Mitä mieltä olette 16 vuoden ikäerosta,

["Vieras"]

kun kyse on aikuisista ihmisistä?

 

[..]

itse olen ihastunut 23 vuotta vanhempaan mieheen..olen 31v...lapset on jo tehty ja elämä muutenkin kuosissa niin siihen tilanteeseen sopisi loistavasti tuo minun ihastuksen kohteeni

 

[.]

Mun vanhemmilla on 17v ikäeroa. Joten ei kai se haittaa

 

[toinen]

mulla ja miehellä 8 vuotta ikäeroa ja ihan plussaa vaan.omilla vanhemmilla 13 vuotta ja ei mun mielestä väliä.kun rakastuu niin sit rakastuu iästä viis.

 

[Micosa]

Meillä on ikäeroa 11 vuotta ja minä vanhempi meistä.

 

["Piika-äiti"]

Meillä tämä 17 vuoden ikäero on toiminut 21 vuotta.

 

[356g]

Liian paljon. Tutullakin "vain" 14 vuotta ikäeroa, mutta sekin on rasittanut heidän suhdettaan. Alussa eivät sitä tajunneet, mutta parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen valitettavasti jäljet näkyivät. Ovat kuitenkin yhä yhdessä... Useimmat suuren ikäeron omaavat suhteet kaatuvat, mutta eiväthän he ole ikinä tarinaansa täällä kertomassa. En missään nimessä kuitenkaan sano, etteikö voisikin toimia, mutta suuremmalla todennäköisyydellä ei varmaan toimi.

 

[Scarlett O Harava]

No en ajattele mitään. Mä itte olen seurustellut 19 vuotta vanhemman miehen kanssa ja kyllä se suhde loppui muihin syihin kuin ikäeroon.

 

[Penaalin terävin kynä]

Minä seurustelin aikoinaan itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa eikä ikäero kyllä ollut ongelma missään vaiheessa. Tosin aviomieheni on minua vain 10 vuotta vanhempi ja tämä ikäero tuntuu nyt täydelliseltä, kun ikää alkaa olla enemmän, niin rupeaa miettimään eläkeikää ja sellaista, silloin se iso ikäero todella tuntuu, kun itse olisi menevä 6-kymppinen ja mies lähestyisi 8-kymppiä...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En mitään mieltä, en ole koittanut:saint:

Äijä on vain 15 vuotta vanhempi...

 

[Mummeliisa]

Meillä on miehen kanssa juuri tuo 16 vuotta ikäeroa.

Alussa se (ja hyvin erilaiset elämäntilanteet, mies nuori opiskelija - minä kuuden lapsen leskiäiti) kieltämättä oli MINULLE ongelma, mutta enemmän ajatuksena kuin käytännössä. Eli arjessa ja yhdessäollessa kaikki on aina toiminut hyvin, mutta silti kuvittelin eron jotenkin salamerkittäväksi tms.

Se "piilotettu merkittävyys" ikäerossa on yhä salassa minulta ja läheisiltä eli en vieläkään tiedä miksi se olisi tärkeä asia.
Yhteistä taivalta takana 7 + vuotta.

 

[Ape]

Minua kans kiinnostais tietää kokemuksia sellaisilta ihmisiltä, ketkä on päässy jos siihen vaiheeseen, että toinen vasta 45 ja toinen 60. Puhumattakaan siitä kun toinen on 55 ja toinen 70. Itse olen ollut parisuhteessa 14-vuotta vanhemman kanssa ja tuo tulevaisuus mietitytti kyllä. Muuten ikäero ei kyllä näkynyt missään, mutta elämältä oli ehkä erilaisia odotuksia.. Sitä lukuunottamatta kaikki oli mahtavaa.

 

[Micosa]

Minua kans kiinnostais tietää kokemuksia sellaisilta ihmisiltä, ketkä on päässy jos siihen vaiheeseen, että toinen vasta 45 ja toinen 60. Puhumattakaan siitä kun toinen on 55 ja toinen 70. Itse olen ollut parisuhteessa 14-vuotta vanhemman kanssa ja tuo tulevaisuus mietitytti kyllä. Muuten ikäero ei kyllä näkynyt missään, mutta elämältä oli ehkä erilaisia odotuksia.. Sitä lukuunottamatta kaikki oli mahtavaa.

-Muuten ikäeroa ei kyllä näkynyt missään, mutta elämältä oli ehkä erilaisia odotuksia.

