Miksi lapselle erikoinen/harvinainen nimi?

[kysyy vain]

Miksi vanhemmat haluavat lapselle nimen joka on erikoinen tai harvinainen, 'sellainen jota ei ole kahta samalla luokalla'?

 

[Mummomainen]

Voisiko olla, että haluavat "omistaa" nimen, tuntuu pahalta jos jollain muulla on sama nimi?

 

[Rieputarallaa]

Individualismi, individualismi...

 

[Oisku]

Itse en oikein ymmärrä sitä että etsitään erikoista nimeä vain erikoisuuden vuoksi. Mutta jos sattuu tykkäämään sellaisesta nimestä joka ei ole yleinen, niin miksi sellaista ei antaisi?

 

[alkuperäinen ihmettelijä]

hmm. siis monet noista harvinaisista nimistä ovat kauniita. Mutta ihmettelen tosiaan sitä että pääperuste on se ettei toista samanlaista tule vastaan. Ehkäpä nuo yllä mainitut on ne syyt=)

 

["vieras"]

Siksi, että se on vanhempien mielestä kaunis nimi?

 

[Silmukka-]

En tiedä, joku synapsi aivoissa sen aiheuttaa.
Mä en tajua miten vaikkapa somalit merkkaa kaverinsa kännykkäään kun tuntuu että heillä on ihan vain muutamia nimiä käytössä,Muhammed I, II, III vai miten?

 

["vieras"]

samaa ihmettelen. ja toisekseen on harmi ku jotkut antaa sellaisen vaikeasti kirjoitettavan nimen jota lapsi saa sitten joka paikassa tavata kirjain kerrallaan jo kouluelämässä.

 

["aloittaja"]

nyt en tarkoita onko nimi kaunis vai ei, vaan sitä että monet haluavat nimenomaan ensisijaisesti harvinaisen nimen.

 

[as if]

Mun lapsilla on niin yleisempiä kuin harvinaisempia nimiä. Nimen harvinaisuus ei ole ikinä ollut meille mikään kriteeri valinnassa vaan on annettu sellaisia nimiä joista pidetään ja mitkä lapselle sopii.

 

[Anatolia]

En tiiä. Itse en vaan voi kuvitella että antaisin lapselleni nimen, joka jo on jonkun tutun lapsella, naapurin lapsella, tms. Esimerkiksi Neea oli nimi, josta pidin joskus 12 v sitten, mutta maku siihen meni samantien kun pikku Neeoja alkoi tulla vastaan. Benjamin-nimestä pidin ja pidän yhä, mutten voisi ajatella että antaisin sen omalle lapselleni koska mieheni ystävän lapsi on Benjamin. Jne. En vaan tykkää tarpeeksi paljon nimistä, jotka ovat "kuluneet käytössä" esim. naapurustossa tai tuttavapiirissä ja siksi en niitä omilleni antaisi ainakaan kutsumanimeksi. Väkisin tai vaikeasti ei ole kuitenkaan tarvinnut lapsille nimiä etsiä, eikä ole ollut tarkoitus antaa heille uniikkia nimeä.

Haluan, että kun huudan lastani, niin 10 tenavaa ei hihkaise että "Mitä?". En halua että mun tyttö on Aada B, erottuakseen samalla luokalla olevasta Aada J:stä ja Aada L:stä. Siinä pari syytä lisää.

 

[Mummomainen]

Vielä lisää mahdollisia syitä mitä sain mietittyä.

- vanhemmat haluavat, että lapsi erottuu ja jää mieleen, ajattelevat ehkä, että helpottaa tulevaisuudessa ihan työnhakuakin
- ovat ylpeitä siitä, että nimi on harvinainen
- pelkäävät, että luokalle tulisi toinen samanniminen, vanhemmat voi olla itse käyneet koko kouluajan koulua Ville P. tai Minna H. -nimillä

Jotain tällaista voisi olla taustalla.

