

 

[Phoebsi]

Näinpä. On paljon äitejä, jotka eivät ole koskaan edes haaveilleet mistään uraputkesta. Äitejä, jotka menevät töihin silloin, kun se on taloudellisesti järkevää. Vaikka olisi miten unelmaduuni, veikkaan, että valtaosa suomalaisista jäisi kotiin, jos työnantaja päättäisi lopettaa palkanmaksun. Joten kyllä palkka on edelleen se top 1, minkä vuoksi töissä käydään. Pienipalkkaiset naiset ovat jo töissä ollessaankin tottuneet pärjäämään vähällä. On ihan eri asia, jos 1200 euroa muuttuu 500 euroksi kuin jos 3000 euroa muuttuu 500 euroksi. Ja kun vielä systeemissä käy niin, että tuo pieni palkka ensin muuttuu vähän pienemmäksi äitiyspäivärahaksi ja sitten siitä vielä pienemmäksi kotihoidontueksi, pienituloisella on huomattavasti pehmeämpi lasku hoitovapaan aikaiseen taloudelliseen tilanteeseen kuin suurituloisella. Joillekin ihmisille - ja mielestäni ihan ymmärrettävästi - paluu pienipalkkaiseen työhön äitiysloman päätyttyä ei ole sen arvoista, että laittaisi oman lapsensa vieraan hoitoon.

Näinhän se on. Olisi kiva lukea kirjoitus, jossa asiaa katseltaisiin niiden naisten silmin,, jotka ovat pienipalkkaisella alalla, ja ihan tyytyväisiä elämäänsä. Nykyäänhän on kova painostus siihen, että pitäisi olla menestyntyt kaikin tavoin, ja naisten tasa-arvosta puhuttaessa tunnutaan keskittyvän hieman vääriin asioihin. Ja vieläpä puheet "paskaduneista"... on todella kannustavaa tehdä tavallista työtä, kaikinpuolin.

Ja kuinka paljon valtio tukee päivähoitoa?
Ja miksi puolison jäädessä työttömäksi hänen ansiosidonnaisestaan vähennetään toisen saama kotihoidontuki?

 

["vieras"]

No voi se isukkikin jäädä kotiin!

 

["vieras"]

Pitäisikö sossun asiakkaiden sitten mennä kadulle myymään itseään, mikäli eivät kykene elättämään itseään omalla työllään? Tekisittekö itsekin niin, jos teille sattuu tulemaan avuntarve?

Itse en koe myyväni itseäni ollessani töissä. Sen sijaan sinä näytit näin tuntevan... siitä ihmettelyni miksi jonkun pitäisi itseään myydä toisen puolesta.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23077556]Erityisvaatimus on siis se että pitäisi olla töissä? No jonkun ne työt on lopulta tehtävä. Meillä lapsen sairastuessa olemme isän kanssa vuorotellen hoitamassa, näin ei poissaolot kerry vain toiselle...[/QUOTE]

On se hyvä että sinä näet tilanteen muutenkin kuin omalta kannaltasi Laajemmassa mittakaavassahan yhteiskunnassa ei ole muita kuin sinä, miehesi ja teidän työpaikat jotka ilmeisesti asiassa joustaa. Oletko joutunut (tai te yhteensä) olemaan paljon poissa töistä lasten takia? Oliko sulla vakituinen työpaikka odottamassa vanhempainvapaalta palatessa? Millä alalla teet töitä ja mikä on koulutuksesi?

 

[Phoebsi]

Eihän kenelläkään ilmeisesti pitäisi olla sitä tilannetta. Lapset tehdään vain taloudellisesti ja koulutuksellisesti tasa-arvoiseen parisuhteeseen jossa molemmat ovat vakituisessa työsuhteessa.

Niin. Perheellisen ihmisen työpaikka ei koskaan katoa alta, tai jos katoaa, on hänellä jo uusi odottamassa. Eikä koskaan kukaan halua kouluttautua lisää, varsinkaan päästääkseen pois matalapalkka-alalta

 

[Keittiönoita]

Tai ihmiset on saatu uskomaan että vain vähintään kahdeksan tunnin työpäivät on oikeaa työtä ja riittävä toimeentulo. Työtä ei voi tehdä neljää tuntia puolella palkalla.

