Jäi vähän "outo" olo kaverilla käynnistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22957329]Ooon huomannut nykyään, että kun ihmiset kysyy esim. että "mitä kuuluu?", niin siihen pitää vastata, että hyvää kuuluu ja näyttää iloista naamaa, vaikka kaikki oikeasti menisi päin persettä. Jos erehtyy sanomaan, että vähän huonoa, on niin ja näin, niin johan mennään vaikeaksi ja häivytään pikasesti paikalta.
Mitä sitä suotta kyselemään keltään kuulumisia, jos ne ei oikeasti kiinnosta. Minä ainakin inhoan tuota nykyajan smalltalkia "mitä kuuluu? -hyvää", "onpa ilmoja pidellyt" jne. Murjottettaisiin kaikki vaan kotona, eikä lähdettäisi esittämään tehopyhiä paskoja kaupungille.[/QUOTE]

Ei tietenkään. Kiva jos vastataan rehellisesti mitä kuuluu. Jos on rankkaa saa sanoa.

Mutta se, että joku toinen ei osaa valittaa koko ajan, ei tarkoita että hänellä olisi tippaakaan helpompaa.

Jos joku jaksaa hymyillä tai touhuta lasten kanssa, ei tarkoita että olisi helppoa. Se vaan on niin, että "womanäs got to do what woman's got to do"
 
[QUOTE="a p";22957068]Tuo mun kaveri ei ihan noin paha. Mut jotenkin tuli olo et kaikilla on joku velvollisuus auttaa kun heillä on niin tiukka tilanne. Ja jotenkin pitää itsestään selvänä et kaikki tulee apuun kun pyytää. Olivat kuitenkin lähdössä miehen kanssa kahdestaan viikonlopuksi. Meillä ei sitä mahdollisuutta kun ei ole ketään joka hoitaisi lapset. Ja oli kuitenkin päässyt yksin uimaan jne. Mistä en voi ite kuin haaveilla.[/QUOTE]

tää on tuttua. Kehtaa vielä urputtaa vieraille ihmisille, jos joku ei tanssi hänen pillin mukaan.

Normaalilla ihmisellä nousee kyllä siinä vaiheessa niskakarvat pystyyn jos joku tuntuu kuvittelevan, että muiden kaikkien kuuluu jotenkin heitä auttaa. Ja apua pyydetään ihmisiltä joilla tukiverkot ja rahallinenkin tilanne heikompi. Ja jopa nuoremmat lapset. Käsittämätöntä.
 
[QUOTE="vieras";22957329]Ooon huomannut nykyään, että kun ihmiset kysyy esim. että "mitä kuuluu?", niin siihen pitää vastata, että hyvää kuuluu ja näyttää iloista naamaa, vaikka kaikki oikeasti menisi päin persettä. Jos erehtyy sanomaan, että vähän huonoa, on niin ja näin, niin johan mennään vaikeaksi ja häivytään pikasesti paikalta.
Mitä sitä suotta kyselemään keltään kuulumisia, jos ne ei oikeasti kiinnosta. Minä ainakin inhoan tuota nykyajan smalltalkia "mitä kuuluu? -hyvää", "onpa ilmoja pidellyt" jne. Murjottettaisiin kaikki vaan kotona, eikä lähdettäisi esittämään tehopyhiä paskoja kaupungille.[/QUOTE]



Miksi pitäisi? Mä oon harvoin voin huonosti (paitsi raskausaikoina) ja tottakait en silloin valehtele. Mutta yleensä kaveri onnistuu mut piristämään ja jos alkuun valitankin, niin olen jos lopputapaamisesta hyvällä tuulella taas.
 
Yhden kerran ottaisin tuon niin, että kaveri vaan oli sillä hetkellä ihan tosi väsynyt ja kaipasi kuuntelijaa. Ei siinä auta kuin miettiä, mihin omat voimavarat riittävät. Mitä jos joskus olisit vaikka vauvan kanssa tuon kerhon ajan, niin tuo äiti saisi käydä jossain tai levätä? Se pari tuntiakin voisi jeesata. Jos siis itsestäsi tuntuu, että jaksat.

Mutta toki kannattaa miettiä uudelleen, jos tuo kaveri tuntuu pidemmällä aikavälillä ns. energiasyöpöltä. Siis vuodattaa omia asioitaan, osaamatta kuunnella lainkaan toista. Sellainen on raskasta ja kuluttavaa. Olen itsekin törmännyt sellaisiin - koko ajan valitetaan ja vuodatetaan ja pitäisi kuunnella, mutta jos kerron omasta elämästäni, joko keskeytetään tai vähätellään tai vaihdetaan puheenaihetta. Ja sitten valitetaan, kun en ns. anna itsestäni mitään. Minun kuulumisteni pitäisi olla viihdearvoa ja sosiaalipornoa, mutta oikeasti ei tartte kuunnella. Räyh.
 
Ymmärrän ap:tä hyvin. Mun on ollut pakko tehä valinta ja pikkuhiljaa oon ajautunu eroon "ystävistä" jotka imee musta kaikki mehut. Sellasista joiden tapaamisen jälkeen on vaan tyhjä olo kun on kuunnellut toisen kamalia ongelmia jotka omiin suruihin nähden on vain hyttysenkakkoja. Mut kun ite ei viitsi kaataa kaikkea kuraa toisen niskaan. Taidat olla aika enkeli kun vielä lupasit auttaa häntä, musta kuulostaa vähän liian kiltilta :)
 
Tulipa kaverilta sit äsken viesti et pääsenkö ens viikolla ammaksi. Yhdellä lapsista on sairaala aika (krooninen sairaus ja jatkuvat käynnit) . Reissu kestää minimissään 4-5h ja jos käy kaupassa tms. niin sit vielä pitempään.
Lupasin mennä kun jo päivällä menin sanomaan et voi kysyä.
Pitää nyt vaan toivoa et ei jatkuvasti tuu sit noita pyyntöjä. Ja opetella sanomaan ei.
 

Yhteistyössä