 

["vieras"]

Meidän lapsilla on melko harvinaiset nimet, ei mitenkään eriskummalliset, mutta vastaan ei ole tullut kummankaan kohdalla pientä kaimaa vielä. En halua antaa lapselleni suosittua nimeä, koska en esim. perhekerhossa koskaan muista näitä Eetuja, Aadoja, Jadeja, Miroja...nimeltä. Kun samannimisiä on useita, nimet ja kasvot vain eivät yhdisty. Sitten on noloa kysellä yhä uudestaan ja uudestaan jonkun lapsen nimeä. Persoonattomia nimiä...Omien lasteni nimet taas jokainen on oppinut muistamaan kertaheitolla.

Lisäksi olen halunnut antaa lapsilleni sellaisen nimen, josta ei tule mitään erityisiä mielleyhtymiä. Eli en ole tuntenut entuudestaan ketään samannimistä henkilökohtaisesti. Nimi on siis tavallaan neutraali, vaikkakin tietysti mieleinen muuten.

 

[Kotilohikäärme]

Mulle on ollut ammatissani ehdottoman paljon hyötyä nimestäni joka on sopivan mieleenpainuva ja ainoa tässä maassa, että saman aion suoda lapsillenikin. Tiedän kaksi saman nimistä samalta alalta joista toinen vaihtoi suosiolla taiteilijanimensä koska on aika hankalaa erottaa kumpi on kumpi kun työtapa, nimi, ikä ja opiskelupaikkakin ovat suunnilleen samat. Alakin on heillä hyvin pieni.

 

["lyyti"]

Mä voin kertoa Mulla on itsellä tooooosi yleinen etunimi mun ikäluokassa. Päiväkodissa oli 7 samannimistä ryhmässä, ala-asteella 4 ja yläasteella 3 samannimistä mun luokalla. Että oli ärsyttävää aina selvitellä ketä tarkoitettiin. Päiväkodista lähtien väkisin keksittiin lempinimiä yms, että opet jotenkin erotti kaveraista puhumattakaan.Asiat, tiedot, kuvat, kokeet jne oli aina sekisin. Tunnilla ei tiennyt keneltä kysyttiin, kuka kuului mihinkä joukkueeseen (yms. silloin kovin tärkeää Sit vielä menin naimisiin Suomen Mr Smithin kanssa, joten nyt mulla on maan yleisimmät etunimi ja sukunimi. Missä tahansa asioinkin, niin aina pitää luetella hetusta lähtien kaikki tiedot itsensä identifioimiseksi, kun meidän 16000 asukkaan pitäjästäkin löytyy 4 etunimi-sukunimikaimaa. Mun miehellä on vastaava miestennimi, siis nimi joka on ikäryhmässään joka toisella. Joten on varmaan ihan ymmärrettävää, että yksi valintakriteeri lapsellemme nimeä valitessa oli se, että niitä ei löydy 1000000 samasta ikäryhmästä Niin ja tyttäremme nimi on Lotta. Ei todellakaan mikään hienostelunimi, eikä harvinainenkaan, mutta ajaton nimi josta molemmat tykkäsimme ja hänen nimenantovuonnaan tuon nimen on saanut 345 tyttöä...

 

[Barbarella Lumia]

En tiiä. Itse en vaan voi kuvitella että antaisin lapselleni nimen, joka jo on jonkun tutun lapsella, naapurin lapsella, tms. Esimerkiksi Neea oli nimi, josta pidin joskus 12 v sitten, mutta maku siihen meni samantien kun pikku Neeoja alkoi tulla vastaan. Benjamin-nimestä pidin ja pidän yhä, mutten voisi ajatella että antaisin sen omalle lapselleni koska mieheni ystävän lapsi on Benjamin. Jne. En vaan tykkää tarpeeksi paljon nimistä, jotka ovat "kuluneet käytössä" esim. naapurustossa tai tuttavapiirissä ja siksi en niitä omilleni antaisi ainakaan kutsumanimeksi. Väkisin tai vaikeasti ei ole kuitenkaan tarvinnut lapsille nimiä etsiä, eikä ole ollut tarkoitus antaa heille uniikkia nimeä.

