Osa-aika ADHD ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "eemeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"eemeli"

Vieras
Lapsen eskarissa ollaan oltu huolissaan hänen käytöksestään. Käy koulun eskaria ja itse eskaritunneilla jaksaa keskittyä hienosti ja tekee hyvin tehtävät. Mutta:

- Siirtymiset hankalia, esim. eskariluokasta välitunnille, välitunnilta sisälle, ruokailuun mentäessä. Tällöin lapsi pelleilee, temppuilee ja jopa tönii muita.

- Räjähdysherkkä luonne, provosoituu äärimmäisen herkästi ja pojan on vaikea peittää pettymystään. Tällöin saattaa tavarat lennellä tai hän saattaa käydä toisiin lapsiin käsiksi.

- Jos jokin asia ei kiinnosta, ei jaksa istua paikoillaan. Onneksi suurin osa asioista kiinnostaa.

Nämä tilanteet eivät ole onneksi ihan päivittäisiä, mutta harvoin saadaan menemään kokonaista viikkoa niin, etteikö jotain yllämainittua olisi tapahtunut. Kotona taas poika on kiltti, huomaavainen ja kertakaikkisen ihana lapsi. Osaa käsitellä kotona tunteitaan eikä vedä pettymyksistä överiraivareita tai raivareita muutenkaan. Nämä raivarit ym. ei-niin-kivat-jutut siis vain eskarissa ja esiopetuksen päivähoidossa. Toki lapsi näyttää kotonakin tunteensa mutta suoraan sanottuna aika hillitysti, vaikka meillä saa olla niin iloinen kuin surullinen tai vihainenkin.

Lapsi on käynyt 5-vuotiaana sekä psykologiset testit läpi että lasten neurologin vastaanotolla. Testien mukaan poika on terve, normaali lapsi jolla on voimakas tahto ja temperamenttia.

Nyt pohditaan, onko lapsen oikea paikka syksyllä yleisopetuksessa vai aloittaako starttiluokalla. Älyllisesti lapsi on lahjakas, osaa lukea ja laskee mielellään veljensä vanhasta ekan luokan matikan kirjasta laskuja. Eli muuten täydet kouluvalmiudet löytyisi, mutta vain nämä em. ongelmakohdat saattavat estää lapsen koulun aloittamisen yleisopetuksessa. Itselläni ei ole mitään starttiluokkaa vastaan mutta mahtaako se sittenkään olla ihan oikea paikka pojalle. Hitsit kun on vaikeaa.

Muilla samanlaista? Lapsi kuitenkin käyttäytyy kotona hyvin ja pärjää itse opetustilanteissa luokassa, mutta mutta mutta...

Itse mietin vieläkin, voisiko tautalla sittenkin olla ADHD, ADD tmv. vaikka testien mukaan ei olisikaan. Sitä vain haluaisi ja toivoisi että lapsi saisi mahdollisimman hyvän koulun alun ja kaiken tarvitsemansa tuen, minun rakas poikani :heart:
 
Tsekkaapa tämä uutinen: http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/02/ruokavalio_saattaa_selittaa_adhd-oireet_osalla_lapsista_2339831.html

Saattaisi sopia teidän tapaukseen - varsinkin kun oireet eivät ole ihan jatkuvia vaan vaihtelevat.
 
Meillä on hieman samanlainen tilanne esikoisemme kanssa, joka käy nyt toista kertaa eskaria.
Lähinnä kyse meidän tapauksessamme on tuosta tunteiden säätelyn, sanottaisiinko "kehittymättömyydestä". Hyvin temperamenttinen tapaus jo pikkuisesta lähtien (todella raju uhmaikä), eskarissa ei muiden kiusaamista tms., lähinnä noita keskittymisvaikeuksia.
On käyty nyt tänä talvena perheneuvolassa tekemässä erityyppisiä testejä, jotka menneet ihan hyvin, mutta isommassa ryhmässä ei tuo tehtävien tekeminen oikein tahdo välillä onnistua.
Eli meillä on nyt ensi syksynä koulun aloitus edessä, ja vähän jännittää miten lähtee käyntiin.
Huhtikuussa tarkoitus pitää yhteinen palaveri koulun henkilökunnan & perheneuvolan väen kanssa, jotta voitaisiin miettiä mahdollisia tukitoimia (mikäli niitä tarvitaan ) ensi syksyä ajatellen.
Lapselle oli aluksi hieman hankalaa se että entiset eskarikaverit siirtyivät ekalle luokalle, mutta kokonaisuudessaan olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuumme eskarin käymisestä uudelleen.
Vaikeita päätöksiä, tiedän :)
 
Minoon myös osa-aika ADHD, olen myös osa-aika laiskuri, myös osa-aika nälkäinen.

