Kotihoidon tuet ajavat naisia köyhyysloukkuun

["vieras"]

Teollistumisen jälkeen.

Eli jo ennen syntymääsi =)

Oliko ennen sitten reilumpaa vain kuolla nälkään ja kulkutauteihin... mutta vapaan työn "rasittavuudesta".

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="eee";23077141]Joo, pitää varmasti ihan paikkansa. Vastasin vaan tuohon, kun jotkut (usein matalammin koulutetut) tuntuvat kuvittelevan, että kuka tahansa voi olla työelämästä pois vaikka 5 vuotta, jos sitten ekoina työpäivinä hiukan perehdytetään ja kerrataan että miten ne hommat hoidettiinkaan. Ja jos äiti sitten ei hoida lasta kotona kolmevuotiaaksi, niin syyllistetään ja haukutaan ja sanotaan, ettei välitä lapsestaan ja tämän tulevaisuudesta, koska kaikillahan luonnollisesti on mahdollisuus olla kotona jos vain haluaa. Ja jos ei ole valmis olemaan töistä pois montaa vuotta niin sittenhän ei kannata niitä lapsia hankkiakaan. [/QUOTE]
Okei, ymmärsin kirjoituksesi vähän väärin Totta on, että on aloja ja työtehtäviä, joissa kolmenkin vuoden poissaolo tarkoittaa sitä, että sekä koulutuksesi että työkokemuksesi arvo on nolla. Uskon kuitenkin, että valtaosa naisista ei edes hakeudu tuon kaltaisiin työtehtäviin. Poikkeuksia tottakai on ja on myös niitä, jotka lasten saamisen jälkeen ihan omasta tahdostaan luopuvatkin nousujohteisesta urastaan. Jotkut vaihtavat jopa alaa kokonaan. Mä olen vaihtanut hoitoalalta it-alalle, mutta tunnen naisia, jotka ovat vaihtaneet it-alalta hoitoalalle ihan vaan sen vuoksi, että heidän omat arvonsa ovat "pehmenneet".

 

[tasa-arvoinen]

Toisesta ääripäässä on ilmeisesti se huonosti kouluttautunut, pienituloinen nainen, jolla ei ole merkittävää työuraa. Näin ollen kotiäitiys voi olla vaihtoehto työttömyydelle. Onko sitten jotenkin väärin jos tuo työtön tai pienituloinen äiti nauttii kotiäitiydestä samalla mitalla? Jutussa vedotaan myös verotulojen menetyksiin kunnalle...mutta vahvasti epäilen, että jos tuo työtön ja pienipalkkaisessa työssä aiemmin ollut (esim.siivous- tai myyntiala) nainen saisi töitä ja palaisi työhön, niin tuskinpa kunta paljon saisia hänestä verotuloja.

Pakottamalla tuskin saadaan isiä jäämään vanhempainvapaalle, koti-isiksi tai äitejä aiemmin töihin vaan kyllä on löydyttävä muita houkuttumia tai hyväksyttävä se ajatus, että ihmisillä on edelleen se valinnanvapaus tehdä niin kuin parhammaksi näkee - kaikista pakotteista ja suosituksista huolimatta...

Entäs jos kotiäitis onkin pakko, eikä vaihtoehto. Jos työtä ei ole, ei kotiäitiydellä ole mitään vaihtoehtoa. Ja ongelmana verotulojen kertymisessä eivät ole kotihoidon tuella kotona olevat äidit, joilla on alle 3v lapsia, vaan äidit, jotka monen kotona vietetyn vuoden jälkeen eivät työllisty ja jäävät työttömiksi ja siten tulevat kunnille kalliiksi.

Mun mielestä tuossa jutussa ei puhuttu pakottamisesta vaan tukijärjestelmän vaihtoehdoista.
Eiköhän jatkossakin olisi mahdollista kaikkien jäädä kotiin, jos se on perheen yhteinen päätös ja vain toisen palkka riittää elättämään perheen.

 

[juu ei]

Yhteiskunta on poistanut kaiken avun perheiltä. näin käytännössä on enää helppoa käydä töissä jos on joko hyvät isovanhemat lapsilla tai jos lapsia on vaan 1, kun lapset ovat pieniä.

alunalkaen kun naisetkin kouluttautuivat ja lähtivät kaupunkiin virkohin, oli piikoja ja lastenhoitajia ym.
sitten 70-80-luvulla oli kodinhoitajat, jotka tulivat jos lapsi oli sairas tai jos vanhemmat olivat.

