miehen vauvakuume ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mimmi-87
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mimmi-87

Vieras
Moi kaikille! Olen 23v nainen ja ensi kuussa meen naimisiin. Ja tuleva aviomieheni on vauvakuumeinen, hänellä on kyllä jo 3v lapsi entuudestaan. Koko ajan hän puhuu, että lopettaisin e-pillerit ja kuinka kiva ois jos tulis vauva. On ostanu valmiiksi jonkun vauvanhoitopöydän ja pinnasänky ois varastossa valmiina... Olemme uskovaisia, joten pidättäydymme avioliittoon asti. Taas tänään kun juteltiin puhelimessa, niin sano, että hänen lapsi haluisi pikkusiskon. Varmaan puhunu lapselle, että pian saa sisaruksen.

Mun lapsuus ja nuoruus on ollut helvettiä! Minua käytettiin 4vuotiaana seksuaalisesti hyväksi, äidilläni on rajatilapersoonallisuushäiriö, näin usein lapsena ryhmäs****ä ja muita asioita, mitä lapsen ei pitäisi nähdä. Äitini pahoinpiteli mua ja mun sisaruksia, eikä välittänyt meistä. Mut huostaanotettiin, kun olin 5v, jouduin vielä pahempaan paikkaan sijaisperheeseen, missä koin henkistä, sekä fyysistä väkivaltaa. Siellä opin toden teolla, miltä tuntuu pelätä henkensä puolesta. Pelkäsin, että mut hakataan kuoliaaksi, niin ei kuitenkaan käynyt. Mua haukuttiin tyhmäksi, roskasakiksi, "musta ei ikinä tulis mitään"... kuulin tota päivästä päivään ja aloin uskomaan siihen. Niin paljon kaikkea pahaa tapahtui mulle, ja nämä asiat ovat aiheuttaneet mulle vakavan masennuksen, minkä kanssa olen tottunut elämään.

Mutta nyt siis joudun miettimään lapsen hankintaa ja mua ahdistaa niin paljon. Tuntuu, että kihlattu painostaa lapsenhankintaan. Pelkään synnytystä ihan kauheesti, pelkään neuloja. Olin viime viikolla verikokeessa ja itkin koska mua pelotti niin paljon, ja se sattu, ja synnytys sattuu vielä paljon pahemmin. Tutut on kertonu miten heidän synnnytykset on menny, se vaan lisäs pelkoa. Yhellä kaverilla ratkes peppuun asti, ja kun hänelle tehtiin 3 lapsen kohdalla keisarinleikkaus ja vatsaa ommeltiin kiinni, ni ei saanu puudutusta ja tunsi ku ommeltiin ja sattu kuulemma kovasti ja huus kurkku suorana. Jotenki vaan tuntuu, että synnytys on naisen silpomista! Joko alapää repee, tai maha leikataan auki. Oon puhunu tästä mun miehelle ja on ollut riitaa, hän vaan sanoo, että voin saada epiduraalipuudutuksen ja hyvin kaikki menee(mutta ku mulla on se piikkikammo, ni mieluummin kärsin kivuissa, ku annan jonkun piikittää itteäni)

Tää mun teksti on varmasti sekava.. Oon oikeasti kunnollinen ja hyvä ihminen.

Ja vielä... ihailen teitä ketkä ootte synnyttänyt, ootte rohkeita. Käyn täällä usein lukemassa ihmisten kirjotuksia, ni oon huomannu, et jos joku sanoo, että pelkää synnytystä, niin jotkut on sitä mieltä, että sitten on luuseri ja ei kannata ikinä hankkia, eikä edes ansaitse lapsia. Joten pliiss, älkää tuomitko mua niin kovasti, jos joku ees lukee tän...
 
Minä suosittelen, että et vielä menisi naimisiin miehesi kanssa. Sinun olisi hyvä saada ihan rauhassa elää parisuhde-elämää miehen kanssa ja opetella luottamaan toiseen (siinä sinulla voi olla harjoittelemisen paikka taustasi takia) ja on väärin että miesystäväsi painostaa sinua. Sinä tarvitsisit miehen, joka ottaa sinun tunteesi aivan erityisesti huomioon, mutta kuulostaa siltä että tuleva miehesi ajattelee vain itseään ja omia toiveitaan. Ikävä sanoa näin, mutta jos heti suhteen alussa esiintyy painostusta, suhde ei välttämättä tule olemaan kovin tasapainoinen ja onnellinen.
 