Ihmisellä on kauhea tarve leimata ja lokeroida, mikään ei voi kuulua osaan kehitystä tai toisen luonteeseen, että joskus nappaa toisinaan taas ei, välillä jaksaa paremmin sit taas on aikoja milloin ei mikään kiinnosta, pakkohan joku diagnoosi siihen on keksiä, koska kaikkihan on koneita ja pitäisi toimia samalla tavalla, vaikka eri aikoihin niin samoissa määrin väsymystä, sama paino ja pituus tilastoissa, sama kiinnostus tytöillä tekstiilitöihin ja pojilla puu / metallitöihin.

adhd ja add tarkoittaa samaa asiaa.

Asperger-diagnoosi sopii pettymystä huonosti käsitteleviin ihmisiin osaltaan, niin myös narsismi luonteenpiirteenä.

Eikö ihmistä voisi pitää ihan vaan ihmisenä joka reagoi eri tavalla asioihin kuin suurin osa. Onko pakko löytää joku "sairaus" että voidaan kohdella toista hänen tarpeidensa mukaan tai suhtautua toisen antamiin ärsykkeisiin (pettymys, raivo, kiukku jne.) asiallisesti tai jopa niin että ei olla huomaavinaan kun tilanteen selviäminen sitä mahdollisesti vaatii ?

Missä vaiheessa äkäisyys, ymmärtämättömyys, älyllisyys tai sen puute muuttuivat oireiksi eikä ominaisuuksiksi?

Nyky yhteiskunta haluaa kaiken muotissa ja puristettuna samaan suoristusputkeen, jotta ei tarvitse käyttää resursseja yksilöiden tarpeiden tai erikoisuuksien huomioimiseen. Joten tarvitaan aina joku diagnoosi että voidaan saada kohtelu minkä ansaitsisi jokainen, eli jokaisen kohtaaminen omana itsenään eikä Pekka 1 Pekka 2 Maija 1 Maija 2...

Blaah, helpotti kun sai vähän purkaa ärsytystään systeemiä kohtaan.
 
Kyseessä siis tutkimus, jossa tutkimusryhmän ruokavaliosta karsittiin tavallisia allergisoiva aineita, esim. lehmänmaito, vehnä, kananmuna, sitrushedelmät, tomaatti jne. Kontrolliryhmää opastettiin syömään terveellisesti. Tutkimusryhmän oireet siis vähenivät huomattavasti, kontrolliryhmän eivät.

Lienee yksilöllistä mitkä ruoka-aineet kenellekin aiheuttavat oireita. Mutta en siis kutsuisi tutkimusta hataraksi, vaan päinvastoin aika uskottavaa näyttöä löydettiin.
 
Tämä lokeroinnin tarve tulee päivähoidon ja eskarin puolelta. Se tässä kanssa mietityttää että ovatko he täysin hakoteillä mielipiteidensä kanssa. En kiellä, etteikö lapsi olisi heille haastava "tapaus" kun kerran noita ongelmia siirtymätilanteissa etenkin on.
 
Minoon myös osa-aika ADHD, olen myös osa-aika laiskuri, myös osa-aika nälkäinen.

Ihmisellä on kauhea tarve leimata ja lokeroida, mikään ei voi kuulua osaan kehitystä tai toisen luonteeseen, että joskus nappaa toisinaan taas ei, välillä jaksaa paremmin sit taas on aikoja milloin ei mikään kiinnosta, pakkohan joku diagnoosi siihen on keksiä, koska kaikkihan on koneita ja pitäisi toimia samalla tavalla, vaikka eri aikoihin niin samoissa määrin väsymystä, sama paino ja pituus tilastoissa, sama kiinnostus tytöillä tekstiilitöihin ja pojilla puu / metallitöihin.

adhd ja add tarkoittaa samaa asiaa.

Asperger-diagnoosi sopii pettymystä huonosti käsitteleviin ihmisiin osaltaan, niin myös narsismi luonteenpiirteenä.

Eikö ihmistä voisi pitää ihan vaan ihmisenä joka reagoi eri tavalla asioihin kuin suurin osa. Onko pakko löytää joku "sairaus" että voidaan kohdella toista hänen tarpeidensa mukaan tai suhtautua toisen antamiin ärsykkeisiin (pettymys, raivo, kiukku jne.) asiallisesti tai jopa niin että ei olla huomaavinaan kun tilanteen selviäminen sitä mahdollisesti vaatii ?