On stressaavaaa käydä töissä jos joutuu koko ajan kantaa huotla siitä, että joutuu olla pois vaikka sitä katsotaan pahalla. Lisäksi tehdä työtä aina. Kun useammassa lapsessa on kova työ ja vaativat paljon huomiiota. Ja sitä ei suomen päivähoito tarjoa enää, ryhmät ovat liian suuria.

On väärin AINa syyllistää vanhempia kun palvelu toisensa jälkeen lakkautetaan. Kenen esim. kannattaa käydä töissä, jos lapsen sairastuessa joutuu palkata MLL:n hoitajan ja maksaa noi 10 euroa tunti?

Olen kylläkin sitä mieltä, että 6+6+6 systeemi olisi erinomainen. ja sen lisäksi pienten hoito pitäisi järjestää toisin. Eli esim. 6 lasta ryhmä ja 2 hoitajaa.

 

["vieras"]

Ja kenen vika se sitten on? Kotihoidontukijärjestelmän vai työelämän vaatimusten? Yksittäisten ihmisten vai koko massan? Oikeassa olet, jokin mättää ja pahasti, mutta en lähtisi ihan nopeita johtopäätöksiä vetämään kannattaako siihen suuntaan oikeasti pyrkiä että työ on kaikki kaikessa ja ihmisarvo mitataan vain sillä paljonko tienaa. Elämä on ihan yhteiskunnankin kannalta paljon enemmän ja lapsuus määrittää yllättävän paljon suuntaa. Suomi on täynnä pahoinvoivia ihmisiä, varsinkin lapsia ja nuoria, työelämässä loppuunpalaneita aikuisia ja syrjäytyneitä. Paljon tarttis tehdä ettei pahoinvoinnin kierre vain pahenisi.

Työelämän vaatimusten? Millaisia erityisvaatimuksia työelämä asettaa? Meillä on työehtosopimus, joka määrittelee vaatimuksia ja rajoja niille.

 

[Chala]

Suomessa naisilla on pääsääntöisesti koulutus ja mm. yliopisto-opiskelijoista suurin osa on naisia.
Miten ihmeessä naiten palkkataso voisi olla sama kuin samanikäiseten miesten, jos naisella on 5-10v vähemmän työkokemusta kuin samanikäisellä miehellä. Palkkaerot johtuvat hyvin pitkälti myös tästä seikasta. Naiset itse polkevat tasa-arvoaan.

Tässä jutussakin tutkijat peräänkuuluttivat nimenomaan tukijärjestelmän joustavuutta. Nykyäänhän tukijärjestelmä on jäykkä, mm. mainitsemasi opiskelun tuet.

Mä en kyllä saanut jutusta irti muuta tukijärjestelmän kritisointia kuin tämän äitiys-aspektin, mutta hienoa jos sinä sait rivien välistä enemmän irti. Tukijärjestelmää pitäisi muuttaa, olen ihan samaa mieltä, mutta en sillä kustannuksella että lähdetään pakottamaan johonkin tiettyyn muottiin johon jokainen perhe ei vain yksinkertaisesti pysty istumaan kuten päättäjät haluaisivat.

Palkkaerot johtuvat myös paljolti siitä, että aivan älyttömän iso osa naisista on töissä naisvaltaisilla aloilla joilla palkka on keskimääräisesti aika paljonkin huonompi kuin ns. perinteisillä miesten aloilla. Sitä paitsi monella alalla ihan käytännössä mies saa automaattisesti lähtöpalkkana enemmän kuin nainen samalla koulutuksella ja työkokemuksella, koska vielä liian monessa firmassa on se "mies on hyvä työntekijä eikä ainakaan jää äitiyslomalle tai kipeitä lapsia hoitamaan" -mentaliteetti ja se näkyy myös palkkauksessa.

Olisi aivan mahtavaa jos yhtäkkiä tapahtuisi muutos joka tekisi aloista ja työntekijöistä tasavertaisia, koulutus ja työn vaativuus todella määrittäisivät palkan alasta ja sukupuolesta riippumatta, ei olisi naisvaltaisia aloja, hoitotyöstä maksettaisiin kunnolla jne., mutta mikä lie todennäköisyys että näin tapahtuu ihan heti?

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="vieras";23077272]Eli jo ennen syntymääsi =)

Oliko ennen sitten reilumpaa vain kuolla nälkään ja kulkutauteihin... mutta vapaan työn "rasittavuudesta".[/QUOTE]

Elämä ei ole ollut koskaan tarpeeksi reilu. Vaikkakaan nälkään ja kulkutauteihinkaan ei ole kuoltu aina ja kaikkialla. Kulkutaudithan ovat urbaani ilmiö. Ja nälkäkuolematkin johtuvat jossain määrin omistamisesta. Aina on ollut heimoja, jotka ovat saaneet luonnosta tarpeeksi syötävää. Vastikään uutisoitiinkin sellaisesta.

