Kolmekymppiset, huhuu! Onko teillä ulkonäkökomplekseja?

[QUOTE="kriisi";22991732]15-17-vuotiaana pidin itseäni hyvännäköisenä, mutta nyt 20v. tunnen itseni rumaksi ja rupsahtaneeksi Joo kai mulla sit vaan on kauheen vääristynyt kehonkuva.. -.-[/QUOTE]

uskallan epäillä samaa..

 

Aina oon ollu kammotus niin ei ahdistu. Ryppyjä tosin ei vielä ole. Yleensä mua pidetään alle kaksvitosena. Oon kai niin lapsellinen.

 

Olen 27 ja olen kyllä huomannut, että naama on muuttunut hieman, mutta hyvältä mä näytän silti. Nyt kun olen saanut laihdutettua 10 kiloa, niin aika hyvä. Vuosi sitten oli hieman kriisiä, mutta se taisi liittyä mun läskeihin.

Mut hitto kun en silloin 20-vuotiaana tajunnut, miten nätti olen ja ottanut siitä kaikkea irti, vaan verhouduin mustiin säkkeihin ja meikkasin hassusti.

 

30 tulee mullekin tänä vuonna täyteen ja eipä sitä enää enää parikymppiseltä näytä. Enää ei edes kysytä niitä papereita :'( Vähän ryppyjä silmänurkissa, iho ei ole yhtä kimmoisaa, raskauden jälkeen ei ole kroppa ihan yhtä vaivattomasti palautunut (painoa ei ole liikaa mut kiinteytyminen on hankalampaa), silmänaluset tummat ja turvonneet, pari harmaata hiusta, mutta kaikista kamalimmat on mun kädet! Ihan jotkut vanhan naisen ryppyset, kuivat, käppyrä kädet.

 

ON!

Nykyään sitä huomaa lihovansa pelkästä ajatuksesta ja se rassaa mua eniten- se että ei voi enää syödä samalla tavalla kuin kakskymppisenä ilman että se myös näkyy jossain.

Toisaalta nyt on rohkeampi tekemään vaatevalintoja tms oman mielen mukaan ja yks finni keskellä otsaa ei saa enää jäämään kotiin

 

Todellakin on. Äijä puhaltelee kriiseilleni, mutta sisäisesti kiljun tätä kammoksuttavaa olotilaa. Olo on niin repsahtanut ja rapsahtanut eikä kroppa todellakaan toimi niin kuin kymmenen vuotta sitten. Saatika sitten jos raskauksista tässä kolmenkympin kynnyksellä puhutaan. Että jos jostain sais kolmikymppiselle akalle varaosia, niin pistäkää yytä

 

Minulla ryppyjä alkoi ilmaantumaan siinä 32-34 ikävuosien aikana. Täytän kohta 40 v ja ryppyjä on selvästi. Pidän silti itseäni hehkeänä ja vetävänä naisena.

 

Todellakin on. Äijä puhaltelee kriiseilleni, mutta sisäisesti kiljun tätä kammoksuttavaa olotilaa. Olo on niin repsahtanut ja rapsahtanut eikä kroppa todellakaan toimi niin kuin kymmenen vuotta sitten. Saatika sitten jos raskauksista tässä kolmenkympin kynnyksellä puhutaan. Että jos jostain sais kolmikymppiselle akalle varaosia, niin pistäkää yytä

Jotenkin tuntuu, että raskaus vaikuttaa nyt jaksamiseen enemmän, kuin nelisen vuotta sitten, vaikka kaksosraskaus olikin. Eli mulla rupsahtaminen käynyt nopeasti? Pitäisköhän sitä yrittää pitää ittestään huolta paremmin, ettei sitten viisikymppisenä näytä ja tunnu kasikymppiseltä...

 

Mulla on aina ollut ulkonäkökomplekseja. Että ei ole ikä siihen vaikuttanut oikeastaan suuntaan tai toiseen... En mä juurikaan rupsahtanut taida olla, papereita kysytään edelleen välillä. Parhaina päivinä on ihan nätti olo, pahimpina tekisi mieli vaan istua pimeässä koko päivä.

 

Juuri eilen illalla ajattelin, että kyllä minä olen nyt 31vuotiaana paljon tyytyväisempi omaan ulkonäkööni kuin koskaan aikuisiällä. Kroppa on aina ollut hyvässä kunnossa, mutta kyllä minä olen nyt paljon itsevarmempikin ja sekin parantaa sitä ulkonäköä. Mutta kyllä minä tosiaan olen mielestäni kauneimmillani nyt. Miehenikin on sanonut, että olen vuosien varrella tullut vain paremman näköiseksi.

 

ei oikeestaan..mutta huolehdin ulkonäöstä ja näin tehny sieltä nuoruudesta asti=)
edelleen luullaan nuoremmaksi kuin olen

 

Minulla ulkonäkökomplekseja tuli lapsen syntymän jälkeen. Olen 32-vuotias yh, lapsi kohta 2 vuotta. Ei ole ehtinyt pitämään itsestään huolta, liikunta jäänyt vähiin jne. Ja varsinkin nyt kun opiskelen, kauhea kiire koko ajan eikä itselle aikaa, tunnen itseni aika rupsahtaneeksi..