Missä vaiheessa äkäisyys, ymmärtämättömyys, älyllisyys tai sen puute muuttuivat oireiksi eikä ominaisuuksiksi?

Nyky yhteiskunta haluaa kaiken muotissa ja puristettuna samaan suoristusputkeen, jotta ei tarvitse käyttää resursseja yksilöiden tarpeiden tai erikoisuuksien huomioimiseen. Joten tarvitaan aina joku diagnoosi että voidaan saada kohtelu minkä ansaitsisi jokainen, eli jokaisen kohtaaminen omana itsenään eikä Pekka 1 Pekka 2 Maija 1 Maija 2...

Blaah, helpotti kun sai vähän purkaa ärsytystään systeemiä kohtaan.

Näitä samoja olen miettinyt ! -eli olen sen "tuplaeskarilaisen" äiti ;)
Hienoa tietenkin on, että lapsi saa tarvitessaan apua, mutta välillä ahdistaa...
Eskarissa "ollaan huolissaan", psykologi ei näe mitään erityisen huolestuttavaa, me vanhemmat näemme vain temperamenttisen muksun, joka kasvaa koko ajan ja oppii hillitsemään räiskyvää luonnettaan.
 
[QUOTE="vieras";23063645]Näitä samoja olen miettinyt ! -eli olen sen "tuplaeskarilaisen" äiti ;)
Hienoa tietenkin on, että lapsi saa tarvitessaan apua, mutta välillä ahdistaa...
Eskarissa "ollaan huolissaan", psykologi ei näe mitään erityisen huolestuttavaa, me vanhemmat näemme vain temperamenttisen muksun, joka kasvaa koko ajan ja oppii hillitsemään räiskyvää luonnettaan.[/QUOTE]


Meillä kanssa todellakin näin. Psykologi on jopa käynyt eskarissa ja päivähoidossa kertomassa toimintamalleista, mitkä soveltuvat temperamenttisille lapsille, mutta päivähoidon/eskarin mukaan resurssipula estää toteuttamasta näitä toimintamalleja ilman diagnoosia. Ja diagnoosia lapsi taas ei saanut.
 
Kyseessä siis tutkimus, jossa tutkimusryhmän ruokavaliosta karsittiin tavallisia allergisoiva aineita, esim. lehmänmaito, vehnä, kananmuna, sitrushedelmät, tomaatti jne. Kontrolliryhmää opastettiin syömään terveellisesti. Tutkimusryhmän oireet siis vähenivät huomattavasti, kontrolliryhmän eivät.

Lienee yksilöllistä mitkä ruoka-aineet kenellekin aiheuttavat oireita. Mutta en siis kutsuisi tutkimusta hataraksi, vaan päinvastoin aika uskottavaa näyttöä löydettiin.

Tuollainen ruokavalio pitäisi varmaan toteuttaa vähintään jonkun ravitsemusterapeutin ohjauksessa että saa kaikki tärkeät vitamiinit, hivenaineet ym.
 
[QUOTE="eemeli";23063691]Kuulemma "kaikki" muut lapset. Meillä on taidettu jo saada hankalan lapsen leima otsaan. :([/QUOTE]

Minäkin haluan sellaisen "kaikki muut"-mallin lapsen...

Ei vainen, kyllä lapsen pitää saada olla lapsi ja käyttäytyä sen mukaan. Robotti on eri asia...
 
Kyllähän tuohon vaaditaan asiaa ymmärtävä lääkäri, mielellään allergologi. Ihan senkin takia, että saa todistuksen päivähoitoa varten ruokavaliosta.

Ravitsemusterapeuttia ei tarvita parin viikon kokeilun ajaksi (kalkkilisä ja monivitamiini tietysti käyttöön), mutta jos ruokavalio jatkuu niin sitten.

[QUOTE="eemeli";23063728]Tuollainen ruokavalio pitäisi varmaan toteuttaa vähintään jonkun ravitsemusterapeutin ohjauksessa että saa kaikki tärkeät vitamiinit, hivenaineet ym.[/QUOTE]
 
Oikeasti... jos tosissaan keskittyy johonkin mielenkiintoiseen, väsyy, eikä ole yhtä helppoa siirtyä tylsään tekemiseen. Eikö se ole aivan normaalia ja luonnollista?
 
