Toggle sidebar

Ai että mieluummin kannattaa tehdä lapsia opiskeluaikana kuin hankkia hyviä arvosanoja ja työkokemusta harjoitteluista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja no voi elämä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

no voi elämä

Vieras
Näin mulle sanottiin:D Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja teen parhaillani kandityötäni. Ensi syksynä sitten varmaan harjoitteluun (meillä yliopisto hankkii harjoittelupaikat ja se on siis vapaaehtoinen, mutta tokihan se kannattaa tehdä, kun on mahdollisuus) ja jos pelaan korttini oikein, niin ehkäpä saan samasta paikasta graduaiheen ja ehkä töitäkin, näin sanoivat:)

Nyt sitten eräs totesi, että mun ei kannattaisi tehdä harjoittelua, vaan lapsi siihen väliin. Olisi sitten se homma alta pois töitä hakiessa ja että lapsen kanssahan nyt opiskelee nyt ihan helposti, kun ei ole läsnäolopakkoakaan luennoilla (joo ei, mut onhan ne erittäin suositeltavia). Töitä kuulemma ehtii tekemään myöhemminkin ja on muita hakijoita edellä, kun on jo lapsi eikä ole heti jäämässä äitiyslomalle. Ja kun mulla on ikääkin "jo" 28v:D

Jäin kyllä sanattomaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sassykatti:
No kyllähän tuossa pieni totuudensiemen elää vaikkei perhesuhteet lain mukaan saisikaan vaikuttaa työn saamiseen, valitettavasti.
Click to expand...

Joo, saattaa ollakin, mutta onko se nyt syy lähteä tekemään lapsia kesken tärkeimpien opintojen? Kyllä mä pitäisin järkevämpänä ottaa hyvät arvostelut harjoittelusta ja hyvät arvosanat kursseista, ja voin myös käydä rauhassa luennoilla, kun ei ole pientä lasta hoidettavana. Jos mulla olis lapsi, en todennäköisesti voisi tehdä edes harjoittelua, joka merkkaa tosi paljon työllistymisessä.

Jos on vastakkain harjoittelun kautta työkokemusta hankkinut ja hyvillä arvosanoilla valmistunut lapseton ja työkokemukseton, tutkintonsa jotenkin kokoon raapinut lapsellinen, niin kumpikohan sen paikan saa?
 
No kyllä tuossa tietyllä tavalla on totuudensiemen takana. Ikinä ei yksikään työnantaja ole kysynyt arvosanoja, ketään ei ole kiinnostanut lopputyöaiheeni, saati kuinka kauan opiskelin. Kanssani yhtä-aikaa opiskelleista parhaissa töissä on ne, joilla on ollut eniten kiinnostusta työelämään, suhteita ja on osaannut osoittaa pätevyytensä, vaikka arvosanat olisivat olleet miten huonoja ja kiinnostus opiskelua kohtaan nolla. Tutkintotodistuskin pyydettiin nähtäväksi vasta siinä vaiheessa, kun se oli lain määräämä edellytys virkaan nimittämiselle, sitä ennen olin kuitenkin tehnyt useamman vuoden ihan niitä samoja töitä työsuhteessa. Harjoitteluilla on toki paljonkin merkitystä, suhdetoiminasta on aina hyötyä, mutta se miten hyvin hoidat opiskelusi ei valitettavasti kiinnosta työnantajia pätkääkään.

Tosin en silti kyllä sanoisi että opiskelut hoituu tuosta noin vain vauva kainalossa. Itse ainakin kannatan sitä, että gradu on valmis ennen lapsia. Eikä tunnu olevan mitään merkitystä töitä hakiessa onko lapsia vai ei. Jollain kiertoilmaisulla perhekuviota ja lastenhankintasuunnitelmia kysytään joka tapauksessa ja sitten kun se lapsi jo on, kysellään minkälaiset lapsenhoidon joustomahdollisuudet on käytössä ja kuka lasta hoitaa esim. hänen sairastuessaan.

Eli suo siellä vetelä täällä. tee niin kuin itse näet ja koet parhaaksi ja mikä sopii sinun suunnitelmiisi parhaiten. Minä olin raskaana hakiessani tutkintotodistusta ja siinä vaiheessa olin tehnyt yhtä aikaa täyspäiväisiä töitä sekä lopputyötä ja viimeisiä opintoja, joten ei siihen kyllä olisi vauvaa enää mahtunut. Valmistumisen jälkeen ja kun työkokemusta oli jo hieman oli hyvä hetki jäädä äitiyslomalle ja tyhjentää pöytä.
 
Mäkin teen parhaillaan kandityötä, harjoittelu edessä. Kursseista ja tenteistä saan yleensä 4-5 arvosanaksi, huonoin koskaan saamani arvosana on 3 joka muuten on HYVÄ. Pystyn siis saamaan hyviä arvosanoja, tekemään kandin jonka aion myös laajentaa graduksi jo syksyllä, käymään harjoittelun (kaikki 2+ 3 kuukautta mitä sitä on) ja olemaan äiti. Lapsia mulla on 2 joista nuorin on alle vuoden. Ikää 28v. Mun mielestä tämä oli paras vaihtoehto. Kun valmistun, pääsen heti töihin ja voin jatkaa "uraputkessa" ilman keskeytyksiä kun lapset on jo tehty. Vaikeampaa se on töihin sitten hakee jos heti kun valmistuu jää muutamaksi vuodeksi kotiin.
 