Älä mieti noin pitkälle. Jos pääset synnytykseen asti, niin sitten vaan synnytät. :) Ei siitä ole enää takaisinpäin kääntymistä, ja se piikki ei ole yhtään paha. Ajattele sitä ennemmin positiivisena kokemuksena, varsinkin, jos sulla on jotain kammoja. Sitten kun olet sen kokenut, niin loppuelämä on sillä saralla varmasti ainakin helpompaa. Kyllä minä takaan sinulle, että sinä siitä selviät. Sinähän olet selvinnyt jo paljon enemmästäkin, kuin mitä moni muu voi edes kuvitella, että se synnytys on sulle varmasti ihan helppo nakki! Se on loppuen lopuksi vain pieni hetki elämästä.
 
Älä hyvä ihminen ainakaan toisen mieliksi suostu!! Lapsen kanssa on niin rankkaa, ainakin aluksi, että kyllä siihen toihuun pitää olla oma vahva halu.

Synnytys on rankkaa, sitä ei voi varmaan kukaan kiistää. Mutta täysin yksilöllinen kokemus. Ja on olemassa valmennus ryhmiä synnytys pelkoisille. Itse sain epiduraalin, ja synnytys meni ihan hyvin. Ei jäänyt traumoja, eikä repeillyt paikat. Nyt vuoden jälkeen synnytyksestä on selllainen olo, että sen voisi tehdä uudelleenkin... jos vaan jaksaisi uuden vauva-ajan... se ON rankkaa... :)

Voimia sinulle. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä itse haluat. Millaista elämää haluat viettää? Jos siihen kuuluu lapsi/lapsia, älä synnytyksen takia jänistä.
 
Joo, en itsekkään välttämättä menisi vielä naimisiin. Hän vaan on vakuuttunut että olen hänen unelmien nainen ja että meistä tulee onnellisia, ja äkkiä pitää mennä naimisiin, koska hän haluaa perheen niin kovasti. Tavattiin uskovaisille tarkoitetussa deitti sivulla netissä viime kuussa. Olemme nähneet toisemme 3 päivää, koska asumme eri puolella Suomea. Itse tiedän, että nopeaa toimintaa, mutta annan sydämmen viedä, enkä pelkää ottaa riskejä, tipun aina jaloilleni. Tiedän, että tulen olemaan onnellinen hänen kanssaan, hän on hyvä mies.
 
Mullakin on järkyttävä piikkikammo, itkin kun verinäytettä otettiin ja edellisenä yönä en voinut nukkua ja oksentelin vaan kun tiesin että pitää mennä antamaan verinäyte. Sanoin miehelle että synnytyksessä mulle ei sitten anneta mitään piikkejä.

Loppujen lopuksi synnytyksessä suunnilleen rukoilin kätilöiltä että antakaa jo se epiduraali ja äkkiä, ja vaikka se pelottikin niin lopulta sen laittamista en edes muista tunteneeni, ja tunteja kestänyt kipu lakkasi välittömästi ja nukahdin. En varmaan ikinä unohda sitä tunnetta, en ole koskaan kokenut mitään yhtä ihanaa :D Mulla oli pitkä ja vaikea synnytys, kadun ainoastaan sitä etten ottanut epiduraalia aikaisemmin (siinä vaiheessa kun sen sain, avautumisvaihe oli kestänyt 12 h).

En nyt ehdi enempää kirjoittamaan, mutta haluaisin rohkaista, että on ihan sallittua pelätä ja olla kauhuissaan, mutta mä olen tyytyväinen etten antanut pelon estää lapsen hankkimista. Selvisin siitä, ja jotenkin ne pelot hälveni ja pieneni koko ajan kun raskaus alkoi lähestyä loppua ja varsinkin synnytyksen edetessä. En tiedä lohduttaako tämä, mutta mulla oli loppuraskaudessa niin huono ja kipeä olo monin tavoin, että oikein odotin synnytytystä, vaikka ennen pelkäsin ihan tavallista lääkärintarkastustakin.
 
Mietin jo aloituksesta, mutta nyt kyllä aika lailla vakuutuin, että tän on oltava provo. Jos ei ole, niin ap epäilen sinulla olevan vakavia henkisiä ongelmia nuoruudestasi johtuen, ja sinun tulisi selvittää oma pääsi ennenkuin ryntäät suinpäin johonkin.
 
