Olen vahinkolapsi, onneksi sain elää

Onneksi äidilleni oli täysin selvää, että kaikki lapset otetaan vastaan, jos he ovat alkunsa saaneet. Olosuhteet joihin synnyin, olivat erittäin vaikeat. Yhteinen talous lähisukulaisten kanssa ja hyvin vilkas, vuoden ikäinen esikoinen, sekä erittäin rankat työt, jotka oli tehtävä päivittäin kaikesta huolimatta. Ihmisillä oli siihen aikaan vahvuutta, koska keskeytystä ei pidetty edes vaihtoehtona.

 

Munkin lapsi on vahinko, ja itekään en keskeytystä edes miettinyt. Lapsia ei sais pitää itsestäänselvyytenä että niitä tulee aina kun haluaa. Vaikka itse tulinkin kertalaakista raskaaksi niin tämän ymmärrän. Miten olisin voinut antaa itselleni anteeksi jos olisin aborttiin mennyt?? En mitenkään.
Vaikka lapsi onkin vahinko, niin silti on ollut toivottu, odotettu ja rakastettu.

 

Sua surettais varmaan kauheasti nyt, jos et ois syntynyt, tuntisit pettymystä.

 

Sulla on sitten asiat hyvin. Kaikkia vahinkolapsia ei yhtä hyvin kohdella...

 

Sulla on sitten asiat hyvin. Kaikkia vahinkolapsia ei yhtä hyvin kohdella...

Valitettavasti ei, mutta koskaan "väärään aikaan" syntyminen ei ole lapsen vika.

 

Sua surettais varmaan kauheasti nyt, jos et ois syntynyt, tuntisit pettymystä.

No kyllähän sellaista limaklönttialkiota vituttaa koko loppuikä jos sen ei anneta kehittyä tietoiseksi olennoksi ja syntyä.

 

[QUOTE="a p";23037655]Valitettavasti ei, mutta koskaan "väärään aikaan" syntyminen ei ole lapsen vika.[/QUOTE]
Ei tietenkään ole lapsen vika. Mä vaan olen sitä mieltä että joskus sen ei-toivotun lapsen on parempi jäädä syntymättä, ihan siis lapsen näkökulmasta asiaa ajatellen.

 

Sulla on sitten asiat hyvin. Kaikkia vahinkolapsia ei yhtä hyvin kohdella...

Niin, nyt niillä on asiat tosi huonosti kun eivät saaneet syntyä.


reps

 

No kyllähän sellaista limaklönttialkiota vituttaa koko loppuikä jos sen ei anneta kehittyä tietoiseksi olennoksi ja syntyä.

Aivan. On se surullista, niin moni on katkera äidilleen joka ei antanut syntyä.

 

luuletko ap että jossain "tuolla" tietoisuutesi sitten kiroilisi kun et päässytkään tähän ihanaa maailmaan?

Ei noin voi sanoa! ja sitäpaitsi, niin kuin eclipse sanoi; kaikkien vahinkolapset ei tosiaan kannata syntyä! Voi olla eettisempi ratkaisu tehdä abortti kuin antaa lapsen tulla joka kärsii koko ajan( päihdeäidit, jne jne...)

 

Haluaisin jokaista asiaa pohtivaa keskittymään siihen, että kaikesta voidaan selvitä. Voisin jopa väittää, että nykyisin Suomessa harva joutuu niin vaikeissa olosuhteissa elämään ja kasvattamaan kahta pientä lasta. Tukea ja apua saa kaikenlaisiin tilanteisiin.

 

Siinä on monen elämä nyt pilalla kun ei saa syntyä, miettikää miltä se tuntuu. Itse olisin hyvin katkera jos mut ois abortoitu.

 

Olen vahinkolapsi ja en olisi mitenkään katkera äidilleni, jos hän olisi päättänyt toisin. Suon sen mahdollisuuden vanhemmille arvioida tilanteen itseään ajatellen.

Se on todellista VAHVUUTTA että pystyy tekemään päätöksiä (puolin ja toisin) ja elämään niiden kanssa. Moni ei siihen pysty. Musta tuntuu että ap ei ...

 

[QUOTE="a p";23037690]Haluaisin jokaista asiaa pohtivaa keskittymään siihen, että kaikesta voidaan selvitä. Voisin jopa väittää, että nykyisin Suomessa harva joutuu niin vaikeissa olosuhteissa elämään ja kasvattamaan kahta pientä lasta. Tukea ja apua saa kaikenlaisiin tilanteisiin.[/QUOTE]

Miksi tämä on sulle niin tärkee asia saada maailmaan ihmisiä joiden pitää kamppailla ja vain "selvitä" . Keskity omaan elämääsi. Se ei ole sulta tai keneltäkään muultakaan pois, jos kurjuus maailmassa vähenee, päinvastoin se on kaikkien parhaaksi.