No mä oon tehnyt 2 lasta opiskeluaikana JA saanut parhaimpia arvosanoja. Toki mun vanhempi lapsi olikin päivähoidossa, ja toka lapsi tuli sitten tähän vaiheeseen kun olen lähes valmis. Joitain lyhyitä juttuja tein äitiyslomaltakin kun vauva oli 3 kk, mm. lopputyöseminaarin. Mies oli silloin lapsien kanssa kotona. Valmistun sitten kun teen vielä yhden harjoittelun, ei muuten tutkinto on jo kasassa. Koen olevani ihan hyvässä asemassa hakea töitä, kun mulla tosiaan on jo ne lapset tehtynä. Varsinkin kun tällä alalla varmaan 95 % työntekijöistä on naisia, ja äitiyslomakustannukset luultavasti suuria. Mulla ikää 31 v.

Mutta tuskin lapsien tekemistä kannattaa ns. taktikoida, viisainta varmaan on tehdä silloin kun itsestä tuntuu hyvältä.
 
Niin, työkokemus ja kiinnotus, sekä suhteethan ne ratkaisee oikeasti. Mua vaan huvittaa se uskomus, että sillä, että on jo lapsia työnhakuvaiheessa, olisi muka ratkaiseva merkitys työllistymiselle. Voi vaikuttaa juu, mutta ei se nyt ole niin iso asia kuin jotkut kuvittelevat. Ei se lapsi sitä työnsaantia takaa.
 
Lapset kannattaa tehdä sitten, kun itsestä tuntuu hyvältä. Mä pääsyin tekemään lapset ennen opiskelua, kirjoitin ylioppilaaksi kun esikoinen oli 9kk. E:n paperit tuli. Nyt opinnot menossa puolessa välissä, esikoinen on eskarissa ja kakkonen päiväkodissa ja hyviä arvosanoja olen saanut. Mies on mua vanhempi ja jo työelämässä, joten rahatkin ovat riittäneet kattamaan lapsiperheen menot vaikka toinen opiskeleekin.
 
Työkokemus on nykyään kultaakin arvokkaampaa pääomaa työnhakumarkkinoilla. Olet vielä nuori, joten voit ihan hyvin odottaa vielä muutaman vuoden ennen kuin alat hankkia lapsia.

Itse sain esikoiseni 34 vuotiaana ja toinen syntyi siitä parin vuoden päästä. Oli mukavaa, kun hoitovapaalta sai palata vakityöpaikkaan. Taloudellinen olo oli turvattu.
 
Minä kyllä sanoisin, että lapsi kannattaa tehdä sitten kun on opiskelut ja harjoittelut takana, on valmistunut ja vakipaikka plakkarissa. Siis täydellisessä maailmassa.

Itse poikkean täydellisyydestä sen verran, että gradu on edelleen palauttamatta. Mutta kuulemma jotkut ovat onnistuneet viimeistelemään gradunsa äitiyslomalla...
 
[QUOTE="vieras";22921958]Mäkin teen parhaillaan kandityötä, harjoittelu edessä. Kursseista ja tenteistä saan yleensä 4-5 arvosanaksi, huonoin koskaan saamani arvosana on 3 joka muuten on HYVÄ. Pystyn siis saamaan hyviä arvosanoja, tekemään kandin jonka aion myös laajentaa graduksi jo syksyllä, käymään harjoittelun (kaikki 2+ 3 kuukautta mitä sitä on) ja olemaan äiti. Lapsia mulla on 2 joista nuorin on alle vuoden. Ikää 28v. Mun mielestä tämä oli paras vaihtoehto. Kun valmistun, pääsen heti töihin ja voin jatkaa "uraputkessa" ilman keskeytyksiä kun lapset on jo tehty. Vaikeampaa se on töihin sitten hakee jos heti kun valmistuu jää muutamaksi vuodeksi kotiin.[/QUOTE]

No tuota, ei se kyllä niin sanottua ole että kahden lapsen äitinä olisit työnantajan suosikkivalinta valmistuttuasi. Tiedät varmaan jo kokemuksesta että lapset sairastelee ja usein niitä jää hoitamaan äiti. Eli varaudu siihen että suhun suhtaudutaan nuivasti töitä hakiessa.

Nuivaa kohtelua voi toki saada myös lapseton kollega, mutta en mä nyt alkaisi kenellekään lastentekoa suosittelemaan kesken opintojen siksi että siten työllistyisi helpommin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ----:
Aika jännä, onkohan ne saaneet valtiolta jotain ohjeistusta, ''aloittakaa lapsienteko mahdollisimman nuorena''.
Click to expand...