Ei kannata suostua, vehkeet on iäksi päivää pilalla, kroppa samoin - hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Yhtäkään miestä ei kiinnosta sellainen nainen jonka raskausarpiset tissit ja maha roikkuu, perse on levinnyt ja pimppi muistuttaa läähättävän bulldogin naamaa.
 
joo, arvasin että joku ajattelee, että oon provo, mutta en ole! välillä tuntuu, kun eläisin jotain ihme elokuvaa, niin epätodelliselta itsestäkin tuntuu. Ja kyllä, mulla on todettu persoonallisuushäiriö, joten mulla on mielenterveys ongelmia! Mies tuli n 2 vuotta sitte vahvasti uskoon. Hän erosi lapsen äidistä ja masentui pahasti, alkoi juomaan ja lopetti työt. Tie vei kirkkoon ja nyt tekee esim vapaaehtoistyötä.
 
Toivon sen vielä olemattoman lapsen puolesta että te ette lisäänny. Äkillinen uskoontulo, alkoholismi, molempien mielenterveysongelmat, miehen painostaminen lapsenhankintaan, liian impulsiivinen päätöksenteko, ym.ym. tuollaiseen ei yksikään lapsi toivoisi syntyvänsä.

Miks sä syöt e-pillereitä kun et oo harrastanut seksiä?
 
Mulla on niin kovat menkkakivut, että syön 3 liuskaa putkeen, niin menkat on vaan 2 ja puolen kuukauden välein. Ja kyllä tiiän, että mulla on kaikenmaailman ongelmia, niin on muillakin ihmisillä, oon aika ailahtelevainen ja todella herkkä. Kun ja jos saan lapsen, ni vaikeaa tulee olemaan. Oon päättänyt, että musta tulee hyvä äiti. Musta tulee varmasti ylihuolehtiva kanaemo, mutta parempi niin, kun toisinpäin.
 
Nyt tulee suoraa tekstiä: uskonto ei tee teistä kahdesta parempia ihmisiä vaikka se saattaa lieventää ahdistusoireita ainakin ajoittain. Mutta se kykenee naamioimaan pahoja ongelmia, ja toimii sumuverhona tilanteessa jossa haluat kiihkeästi uskoa, että tämä mies kantaa sinua kämmenellään jos ei muuten niin jumalallisella avustuksella.

Ei ole edes kysymys siitä oletteko hyviä vai huonoja, mutta tällä hetkellä te olette kaksi hukkuvaa, jotka ripustautuvat toisiinsa. Teet väärin, jos hankit nyt lapsen. Ajatteles nyt. Sen lapsen ammatiksi muodostuu teidän kahden pitäminen pinnalla. Tiedät itse, ettei persoonallisuushäiriöisen lapsena elämä ole herkkua. Varmasti varot semmoisia virheitä joihin äitisi muistat syyllistyneen, mutta se ei tarkoita että kykenet toimimaan itse viisaasti. Ojasta voi joutua allikkoon, ja usein joutuukin.

Kun ihmisellä on karmea lapsuus, kestää aikansa eheytyä siihen mittaan kuin nyt yleensä korjautua voi. Silloin omien lapsien hankkimista on syytä lykätä mahdollisimman kauan.

Hienoa että olet selvinnyt tänne asti, ja onneksi olkoon. Mutta sulla on paljon tehtävää ennenkuin olet valmis äidiksi. Jos todella voit tulla onnelliseksi tuon miehen kanssa, niin onnen ei pitäisi vähetä siitä, että odottelette reilusti muutaman vuoden ennen lapsen hankkimista. Niin kauan että sun mielestä myös vauva on nyt hyvä idea.

Mutta jos mies intoilee vuosi toisensa perään, niin tiedätkös miten propaganda vaikuttaa? Se perustuu siihen, että kun aikansa kuuntelee jopa vääriksi tietämiään väitteitä, ne alkavat muuttua todenkaltaisiksi kunnes niihin vähitellen jo uskookin. Saatat havahtua jonain päivänä siihen, että mies juo jälleen, ja sinä olet pienen lapsen onneton äiti edelleen vailla valmiuksia selvitä tilanteesta kunnialla.
 
Mulla on niin kovat menkkakivut, että syön 3 liuskaa putkeen, niin menkat on vaan 2 ja puolen kuukauden välein. Ja kyllä tiiän, että mulla on kaikenmaailman ongelmia, niin on muillakin ihmisillä, oon aika ailahtelevainen ja todella herkkä. Kun ja jos saan lapsen, ni vaikeaa tulee olemaan. Oon päättänyt, että musta tulee hyvä äiti. Musta tulee varmasti ylihuolehtiva kanaemo, mutta parempi niin, kun toisinpäin.

Valitettavasti asia ei mene niin, että sinun ongelmat hukkuu taustameluun, jos muillakin on ongelmia. Sinun lapsi maksaa täyden hinnan sinun ongelmista, vaikka et itse sitä tekisikään.

Lisäksi hyväksi äidiksi ei tulla päättämällä. Moni on päättänyt, ja seuraavaksi jo hautookin itsemurhaa kun päätös ei pyhyydestään huolimatta riitä tekemään sinusta jotain, mitä et vielä pitkään aikaan mitenkään voi olla.

Kompensoiva ylihuolehtivuus on tie helvettiin sekin. Mikään ei ole vaarallisempaa, kuin lämpöisiksi tunteiksi naamioituva lapsen parhaan syrjäyttäminen. Koska itse ei silloin mitenkään voi ymmärtää, missä menee vikaan. Sensijaan aidosti kylmä äiti tietää itsekin viallisuutensa. Sun onnesi saattoi olla se, että kukaan ei yrittänyt väittää rakkaudeksi kokemaasi huonoa kohtelua. Tai no, ehkä yrittikin?

Sekapäisimmät ihmiset tulevat perheistä, joissa lapsille iän kaiken väitetään, että kaiken tein sinun parhaaksesi.
 
Joo, kiitos kaikille viesteistä.

Elikkä olen ollut jo lapsesta asti masentunut. Ihan sekin takia, että mua muistettiin joka päivä muistuttaa, miten paha ja paska ihminen oon ja. Oon yrittäny tappaa itteni hirttämällä, ja joillain muilla keinoin, mutta pelkään kipua, ni siks oon vielä elossa .Ja vihaan äitäni, että hän on edes tehnyt mut tähän julmaan maailmaan ja sitten hylännyt. Mutta mäkin olen vain ihminen ja haluan lapsia niinkuin muutkin.
 
Haluut ja haluut. Kuule mieti edes hetki sitä lasta joka tuohon joutuis! Kaksi kaistapäistä vanhempina, voi ei. Sulla on rutkasti aikaa hankkia lapsia, käsittele ensin omat ongelmasi ja odota että mies kasvaa aikuiseksi taikka etsit paremman miehen ja ala vasta sitten tekemään lapsia!
 
mun mielestä sun ei pidä avioitua ihmisen kanssa jonka olet "tuntenut" vasta kuukauden ja joka haluaa heti naimisiin ja lapsia.. kuulostaa tosi oudolta,että pitää heti olla naimisissa.. hoida nyt oma pää kuntoon,ennenku edes parisuhteeseen alat.. :/
 
ootko kertonut kaikki sun kokemukset miehelle ja sitä että sua ahdistaa kun hän puhuu lapsenteosta? miten luulet että sun seksielämä tulee sujumaan avioliiton jälkeen? jos oot kertonut noita jo ja mies ei sua ymmärrä niin kannattaa varmaan miettiä vielä millaisen tulevaisuuden haluaa.
 
Ap, ota nyt aikalisä ja lykkää häitä. Sillä välin yritä saada itsesi kuntoon. Minusta tuntuu, että odotat tulevan miehesi olevan "vapahtaja", joka taikoo pois pahan olosi.

Olette tunteneet kuukaudesn, nähneet kolme kertaa ja nyt naimisiin? Kuulostaa ihan kauhealle.
 
Luulet, että naimisiinmeno poistaa sinun ongelmasi, mutta todennäköisesti se on toisinpäin. Paranemisprosessi katkeaa ja et saa välttämättä enää ikinä omaa tervettä sisäistä ääntäsi kuuluviin. Mies on varmaan huomannut, että sinussa on sopivaa muovailuvahamateriaalia.
 
ihan ekana eroa siitä uskonlahkosta mihin kuulut ja hakeudu seuraan, jossa tiede ja faktat on elämän perustana. Suurin osa tavallisista tapaluterilaista esim tekee näin. (kuuluvat kirkkoon vain koska eivät ole viitsineet erota).

Olet kovin nuori. Ehkä sinun ei kannata mennä naimisiin vielä - eikä hankkia lasta. Hanki ensin normaali elämä, sitten vasta perhe.
 
Joo, en itsekkään välttämättä menisi vielä naimisiin. Hän vaan on vakuuttunut että olen hänen unelmien nainen ja että meistä tulee onnellisia, ja äkkiä pitää mennä naimisiin, koska hän haluaa perheen niin kovasti. Tavattiin uskovaisille tarkoitetussa deitti sivulla netissä viime kuussa. Olemme nähneet toisemme 3 päivää, koska asumme eri puolella Suomea. Itse tiedän, että nopeaa toimintaa, mutta annan sydämmen viedä, enkä pelkää ottaa riskejä, tipun aina jaloilleni. Tiedän, että tulen olemaan onnellinen hänen kanssaan, hän on hyvä mies.

Olette nähneet 3 päivää? Provo.
 

Yhteistyössä