Useimmilla naisilla - varsinkaan sellaisilla, joiden työssä on edes mahdollisuus tehdä puolta päivää - on sen verran pieni palkka, että puolikas palkasta ei tuo perheen taloudelliseen tilanteeseen mitään lisäarvoa.

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="vieras";23077577]Itse en koe myyväni itseäni ollessani töissä. Sen sijaan sinä näytit näin tuntevan... siitä ihmettelyni miksi jonkun pitäisi itseään myydä toisen puolesta.[/QUOTE]

Aika monihan täällä on kironnut sitä, että joutuvat myymään omaa työvoimaansa elättääkseen muita ihmisiä.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23077577]Itse en koe myyväni itseäni ollessani töissä. Sen sijaan sinä näytit näin tuntevan... siitä ihmettelyni miksi jonkun pitäisi itseään myydä toisen puolesta.[/QUOTE]

Et tunnu käsittävän että kaikki eivät tee työtä joka tyydyttää paitsi rahallisen, myös jossain määrin henkisen tarpeen joka pitäisi ehkä saada tyydytettyä jotta jaksaa 50v työuraa tarpoa. Jos työstä ei saa juurikaan korvausta ja se vain syö ihmistä, tuntuu satavarmasti siltä että myy itsensä, ja aivan liian halvalla.

 

[illuusia]

No meillä se on mahdollistanut mummun "palkkaamisen" hoitajaksi.

 

[hmmmmmmmm]

Suuri osa näistä naisista on huonosti koulutettuja ja työelämään heikosti kiinnittyneitä.

Sepä se. Kuka sen takaa, että tällaiset naiset olisivat yhtään sen paremmin työllistyneitä, vaikka olisivat täysin lapsettomia??
Onko he tosiaan vapaaehtoisesti jääneet kotiin, vaiko siksi että yrittivät kyllä töihin vaan eivät onnistuneet? Hassua, että "kotihoidontuki" nähdään työllistymisen esteenä. Ehkä se este työllistymiselle on yksilön asenteissa/kouluttamattomuudessa jo olemassa, ja sitten vasta astui hänen kuvioihin mukaan lapset ja kotihoidontuki.

 

["vieras"]

On se hyvä että sinä näet tilanteen muutenkin kuin omalta kannaltasi Laajemmassa mittakaavassahan yhteiskunnassa ei ole muita kuin sinä, miehesi ja teidän työpaikat jotka ilmeisesti asiassa joustaa. Oletko joutunut (tai te yhteensä) olemaan paljon poissa töistä lasten takia? Oliko sulla vakituinen työpaikka odottamassa vanhempainvapaalta palatessa? Millä alalla teet töitä ja mikä on koulutuksesi?

Sairaan lapsen hoitaminen on työpaikan "joustamista"? Meillä on työehtosopimuksessa määritelty 4 päivän palkallinen oikeus hoitaa lasta hänen sairastuessaan.

Mikä on paljon poissaoloa? Lapsen aloitatessa päivähoitoa oli hän aluksi lähes kuukausittain flunssassa. Syksy ja talvi olivat pahimpia flunssa-aikoja, kevällä ja kesällä jo helpotti. Infektioastma alkoi helpotta n. 4-5 vuoden paikkeilla.

Työpaikka on vakituinen, lukuisia määräaikaisuuksia ennen sitä.

 

["vieras"]

Et tunnu käsittävän että kaikki eivät tee työtä joka tyydyttää paitsi rahallisen, myös jossain määrin henkisen tarpeen joka pitäisi ehkä saada tyydytettyä jotta jaksaa 50v työuraa tarpoa. Jos työstä ei saa juurikaan korvausta ja se vain syö ihmistä, tuntuu satavarmasti siltä että myy itsensä, ja aivan liian halvalla.

Eli työ ei kiinnosta... mistäpä tähän löytyy apu, sossustako? Vai alan vaihdosta? Vai onko sekin liian työläs vaihtoehto?

Entä miltä mahtaa tuntua työtätekevästä, jonka veroprosentti vain nousee ja nousee...?

 

[fifiia]

Useimmilla naisilla - varsinkaan sellaisilla, joiden työssä on edes mahdollisuus tehdä puolta päivää - on sen verran pieni palkka, että puolikas palkasta ei tuo perheen taloudelliseen tilanteeseen mitään lisäarvoa.