Tavallaan joo. Ainakin useimmilla (kaikilla?) yliopistoilla on nykyään jonkinalinen elin tukemaan nimenomaan nuorten vanhempien opiskelua eli kannustetaan hankkimaan lapsia jo opiskeluaikana.
Takana juuri tuo että pidemmän päälle näyttävät paremmin kiinnittyvän työelämään ne joilla on jo lapsia kuin ne, jotka alkavat lastenteon vasta valmistuttuaan.
Jokainen kuitenkin yksilö eli oman elämänsä valinnoissa ei kannata tilastoihin tuijottaa.
 
Mitä lapset työnantajalle kuuluu? Multa ei ole ikinä kukaan kysynyt lapsista haastattelussa ja töitä olen aina saanut, kun olen halunnut. Kyseessä opetusala ja mulla ei siis ole lapsia ja olen valmistunut 23-vuotiaana, nyt 32.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Aika monet opintoohjaajat neuvovat nykyään kokemukseen perustuen noin.
Neuvot kuitenkin vain neuvoja eli jokainen tekee päätökset itse oman persoonansa ja elämäntilanteensa mukaan.
Click to expand...

No enpä ole kyllä ikinä tuollaiseen törmännyt. Kyllä meillä yliopistolla opinto-ohjauksessa käsitellään ihan vain sitä omaa opintosuunnitelmaa, tutkintovaatimuksia ja sen sovittamista omiin kiinnostuksen kohteisiin ja tulevaa urapolkua ja ammatillista profiilia. Eihän tuo ole opinto-ohjausasia!
 
Voipi olla tottakin. Lähinnä tuo minusta alleviivaa sitä, että lasten saaminen opiskeluaikana VOI olla ihan hyvä juttu ja siitä VOI olla jopa hyötyä eikä VALTTÄMÄTTÄ aiheuta ongelmia. Eli että jos lapsia haluaa, niin go for it. Jos taas ei, niin sitten tietenkin odottaa sopivaa aikaa.

Itselläni vasta opinnot alkuvaiheessa (alan vaihto) ja 1,5v. lapsi. Lapsi päiväkodissa osan päivää, opinnot sujuu hyvin ja nopeaan tahtiin. Toinen lapsi suunnitteilla jossain vaiheessa, ennen kuin valmistun, koska valmistumiseen menee vielä niin paljon aikaa.
 
Aika jännä jos tänä päivänä opinto-ohjaaja neuvoo missä vaiheessa lapset tulis tehdä... Työnantaja itse palkkaan mielummin lapsettoman kuin pienten lasten äidin, mutta sekin on varmasti työnantajasta riippuvaa. Itse olen hankkinut ensin sen koulutuksen ja sitten työpaikan, ennen lasten tekoa.
 
Henk.koht minulle passasi saada lapset ennen opintoja, opiskelin jonkin verran myös kotiäitiyden ohessa.
Nyt olen ollut työelämässä useamman vuoden ja lapset jo isoja koululaisia.
Tällä hetkellä sitä rahaa tarvitsee eikä oikein urakehityksen kannalta olisi hyvä jäädä kotiin useiksi vuosiksi joten tuntuu hyvältä että lapset jo saatu.
Mutta toisaalta monet kolmekymppiset työkaverit nyt vasta saavat lapsia ja jäävät pois töistä ollakseen kotona ja ihan hyvinpä heidänkin elämänsä näyttää rullaavan.
Ei voi olla vain yhtä oikeaa tietä kulkea elämänsä.
 
Jos joku haluaa opiskella rauhassa ja kunnolla ennen lapsia, hän niin tehköön ilman että muut arvostelee. Luulisi että koulutusta arvostettaisiin, varsinkin halua käydä koulunsa kunnialla ja rauhassa.

Jos joku taas haluaa lapset ensin, niin tehköön sitten niin. Mutta toivotaan että tämä käy koulujakin, tai kiinnostuu työnteosta.
 
Mä sain lapseni ennenkuin aloitin gradun ja opintojakin oli vielä jäljellä joitain kursseja. Kuvittelin, että helppo homma mutta ei todellakaan ollut. Koko äitiyslomani meni pilalle, koska takaraivossa painoivat keskeneräiset opinnot. Omassa pääaineessani graduun liittyy pakollinen labratyöosuus, joten sitä ei myöskään tehdä äitiyslomalla, niinkuin täältä olen joskus silmät pyöreinä lukenut miten joku kävi kauppakorkean "siinä sivussa".
 
Ei mulle koskaan annettu koulusta mitään ohjeita lapsiin liittyen :O
Mun mielestä molemmat, niin opiskelu kuin lapsetkin, ovat niin aikaa ja energiaa vieviä, että ainakin mulle tärkeintä on ollut se oma motivaatio. Varmasti molemmatkin voi hoitaa kunnialla samaan aikaan, jos vain on motivaatio kohdallaan. Itse nämä päätökset on tehtävä. Kyllä sen itse tietää, koska on valmis äidiksi ;)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa