Joo, mulla oli vähän sama juttu, ja kun lapsi syntyi, alkoi mennä tuhu yli äyräiden (Sitä ennen toi "varustelu" kohdistui enimäkseen taloustavaroihin, kosmetiikkaan, vaatteisiin jne.). Mutta puhumalla selvittiin, ja ymmärrän ihan täysin anopin tarvetta hemmotella ja tiedän että rakastaa sitä kun saa shoppailla tolle lapselle. ...Itseasiassa vaatteita tulee (kirppiksiltä ostettuja) niin paljon, että itse ostelen enää pelkästään "kivoja" vaatteita, tarpeeseen ei tarvitse ostaa. Nykyään anoppi aina soittaa ja kysyy että tarvitaanko jotain, tai jos on sattunut alennusmyynteihin, niin saattaa oikein ruinata, että saanhan ostaa.
Oon kyllä ruvennut ottamaan hyödyn irti, ja myös kerron tarpeista. Usein sillä onkin jo himassa jossain jemmassa läjä pitkiä kalsareita tai sukkia, tuo sitten sitä mukaa kun tarvitaan. Ja olen siis todella kiitollinen, myös siitä, että anoppi ymmärtää ja kunnioittaa sitä, että mua kaikenlaiset roinaröykkiöt ahdistaa, oon niin epäjärjestelmällinenkin, että kaikki turha ja ylimääräinen tavara ruokkii sotkua. Lisäksi olen itse hyvin säästäväinen, ja ajattelen hankintoja ekologiselta kannalta. ...No multahan toi on oppinut noita kirppiksiäkin kiertämään.
Kerran se halusi ostaa mulle kunnon imetysliivit, sanoin että mennään Lindexiin, siellä on hyviä alessa. Se katsoi mua hetken hiljaa, ja vastasi että eikö TÄN YHDEN KERRAN voitais mennä siihen ylihinnoiteltuun täti-putiikkiin, ja ostaa vaan parhaat hintaan katsomatta. Ja joo, kyllä voitiin.
Sanottakoon vielä, että kyse on itseasiassa ex-anopista, ollaan lapsen isän kanssa erottu. Siinäkin mielessä voin olla onnellinen, että tollainen ihminen on jäänyt munkin elämään.