Tuo ehkä omaa rahaa, työkokemusta jne.

Tietyllä tavalla tuo oli esimerkki. Eniten kannattaisin joustoissa jotakin mallia suuntaan; toisen vanhemman työpäivä esim. 7-13 ja toisen esim. 10-18. Vaihtoehtoja on toki monia tehdä töitä vaikka vuorotellen jne.

 

[Phoebsi]

Sepä se. Kuka sen takaa, että tällaiset naiset olisivat yhtään sen paremmin työllistyneitä, vaikka olisivat täysin lapsettomia??
Onko he tosiaan vapaaehtoisesti jääneet kotiin, vaiko siksi että yrittivät kyllä töihin vaan eivät onnistuneet? Hassua, että "kotihoidontuki" nähdään työllistymisen esteenä. Ehkä se este työllistymiselle on yksilön asenteissa/kouluttamattomuudessa jo olemassa, ja sitten vasta astui hänen kuvioihin mukaan lapset ja kotihoidontuki.

Kuka on huonosti koulutettu, ja kuinka hyvin pitäisi olla koulutettu, naisen?
Miten ne työt, jotka on tehtävä, mutta johon ei tarvitse monen vuoden korkeakoulutusta?
Kuka ne tekee?

 

[hm]

[QUOTE="vieras";23077639]Sairaan lapsen hoitaminen on työpaikan "joustamista"? Meillä on työehtosopimuksessa määritelty 4 päivän palkallinen oikeus hoitaa lasta hänen sairastuessaan.

Mikä on paljon poissaoloa? Lapsen aloitatessa päivähoitoa oli hän aluksi lähes kuukausittain flunssassa. Syksy ja talvi olivat pahimpia flunssa-aikoja, kevällä ja kesällä jo helpotti. Infektioastma alkoi helpotta n. 4-5 vuoden paikkeilla.

Työpaikka on vakituinen, lukuisia määräaikaisuuksia ennen sitä.[/QUOTE]

Mutta jos lapsia on useampi, ja joku on koko ajan sairas. esim. meillä toinen lapsi oli puolet ajasta kipeänä tuonne 2 ikävuoteen.

 

["vieras"]

Kuka on huonosti koulutettu, ja kuinka hyvin pitäisi olla koulutettu, naisen?
Miten ne työt, jotka on tehtävä, mutta johon ei tarvitse monen vuoden korkeakoulutusta?
Kuka ne tekee?

Kouluttamaton eli vain persukoulun käynyt on huonosti koulutettu.

Lisäksi ennen opiskeluun hakeutumista kannattaisi vilkaista millainen on alan työllisyys ja minkä verran alalla on työpaikkoja. Tai löytyykö niitä töitä omalta paikakkunnalta, kun *iiiks* joskus voi joutua muuttamaan kauas kaikista tukiverkoista. Eli lukemalla taidehistoriaa tai naistutkimusta ja jäämällä peräkylän kirkonkylälle on varma työttömyys tiedossa... ja se on toki yhteiskunnan syytä, joka huijaa poloiset ihmiset kouluttamaan itseään.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";23077709]Kouluttamaton eli vain persukoulun käynyt on huonosti koulutettu.

Lisäksi ennen opiskeluun hakeutumista kannattaisi vilkaista millainen on alan työllisyys ja minkä verran alalla on työpaikkoja. Tai löytyykö niitä töitä omalta paikakkunnalta, kun *iiiks* joskus voi joutua muuttamaan kauas kaikista tukiverkoista. Eli lukemalla taidehistoriaa tai naistutkimusta ja jäämällä peräkylän kirkonkylälle on varma työttömyys tiedossa... ja se on toki yhteiskunnan syytä, joka huijaa poloiset ihmiset kouluttamaan itseään.[/QUOTE]

Hmm, jotenkin et nyt kyllä vastannut kysymykseen.

Ongelma on siis naiset, joilla ei ole mitään ammatillista koulutusta, vai he jotka ovat kouluttautuneet "väärälle" alalle? Kuinka paljon heitä on, ja mikä on heidän vaikutuksensa tähän asiaan?