 

[fifiia]

"Ongelmia" voidaan minusta vähentää myös tukemalla isyyttä. Pitäisi pyrkiä jo pois ajatusmallista, jonka mukaan lasten hoito on naisen vastuulla. Lasten hoidosta päätökset tehdään yhdessä ja vaikka äiti jäisi kotiin lapsia hoitamaan on isän vastuulla omalta osaltaan mahdollistaa kotiäidin opiskelu, harrastaminen, itsensä kehittäminen, työssäkäynti. Myös isä osaa hoitaa lasta tai ainakin hänen minusta pitäisi osata.

 

["vieras"]

Yhteiskunta on poistanut kaiken avun perheiltä. näin käytännössä on enää helppoa käydä töissä jos on joko hyvät isovanhemat lapsilla tai jos lapsia on vaan 1, kun lapset ovat pieniä.

alunalkaen kun naisetkin kouluttautuivat ja lähtivät kaupunkiin virkohin, oli piikoja ja lastenhoitajia ym.
sitten 70-80-luvulla oli kodinhoitajat, jotka tulivat jos lapsi oli sairas tai jos vanhemmat olivat.

On stressaavaaa käydä töissä jos joutuu koko ajan kantaa huotla siitä, että joutuu olla pois vaikka sitä katsotaan pahalla. Lisäksi tehdä työtä aina. Kun useammassa lapsessa on kova työ ja vaativat paljon huomiiota. Ja sitä ei suomen päivähoito tarjoa enää, ryhmät ovat liian suuria.

On väärin AINa syyllistää vanhempia kun palvelu toisensa jälkeen lakkautetaan. Kenen esim. kannattaa käydä töissä, jos lapsen sairastuessa joutuu palkata MLL:n hoitajan ja maksaa noi 10 euroa tunti?

Olen kylläkin sitä mieltä, että 6+6+6 systeemi olisi erinomainen. ja sen lisäksi pienten hoito pitäisi järjestää toisin. Eli esim. 6 lasta ryhmä ja 2 hoitajaa.

Saan hoitaa lasta lapsen sairastuessa 4 päivää palkallisena, samoin lapsen isä on oikeutettu samaan määrään. Lisäksi määrä on lapsikohtainen, ei ole tarvinnut turvautua MLL:n tai isovanhempien apuun.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";23077115]Niin on.

"Hyvää äitiyttä tulisi tarkastella laajempana ilmiönä, eikä sitoa sitä niin vahvasti hoitovalintoihin"[/QUOTE]

Niin, eli ei myöskään tulisi pitää kotiäitiyttä huonona ilmiönä miettimättä laajempaa kuvaa.

Kun kaikki eivät ole niitä tohtoreita, eivät johtavassa asemassa, eivät sellaisessa työssä josta tippuu kelkasta vuodessa. Ja siinä ei ole mitään väärää, että eivät ole.

 

["vieras"]

Elämä ei ole ollut koskaan tarpeeksi reilu. Vaikkakaan nälkään ja kulkutauteihinkaan ei ole kuoltu aina ja kaikkialla. Kulkutaudithan ovat urbaani ilmiö. Ja nälkäkuolematkin johtuvat jossain määrin omistamisesta. Aina on ollut heimoja, jotka ovat saaneet luonnosta tarpeeksi syötävää. Vastikään uutisoitiinkin sellaisesta.

Työtä sen syötävän eteen on kuitenkin tehty... teollisesti tai ei.

 

[hm]

Suomessa naisilla on pääsääntöisesti koulutus ja mm. yliopisto-opiskelijoista suurin osa on naisia.
Miten ihmeessä naiten palkkataso voisi olla sama kuin samanikäiseten miesten, jos naisella on 5-10v vähemmän työkokemusta kuin samanikäisellä miehellä. Palkkaerot johtuvat hyvin pitkälti myös tästä seikasta. Naiset itse polkevat tasa-arvoaan.

Tässä jutussakin tutkijat peräänkuuluttivat nimenomaan tukijärjestelmän joustavuutta. Nykyäänhän tukijärjestelmä on jäykkä, mm. mainitsemasi opiskelun tuet.

