Saako kotiäiti olla tylsistynyt elämäänsä? Uranvaihto edessä? Mikään ei kiinnosta...

Lapsia tietenkin rakastan. Mutta olenko ollut liikaa kotona kun kaikki puuduttaa?
Kenelläkään samanlaisia ajatuksia??

 

Itse olet hommasi valinnut. Turha sitä on ruveta rutisee, ettei enää jaksakka

 

On samanlaisia ajatuksia. Pakkopullaa päivästä toiseen. Töihin tekisi mieli ja yrityskin on kova, mutta työttömyys painaa. Yritän ajatella lapsen kannalta, että ei tämä hukkaan heitettyä aikaa ole. Mutta tarhakavereita ja sosialisoitumista kaipaisi jo tuo lapsikin.

 

Mulla on samanlaisia ajatuksia. Jotenki sitä on niin kyllästynyt tähän ainaseen pyykkäämiseen, siivoamiseen ja ruoanlaittoon. Ja kun jokainen päivä on samanlainen, samoilla rutiineilla, niin siihen kyl kyllästyy! Miten kauan olet ollut kotona? Mulla on menossa jo 8 vuosi ja vielä pitäisi olla vähintään vuosi. Ja tulevaisuuttakin olen ajatellut, et mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuntuu et mikään ala ei kiinnosta..
Pitää kuitenki myöntää, et on hienoa että olen saanut olla kotona lasten kanssa. Monella ei sitä vaihtoehtoa ole.

 

Itse olet hommasi valinnut. Turha sitä on ruveta rutisee, ettei enää jaksakka

Höh, tottakai saa alkaa rutisemaan. Ei kai kotiäitiys ole loppuelämäksi sitova juttu vaikka sitä jonkun aikaa tekee.
Mä olin jokusen vuoden kotona ja kyllä se alkoi tökkiä. Siitä tiesi että on aika alkaa palailla töihin.

 

Saa olla, aikansa kutakin. Ja uraakin ehtii vaihtaa jos sille tuntuu.

 

Lapsia tietenkin rakastan. Mutta olenko ollut liikaa kotona kun kaikki puuduttaa?
Kenelläkään samanlaisia ajatuksia??

Varmasti suurin osa kotiäideistä kokee samoja ajatuksia jossain vaiheessa. Ihan tuttua. Sitten vaan kun nuorin lapsi sopivassa iässä (ei palstan mukaan, vaan sinun ja miehesi mukaan) niin lapsi hoitoon ja äiti töihin. Ettei joudu äiti hoitoon...

 

Höh, tottakai saa alkaa rutisemaan. Ei kai kotiäitiys ole loppuelämäksi sitova juttu vaikka sitä jonkun aikaa tekee.
Mä olin jokusen vuoden kotona ja kyllä se alkoi tökkiä. Siitä tiesi että on aika alkaa palailla töihin.

mutta ongelma onkin se, ettei ole työtä mihin palata. Ja mikään ei kiinnosta.
Siis sosiaalisia kontakteja tietenkin kaipaa, mutta ei sitä hektistä 9-viiteen -elämää.yöks.

 

[QUOTE="niin";23038132]mutta ongelma onkin se, ettei ole työtä mihin palata. Ja mikään ei kiinnosta.
Siis sosiaalisia kontakteja tietenkin kaipaa, mutta ei sitä hektistä 9-viiteen -elämää.yöks.[/QUOTE]
Mullakaan ei ollut. Hain sitten vaan jonkinlaisen työpaikan mihin pääsin ja siitä katselin elämää eteenpäin. Hyvä vaihtoehto "siirtymävaiheeseen" voisi olla myös osa-aikainen työ jos vaan rahatilanne sallii?

 

Juttelu ammattilaisten kanssa voisi auttaa. Nehän tekee uraneuvontaa työkseen, esim tälläinen saitti löytyy: Uravalmennus. Coaching. Valmennus. Uranvaihto. Alan vaihto.