Oikeasti... jos tosissaan keskittyy johonkin mielenkiintoiseen, väsyy, eikä ole yhtä helppoa siirtyä tylsään tekemiseen. Eikö se ole aivan normaalia ja luonnollista?

Mä en enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Siis omasta mielestäni on ihan normaalia ja luonnollista, että keskittyminen johonkin tylsään asiaan ei ole 100 prosenttista, edes aikuisilla mutta kovin on tiukat vaatimukset pienillä eskari-ikäisillä tuolla koululla.
 
Meidän tulevalla eskarilla todettiin jonkinlainen aistiyliherkkyys. Vielä en tiedä tarkkaa "diagnoosia" kun mennään kuulemaan asiasta vasta ensiviikolla. Eli kun ryhmätilanteissa aistit kuormittuu, eikä osaa käsitellä niitä tuntemuksia normaalisti, niin esiin putkahtaa villi räiskyvä ja ERITTÄIN voimakastahtoinen mimmi. AD/HD:tä itse olen epäillyt, mutta se tyrmättiin heti kärkeensä.
 
Meidän tulevalla eskarilla todettiin jonkinlainen aistiyliherkkyys. Vielä en tiedä tarkkaa "diagnoosia" kun mennään kuulemaan asiasta vasta ensiviikolla. Eli kun ryhmätilanteissa aistit kuormittuu, eikä osaa käsitellä niitä tuntemuksia normaalisti, niin esiin putkahtaa villi räiskyvä ja ERITTÄIN voimakastahtoinen mimmi. AD/HD:tä itse olen epäillyt, mutta se tyrmättiin heti kärkeensä.

Tässä voisi olla jotain perää mun lapsen suhteen kanssa. Nuorempana (3-5-vuotiaana) hän ei sietänyt kovia ääniä vaan laittoi kädet korville ja oli levoton esim. päiväkodin kevät- ja joulujuhlissa, leffateatterissa ja muualla vastavissa paikoissa. Nytkin kokee olonsa epämukavaksi välitunneilla, kun siellä on liikaa meteliä pojan omien sanojen mukaan. Sukkien kärkisaumat ja vaatteiden niskalaput kiusaavat. Kutisee äärimmäisen herkästi, ei tykkää että häntä silitetään ja mitähän vielä. Tykkää kuitenkin tulla sohvalla mun kainaloon tai syliin.
 
[QUOTE="Muurarin Vaimo";23064314]Pyydä että asiaa alettaisiin kartoittaa ja tutkia paremmin. Ja googlellakin löytää aika hyvin tietoa, hakuun vaan aistiyliherkkyys. :)[/QUOTE]

Täytyypä käydä lastenneurologin juttusilla uudelleen. :)
 
[QUOTE="eemeli";23064028]Tässä voisi olla jotain perää mun lapsen suhteen kanssa. Nuorempana (3-5-vuotiaana) hän ei sietänyt kovia ääniä vaan laittoi kädet korville ja oli levoton esim. päiväkodin kevät- ja joulujuhlissa, leffateatterissa ja muualla vastavissa paikoissa. Nytkin kokee olonsa epämukavaksi välitunneilla, kun siellä on liikaa meteliä pojan omien sanojen mukaan. Sukkien kärkisaumat ja vaatteiden niskalaput kiusaavat. Kutisee äärimmäisen herkästi, ei tykkää että häntä silitetään ja mitähän vielä. Tykkää kuitenkin tulla sohvalla mun kainaloon tai syliin.[/QUOTE]

Meillä tätä samaa :O, ainakin osittain. Vaatteiden kanssa välillä todella hankalaa, kun saumat hankaa yms. Itseänikin muuten ärsyttää valtavasti nuo niskalaput, saksin ne aina omista vaatteistani pois! :D
Tykkää kyllä kutittelusta/rapsuttelusta mahdottomasti. Eskarissa kieltäytyy kaikista "taputteluleikeistä", kuulemma. Ei pidä ablodien äänestä (siis esim. live-äänitystä kuunneltaessa levyltä ).

Meillä on tämmöinen erikoisen-ihana tyttö :D

"tuplaeskarin" äiti
 
[QUOTE="vieras";23064478]Meillä on adhd poika ja kyllä sen huomaa sekä koulussa että kotona ja kyläpaikoissa. Nyt tosin helpottanut huomattavasti lääkkeen ansiosta.[/QUOTE]

Mietinkin että luulisi pojan olevan myös kotona tai kylässä tai leikkiessä naapureiden lasten kanssa samanlainen kuin eskarissakin, jos hänellä olisi adhd.
 

Yhteistyössä