 

Anopilla on tapana sanoa, että maailman väkiluku olis ihan toinen jos vahinkolapsia ei syntyis

Mutta minäkin olen sitä mieltä että joskus on vaan parempi tehdä abortti kuin synnyttää lapsi mahdottomaan elämäntilanteeseen ja olla kykenemättä rakastamaan lasta.

 

Olen vahinkolapsi ja en olisi mitenkään katkera äidilleni, jos hän olisi päättänyt toisin. Suon sen mahdollisuuden vanhemmille arvioida tilanteen itseään ajatellen.

Se on todellista VAHVUUTTA että pystyy tekemään päätöksiä (puolin ja toisin) ja elämään niiden kanssa. Moni ei siihen pysty. Musta tuntuu että ap ei ...

Minusta sinä et tiedä yhtään mitään, joten viimeiset lauseesi ovat täysin asiattomia.

 

Vahinkolapsi minäkin. Ja suorastaan "ihme". Itse olen kuitenkin pystynyt ihan onglemitta tekemään raskaudenkeskeytyksen. En missään määrin osaa ajatella että tapoin jonkun...tai että olisin jotenkin erityisen kiitollinen tästä elämästäni koska vanhempani pitivät vahingon. En varmasti ole ollut kykeneväinen ajattelemaan yhtään mitään silloin kun äitini raskaus on käynyt ilmi, kuten ei myöskään se nuppineulanpään kokoinen piste jonka itse keskeytin... Miten nämä asiat täytyy aina nähdä joko mustina tai valkoisina? Se harmaa-alue siinä välissä kun on VALTAVA.

 

[QUOTE="a p";23037762]Minusta sinä et tiedä yhtään mitään, joten viimeiset lauseesi ovat täysin asiattomia.[/QUOTE]

Minusta sinä suorastaan syyllistät kaikkia niitä, jotka ovat uskaltaneet tehdä oman päätöksenä mukaan ja myös äitiäsi, jos hän olisi tehnyt toisin.

 

Ei tietenkään ole lapsen vika. Mä vaan olen sitä mieltä että joskus sen ei-toivotun lapsen on parempi jäädä syntymättä, ihan siis lapsen näkökulmasta asiaa ajatellen.

Joskus varmasti, mutta milloin? Ainoastaan itse voi määritellä onko oma elämä elämisen arvoinen. Joskus musta tuntuu kun kuulen tai näen joitakin ihmisiä, että miten ne voi edes haluta elää? Mutta ilmeisesti kuitenkin haluavat kun eivät itsemurhaa ole tehneet. Tällä tarkoitan sitä mielestäni on hirveän vaikea kenenkään määritellä kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei. Jokainen tänne syntynyt tekee omat päätöksensä omasta elämästään, tai näin ainakin toivoisin.

 

Toinen näkökulma: sua olis koko sun ikäs syyllistetty siitä että pilasit vanhempiesi elämän. Sinua ei olisi pidetty minään. Sinua olisi ehkä pieksetty tai muuten satutettu. Ethän sä olisi mitään, et edes toivottu. Niitäkin näkee.

Kukas se kirjoitti johonkin toiseen ketjuun kun äiti hakkasi ja sattui niin että toivoi kuolevansa... En nyt muista, mutta siinäkin tapauksessa olisit varmaan tosi onnellinen että satuit syntymään juuri siihen perheeseen.

Mustaa, valkoista ja harmaata siinä välissä. Kaikilla ei mene niin hyvin kuin sinulla. Ymmärrätkö sinä sitä?

 

Kysyin kerran äidiltäni olinko vahinko, sanoi etten, toivottu muka olin.
Mutta miten ihmeessä nainen voi olla sellaisen miehen kanssa yhdessä joka hakkaa sitä? Ja äiti sai vielä keskenmenon ennen mua isäni takia.. Että, vahinko taidan olla, jos isä olis kiristäny äitiäni jotenkin, ja äidin oli pakko pitää mut?
- Onko suomalaiselle perheelle normaalia etteivät vanhemmat koskaan sano lapselleen "rakastan sinua"? Nimittäin en ole koskaan kuullut äitini sanovan noin kenellekään.
- Miten te muut vahingot kestätte olla vahinkoja? )':
- Mistä tiedän rakastetaanko minua..?