Lapsia ei huomioi yhteiskunta mitenkään. Ei sitä että vanhemmlle aiheutuu valtava rahallinen menoerä sekä valtava työtaakka.silti vanhemmilta odotetaan suomessa täyttä työpanosta kodin ulkopuolella. Muuallahan osa-aikatyöt ovat molemmille vanhemmille yleisempiä. Suomessa molemmat vanhemmt tekevät kokopäivätyötä.

vaihtoehdot suomessa ovat usein joko köyhyys kotiäitinä tai sitten kokoaikatyö, jossa lapsesta ei välitä kukaan. esim. päivän hesarissa ls-toimista jahuostaanotoista juttua. Lääkäriperheen poika huostaassa, ei vanhemmille ole aikaa. ei tule tietoa lintsauksesta jne.

 

[juu ei]

[QUOTE="vieras";23077371]Saan hoitaa lasta lapsen sairastuessa 4 päivää palkallisena, samoin lapsen isä on oikeutettu samaan määrään. Lisäksi määrä on lapsikohtainen, ei ole tarvinnut turvautua MLL:n tai isovanhempien apuun.[/QUOTE]

Aivan. Mutta jos et ole onnistunut saamaan pysyvää työsuhdetta ennen lapsia, et voi useinkaan käytännössä olla pois.

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="vieras";23077386]Työtä sen syötävän eteen on kuitenkin tehty... teollisesti tai ei.[/QUOTE]

Työtä itselle, ja omalle perheelle. Mutta tässä yhteiskunnassa työ vastaa maailman vanhimman ammatin harjoittamista. Sitähän sanotaankin oman ajan myymiseksi, tai oman työvoiman myymiseksi.

 

["vieras"]

Työtä itselle, ja omalle perheelle. Mutta tässä yhteiskunnassa työ vastaa maailman vanhimman ammatin harjoittamista. Sitähän sanotaankin oman ajan myymiseksi, tai oman työvoiman myymiseksi.

Miksi sitä sanotaan että tekemättä mitään saa sossusta rahaa?

 

[kotiäitinä]

Entäs jos kotiäitis onkin pakko, eikä vaihtoehto. Jos työtä ei ole, ei kotiäitiydellä ole mitään vaihtoehtoa. Ja ongelmana verotulojen kertymisessä eivät ole kotihoidon tuella kotona olevat äidit, joilla on alle 3v lapsia, vaan äidit, jotka monen kotona vietetyn vuoden jälkeen eivät työllisty ja jäävät työttömiksi ja siten tulevat kunnille kalliiksi.

Mun mielestä tuossa jutussa ei puhuttu pakottamisesta vaan tukijärjestelmän vaihtoehdoista.
Eiköhän jatkossakin olisi mahdollista kaikkien jäädä kotiin, jos se on perheen yhteinen päätös ja vain toisen palkka riittää elättämään perheen.

Tässä minulla on nenäni edessä on tuo Turun Sanomien juttu otsikolla: "Naisten ansa" ja ainoa selvä vaihtoehto on heitetty jutun loppuun: "Suosituin malli on 6+6+6 malli, jossa isille ja äideille kiintiöitäisiin molemmille puolen vuoden jakso ja yhden jakson käytöstä vanhemmat päättäisivät itse"
"Tätä vaihtoehtoa ajavat vahvasti myös naisjärjestöt. Naisasialiitto Unionin vs.pääsihteeri Johanna Pakkanen uskoo, että vain korvamerkityt vanhempainvapaat tuovat isätkin mukaan kuvioihin"

Jos todellakin ne vaihtoehdot ovat tuossa...niin paljon melua tyhjästä

 

[fifiia]

[QUOTE="vieras";23077386]Työtä sen syötävän eteen on kuitenkin tehty... teollisesti tai ei.[/QUOTE]

Tänä päivänä työnteon on yleensä mahdollistettava paljon muutakin kuin syötävä ja katto päänpäälle. Rahojen on riitettävä hyödykkeiden jatkuvaan kulutukseen, palveluihin, matkusteluun, harrastuksiin...

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="vieras";23077432]Miksi sitä sanotaan että tekemättä mitään saa sossusta rahaa?[/QUOTE]

Yhteiskunnan rauhan ja yksilön kulutuskyvyn ylläpitämiseksi (=talouskasvun turvaamiseksi). Sossun tarkoitushan on tukea niitä, joilla on joku tilapäinen hätätilanne.

 

[KatieXX]

Olisi hyvä jos tuo 6+6+6 malli tulisi, lapsi saisi olla pidempään kotona ja hoitotaakka/poissaolotyöelämästä jaettaisi vanhempien kesken. Kotihoidontuesta voisi luopua kokonaan.

 

[Keittiönoita]

Niin, eli ei myöskään tulisi pitää kotiäitiyttä huonona ilmiönä miettimättä laajempaa kuvaa.

Kun kaikki eivät ole niitä tohtoreita, eivät johtavassa asemassa, eivät sellaisessa työssä josta tippuu kelkasta vuodessa. Ja siinä ei ole mitään väärää, että eivät ole.

Näinpä. On paljon äitejä, jotka eivät ole koskaan edes haaveilleet mistään uraputkesta. Äitejä, jotka menevät töihin silloin, kun se on taloudellisesti järkevää. Vaikka olisi miten unelmaduuni, veikkaan, että valtaosa suomalaisista jäisi kotiin, jos työnantaja päättäisi lopettaa palkanmaksun. Joten kyllä palkka on edelleen se top 1, minkä vuoksi töissä käydään. Pienipalkkaiset naiset ovat jo töissä ollessaankin tottuneet pärjäämään vähällä. On ihan eri asia, jos 1200 euroa muuttuu 500 euroksi kuin jos 3000 euroa muuttuu 500 euroksi. Ja kun vielä systeemissä käy niin, että tuo pieni palkka ensin muuttuu vähän pienemmäksi äitiyspäivärahaksi ja sitten siitä vielä pienemmäksi kotihoidontueksi, pienituloisella on huomattavasti pehmeämpi lasku hoitovapaan aikaiseen taloudelliseen tilanteeseen kuin suurituloisella. Joillekin ihmisille - ja mielestäni ihan ymmärrettävästi - paluu pienipalkkaiseen työhön äitiysloman päätyttyä ei ole sen arvoista, että laittaisi oman lapsensa vieraan hoitoon.

 

[Mrs Shillelagh]

Tänä päivänä työnteon on yleensä mahdollistettava paljon muutakin kuin syötävä ja katto päänpäälle. Rahojen on riitettävä hyödykkeiden jatkuvaan kulutukseen, palveluihin, matkusteluun, harrastuksiin...

Nykyajan ihmiset on aivopesty uskomaan, että kaikki nuo edellä mainitut ovat välttämättömiä tarpeita.

 

["vieras"]

Yhteiskunnan rauhan ja yksilön kulutuskyvyn ylläpitämiseksi (=talouskasvun turvaamiseksi). Sossun tarkoitushan on tukea niitä, joilla on joku tilapäinen hätätilanne.

Eli osa porukasta myy itseään, että toiset voivat olla kotona... mielenkiintoista.

 

[Phoebsi]

Tuo 6+6+6 malli, en ole siihen perehtynyt joten anteeksi tyhmä kysymys: mitäs silloin, kun naisella (tai miehellä) ei ole työpaikkaa odottamassa? Tai on opiskelut kesken, miten tukien kanssa?

 

[fifiia]

Tässä minulla on nenäni edessä on tuo Turun Sanomien juttu otsikolla: "Naisten ansa" ja ainoa selvä vaihtoehto on heitetty jutun loppuun: "Suosituin malli on 6+6+6 malli, jossa isille ja äideille kiintiöitäisiin molemmille puolen vuoden jakso ja yhden jakson käytöstä vanhemmat päättäisivät itse"
"Tätä vaihtoehtoa ajavat vahvasti myös naisjärjestöt. Naisasialiitto Unionin vs.pääsihteeri Johanna Pakkanen uskoo, että vain korvamerkityt vanhempainvapaat tuovat isätkin mukaan kuvioihin"

Jos todellakin ne vaihtoehdot ovat tuossa...niin paljon melua tyhjästä

Niin onko se ainut vaihtoehto saada isätkin mukaan kuvioihin, toisin sanoen vastuuseen omista lapsistaan ja lastensa hoitamiseen.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23077306]Työelämän vaatimusten? Millaisia erityisvaatimuksia työelämä asettaa? Meillä on työehtosopimus, joka määrittelee vaatimuksia ja rajoja niille.[/QUOTE]

No mitä se työelämä nyt aika usein vaatii. Omistautumista työlle, kovin hyvällä ei monessakaan paikassa katsota poissaoloja lasten takia tai pitkiä äitiys- ja hoitovapaita, pätkätöissä ja määräaikaisuuksissa näkyy miten äidit monesti sijoittuvat arvoasteikkoon, sopimusta on turha kuvitella jatkettavan jos on korvakierteinen lapsi ja äiti pääasiallisesti vastuussa ja poissa, tai raskaanaolevan palkkaaminen, onnistuuko monessa paikassa? Onko nämä sulle jotenkin uusia juttuja?