IhaNainen
Auttakaa, mulla on tosi paha olo, en jaksa enää!
Mä olen nyt itkenyt vuorokauden putkeen. En pysty lopettamaan, oon sisältä ihan rikki. Mulla on ollut ihan kamala lapsuus, pahoinpitelyä kotona, pelkäämistä, koulukiusaamista, hyväksikäyttöä, huostaanotto ja orjuuttamista mun vanhempien taholta. Nyt mulla on 8kk poika, ja tää vauva aika saa mulle koko mun lapsuuden traumat palaamaan mieleen. Anteeksi jos kirjoitan sekavasti, olen ihan sekoamispisteessä. Mä en ole väleissä mun äidin kanssa, mutta se haluaisi tulla tänne selvittämään mun lapsuutta. En tiedä mitä mun pitäisi sille sanoa, en mä halua kuulla mitään anteeksipyyntöä tai perusteluita sille miksi äiti halusi että kärsin lapsena. Mua pelottaa tavata mun äiti vaikka keskustelu hänen kanssaan saattaisikin auttaa mua. Siitä on kymmenen vuotta jo aikaa kun pääsin pois kotoa, karkuun sitä perhehelvettiä, ja edelleen näen joka yö painajaisia mun lapsuudesta. Mulla on pakkoajatuksia ruuasta, kesken syömisen alkaa vaan oksettaa ja on pakko lopettaa syöminen. Yöllä en saa nukuttue ja päivällä en pysty syömään, musta tntuu että oon sekoomassa. Haluisin vaan tappaa itseni, mutten halua jättää mun poikaa ja miestä yksin tänne. Mä en vaan kestä ajatusta siitä että nää asiat pyörii mun päässä vielä toisenkin kymmennen vuoden päästä. Päälääkärissä oon käynyt kohta 7 vuotta, eikä sekään auta. Kukaan ei voi pyyhkiä mun menneisyyttä pois, enkä jaksa enää elää sen kanssa.
Mä olen nyt itkenyt vuorokauden putkeen. En pysty lopettamaan, oon sisältä ihan rikki. Mulla on ollut ihan kamala lapsuus, pahoinpitelyä kotona, pelkäämistä, koulukiusaamista, hyväksikäyttöä, huostaanotto ja orjuuttamista mun vanhempien taholta. Nyt mulla on 8kk poika, ja tää vauva aika saa mulle koko mun lapsuuden traumat palaamaan mieleen. Anteeksi jos kirjoitan sekavasti, olen ihan sekoamispisteessä. Mä en ole väleissä mun äidin kanssa, mutta se haluaisi tulla tänne selvittämään mun lapsuutta. En tiedä mitä mun pitäisi sille sanoa, en mä halua kuulla mitään anteeksipyyntöä tai perusteluita sille miksi äiti halusi että kärsin lapsena. Mua pelottaa tavata mun äiti vaikka keskustelu hänen kanssaan saattaisikin auttaa mua. Siitä on kymmenen vuotta jo aikaa kun pääsin pois kotoa, karkuun sitä perhehelvettiä, ja edelleen näen joka yö painajaisia mun lapsuudesta. Mulla on pakkoajatuksia ruuasta, kesken syömisen alkaa vaan oksettaa ja on pakko lopettaa syöminen. Yöllä en saa nukuttue ja päivällä en pysty syömään, musta tntuu että oon sekoomassa. Haluisin vaan tappaa itseni, mutten halua jättää mun poikaa ja miestä yksin tänne. Mä en vaan kestä ajatusta siitä että nää asiat pyörii mun päässä vielä toisenkin kymmennen vuoden päästä. Päälääkärissä oon käynyt kohta 7 vuotta, eikä sekään auta. Kukaan ei voi pyyhkiä mun menneisyyttä pois, enkä jaksa enää elää sen kanssa.