Haluan, että kun huudan lastani, niin 10 tenavaa ei hihkaise että "Mitä?". En halua että mun tyttö on Aada B, erottuakseen samalla luokalla olevasta Aada J:stä ja Aada L:stä. Siinä pari syytä lisää.

Nuo mainitsemasi ja pitämäsi ehdotukset ovat oman nimenomaan noita uusia muotinimiä, joita aloittaja varmaan tarkoitti, kun aloitti keskustelun erikoisista nimistä, joten sinä olet minusta potentiaalinen erikoisten nimien antaja

Minusta vierasperäiset nimet ja erilaiset vanhojen nimien väännelmät tuntuvat hölmöiltä. Minusta on fiksua, että nimi on sellainen, että se kirjoitetaan ko. maan kirjoitussääntöjen mukaan (esim. Eemeli, ei Eemil), paitsi jos on niin vanha nimi, että kirjoitusasu on vanhanaikainen. Meidän pojallamme on mieheni isoisän etunimi, koska emme päässeet sopuun muusta. Nimi on mielestäni kaunis, ei kovin harvinainen, mutta ei yleinenkään. Olisin mieluummin ottanut suomalaisittain kirjoitettavan nimen, mutta tässä tapauksessa halusimme kuitenkin tehdä pojasta isoisoisänsä täyskaiman. Minä ehdotin pojalle sellaisia nimiä kuin Eero, Pekka ja Mikko, tuollainen mutkaton nimi olisi minusta sopinut hyvin pitkään ja vähän erikoiseen sukunimeemme.

Minun tyttönimeni oli niin harvinainen, ettei minulla ollut yhtään ainutta täyskaimaa Suomessa. En pitänyt yhtään siitä ajatuksesta, että minut pystyisi kuka tahansa jäljittämään tuosta vaan. Nimeni oli jostain syystä sellainen, mitä monet nykyään lapselleen haluavat, että se jäi ihmisten mieliin kertakuulemalla. En koe että sain siitä yhtään mitään hyötyä, kylmiä väreitä vain, varsinkin kun olen terveydenhuollossa töissä ja välillä tekemisissä häiriintyneiden ihmisten kanssa.

 

[Barbarella Lumia]

Lotta on ihana nimi, sitä tai Elliä olisin harkinnut, jos meille olisi tullut tyttö

 

["lyyti"]

Lotta on ihana nimi, sitä tai Elliä olisin harkinnut, jos meille olisi tullut tyttö

Kiitos Niin meidänkin mielestämme...

 

[ccccccccc]

Muistan itse, että lapsena pidin aivan erilaisia nimiä kauniina kuin nyt kymmenien vuosien päästä.
Nimeä antaessa tulisi muistaa, että sen tulee sopia kaikenikäisenä. Sen tulisi olla sellainen, että lapsi ilkeää sen sanoa ääneen, kun sitä häneltä kysytään (tarhassa, koulussa jne) ja olla sopiva myös aikuisena. Sen tulisi kuvastaa/tukea henkilön persoonaa nuorena ja aikuisena työelämässäkin.
Pidän vahvoista, karismaattisista, suomalaisista nimistä, mutta myös kauniisti sointuvista nimistä (naisilla).
Almanakoista ja nimikirjoista löytyy pilvin pimein hyviä nimiä. Voivat olla erikoisiakin. Vaihtoehtoja on paljon. Tulisi vain rohkeasti niitä käyttää. Yleensä se nimi, joka annetaan osoittautuu jälkeenpäin hyväksi. Luulisin, että vanhemmat pyrkivät antamaan lapsilleen kauneimman/parhaimman mahdollisen nimen. Sukuhistoriasta löytyy myös hyviä nimiä.
Itse pitäytyisin nykyisinkin "oikeissa" nimissä, koska valinnan varaa on....en antaisi puiden, ruohojen enkä risujen nimiä lapselleni.....ei myöskään omituisia lyhennelmiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin persoonallisia.
Siis "oikea" nimi viralliseksi nimeksi kirkonkirjoihin/rekistereihin. Hemmottelunimenä kotona ja muualla voidaan käyttää kaikenlaista Nuputtelua ja Puputtelua.....

 

[Tönt]

niihin suosittuihin kyllästyy. valitsin esikoiselle tavallisen suositun nimen ja pikkasen kyllä harmittaa. nimi edelleen mielestäni ihana mutta kun niitä samannimisiä on niin paljon niin..tylsää. jos olisi enemmän antanu tilaa omalle mielikuvitukselle niin olisin varmasti löytänyt toisen. |O

 

["joo"]

Mekin sorruttiin antamaan melko tavallinen nimi, joka sattuu olemaan suht suosittu tällä hetkellä. Kuvittelin sen olevan vähän harvinaisempi mutta niin ilmeisesti aika moni muukin

Mulla itselläni oli melko harvinainen nimi (on kyllä nyt jo ihan yleinen) ja siitä oli vaan etua. Jotenkin tunsin itseni erikoisemmaksi, se nostatti huonoa itsetuntoa. Ja tottakai oli kiva kuulla joka paikassa että onpas sinulla kiva nimi.. vaikka siis nimeä kehuttiin niin tuntui että juuri MINUA kehutaan.

Omalle lapselleni olisin halunnut antaa erikoisen nimen juuri siksi että hänkin kokisi olevansa ainutlaatuinen. Toki jokainen on sitä nimestä huolimatta, mutta se erikoinen nimi korostaa sitä.

 

["äitix3"]

-Pitää sopia paikallisten suuhun. On tosi inhottavaa, kun nimi äännetään systemaattisesti väärin. Muutoin olisin hyvin mielelläni valinnut perinteisen suomalaisen nimen.
-Pitää sopia molempiin "kotimaihin"
-Nimet olivat meistä vanhemmista ne maailman kauneimmat

 

[Violetti Kuu]

ehkä siksi, ettei lapsella ole kymmentä samannimistä tarhakaveria/luokkatoveria eikä joudu olemaan tyyliin " Tiina H" tai " Mikko P" koko elämänsä. itse pidin joskus 10 v sitten kovasti nimistä Jenna & Iida, kunnes alkoivat yleistyä. raskaana ollessamme laadin miehelle hyväksyttäväksi nimilistoja, joista mies valitsi suosikkinsa..
tyttäremme on Senja :heart:

 

[Onaha]

Yksilöllisyys... nimellä on enemmän persoonaa jos sitä ei kuule "joka toisella" lapsella.
Oma lapsi on jotain mielettömän erityistä ja ainutlaatuista... ja osan mielestä siis myös nimen tulee olla sitä.

 

["vieras"]

Minun mielestäni on naurettavaa olettaa,että jos joku lapsi sattuu omaamaan vähänkin erottuvamman nimen,hänen vanhempansa ovat valinneet nimen juuri erottumisen/erikoisuuden tavoittelun vuoksi.
Miksi se on niin vaikea sisäistää että joku voi pitää harvinaisempaa nimeä kauniina?
Ei sen erikoisuuden tavoittelun,vaan yksinkertaisesti nimen vuoksi.
Toki harvinaisuus voi vaikuttaa siten,että nimi kuulostaa vieläkin kauniimmalta koska sitä ei ole "puhkikulutettu" eli sitä on kuultu harvemmin.
Minä en haluaisi nimetä lastani vaikkapa Jennaksi, nimi ei mielestäni ole kaunis koska sitä on kuullut niin paljon.
Ehkäpä se kuulostaisi kauniimmalta jos kuulisin nimen ensimmäistä kertaa.