Tuntuu että nyt haukutaan taas väärää puuta tai ainakin keskitytään hieman vääriin kohtiin. Ja syytellään, taas. Esittäkää nyt jotain parannusehdotuksia? Koittakaa ymmärtää että on niin erilaisia elämäntilanteita joilloin vanhemmiksi tullaan, että ei ole vain yhtä ainoaa mallia miten kenenkin pitäisi elää.

 

["vieras"]

Minä nyt olen varmaan sarjaa huono äiti, mutta minusta kotona oleminen ja kotityöt jne ovat aika tylsää elemää. En minä töissä ollessani koe itseäni myyvän tms, vaan tekeväni jotain mielenkiintoista. Enkä ole edes korkeakoulutettu, vaan ihan tavallinen työntekijä.

 

[Emilyn]

Tilastollisesti varmasti pitääkin paikkansa. Mutta on erinomaista, että saan hoitaa lapsiani kotona ja samaan aikaan voin myös opiskella ja olla työelämässä mukana. Kaikiltahan se toki ei onnistu.

 

[Keittiönoita]

Tuo ehkä omaa rahaa, työkokemusta jne.

Tietyllä tavalla tuo oli esimerkki. Eniten kannattaisin joustoissa jotakin mallia suuntaan; toisen vanhemman työpäivä esim. 7-13 ja toisen esim. 10-18. Vaihtoehtoja on toki monia tehdä töitä vaikka vuorotellen jne.

Omaa rahaa? Ei läheskään kaikki naiset katso tarvitsevansa omaa rahaa vaan ovat ihan tyytyväisiä siihen, että on perheen yhteiset rahat. Työkokemus? No sitä kyllä. Tosin jos on aikomus hankkia vielä 3 lasta lisää, niin eipä se vuosia sitten puolipäiväduunista saatu työkokemus ole kovin merkittävä.

Mun mielestä olisi hyvä muistaa myös se, että on todellakin ihmisiä, jotka käyvät töissä VAIN rahan vuoksi. Enemmän lienee niitä, jotka sunnuntai-iltana ajattelevat tyyliin "voi paska, huomenna taas töihin" kuin niitä, jotka ajattelevat "jippii, huomenna taas töihin". Monet ihmiset arvostavat enemmän vapaa-aikaa ja perheen kanssa vietettyä aikaa kuin työaikaa.

Joustavia työaikoja kannatan minäkin, mutta ne nyt vaan ei sovi ihan kaikkiin työpaikkoihin. Kun mä ekaa kertaa menin työhön, jossa oli liukuva työaika, ajattelin, että tällainen työ mulla olisi pitänyt olla silloin, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Mutta olin sairaanhoitaja eikä siellä voinut joku aamuvirkku seitsemäksi tullut laitoshuoltaja sanoa potilaalle, että saatte kipulääkettä sitten, kun joku sairaanhoitaja tulee töihin. Myöskään kaupat, pankit ja virastot eivät voi aueta sen mukaan, milloin työntekijöille sopii saapua työpaikalle. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että jos työpaikalla on erilaisia työvuoroja, niin pidemmän päälle ei katsota hyvällä, jos yksi työntekijä saa aina ne parhaat työvuorot ja muut joutuvat tekemään niitä "paskempia" vuoroja.

 

["vieras"]

Hmm, jotenkin et nyt kyllä vastannut kysymykseen.

Ongelma on siis naiset, joilla ei ole mitään ammatillista koulutusta, vai he jotka ovat kouluttautuneet "väärälle" alalle? Kuinka paljon heitä on, ja mikä on heidän vaikutuksensa tähän asiaan?


Tuntuu että nyt haukutaan taas väärää puuta tai ainakin keskitytään hieman vääriin kohtiin. Ja syytellään, taas. Esittäkää nyt jotain parannusehdotuksia? Koittakaa ymmärtää että on niin erilaisia elämäntilanteita joilloin vanhemmiksi tullaan, että ei ole vain yhtä ainoaa mallia miten kenenkin pitäisi elää.

On huolestuttavaa jos se malli on elää sossun tuilla vuosikausia, tekemättä itse tilanteelle yhtään mitään. Kaikki asiat lasketaan tukien mukaan, jos vaihtoehtona on itsensä työllistäminen ja elättäminen, mutta käteen jää saman verran kuin tuilla niin ei töitä tehdä. Sosiaaliloukkuja pitäisi purkaa ja näin tehdä itsensä elättämisestä kiinnostava vaihtoehto.