Tuohan pätee suhteeseen kuin suhteeseen riippumatta ikäerosta.

 

[Mummeliisa]

-Muuten ikäeroa ei kyllä näkynyt missään, mutta elämältä oli ehkä erilaisia odotuksia.

Tuohan pätee suhteeseen kuin suhteeseen riippumatta ikäerosta.

Minä reagoin samaan lauseeseen, mutta eri tavoin.
Ajattelin että juuri samantyyppiset odotukset elämältä ovat ne jotka pitävät liiton koossa (tai vastaavasti erilaiset erottavat pariskunnat) ihan siitä riippumatta onko heillä ikäeroa keskenään tai ei.

 

[Micosa]

Minä reagoin samaan lauseeseen, mutta eri tavoin.
Ajattelin että juuri samantyyppiset odotukset elämältä ovat ne jotka pitävät liiton koossa (tai vastaavasti erilaiset erottavat pariskunnat) ihan siitä riippumatta onko heillä ikäeroa keskenään tai ei.

Juu samaa tarkoitin, että jos odotukset erilaisia se kaataa suhteen on sitten ikäeroa tai ei.

 

[Mummeliisa]

Juu samaa tarkoitin, että jos odotukset erilaisia se kaataa suhteen on sitten ikäeroa tai ei.

Jeps.

 

[Mummomainen]

Minulle olisi liikaa, mies olisi nyt 41 tai 9 vuotta jos meillä olisi 16 vuotta ikäeroa. En voisi kuvitellakaan, että olisin 41-vuotiaan kanssa. Minua luullaan aina ikääni nuoremmaksi. Ihan ihmetellään aina, että miten voin olla näin vanha. Monet luulee, että olen jotain 15-vuotias...siihen sitten neljäkymppinen mies. Ei ikinä.

 

["vieras"]

Riippuu paljon iästä ja elämän tilanteista yms. kuulostaisiko 16 vuoden ikä ero karmeelta. Itse olen 28 enkä pitäisi ihan kauheana ajatuksena että mieheni ois 44, mutta en kyllä 12 kesäsen kanssa seurustelis. Jos mieheni ois 44 ja hän ois tehnyt lapsia 18 vuotiaana, niin olisi vaikea kuvitella itseäni 26 vuotiaan lapsen äitipuoleksi...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";22886603]Riippuu paljon iästä ja elämän tilanteista yms. kuulostaisiko 16 vuoden ikä ero karmeelta. Itse olen 28 enkä pitäisi ihan kauheana ajatuksena että mieheni ois 44, mutta en kyllä 12 kesäsen kanssa seurustelis. Jos mieheni ois 44 ja hän ois tehnyt lapsia 18 vuotiaana, niin olisi vaikea kuvitella itseäni 26 vuotiaan lapsen äitipuoleksi...[/QUOTE]

Minun miehelläni on tuo toisin päin.
Vanhin "tytärpuolista" on 2 v häntä nuorempi. Tosin ei kai kukaan ajattele häntä isäpuolena aikuisille lapsilleni.
Teineille sen sijaan hän sitä kyllä on ja toisaalta kyllä "vaari" aikuistuneiden lasteni lapsille.

 

[Ape]

Juu samaa tarkoitin, että jos odotukset erilaisia se kaataa suhteen on sitten ikäeroa tai ei.

Tottakai, mutta tässä tapauksessa nämä erilaiset odotukset johtui osittain siitä ikäerosta. Tai siis, että jos itse olisin nelikymppinen sinkku, niin en luultavasti enää haaveilisi siitä perinteisestä naimisiinmenosta, lapsista ja punaisesta tuvasta & perunamaasta niinkään, vaan todennäköisimmin olisin tyytyväinen ihan vaan yhdessä oloon.. Kun taas näin nuorempana kaipaan vähän enemmän, kuin ihan vaan sitä, että ollaan yhdessä.

Jos olisin tämän miehen tavannut esim. 15 v sitten, niin luultavasti hän olisi ollut paljon suostuvaisempi moneen asiaan..

 

[Nippinappi]

Täällä 20 vuotias nuori nainen, jonka aviopuoliso on 39vuotias. Kuulostaa varmaan monen korvaan karhealta, mutta yhteistä eloa on vuoden verran takana, ja olen rakastunut ja rakastan yltäpäältä miestäni. Minua ei kiinnosta, enkä ajattele kauhulla mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ero tulee jos on tullakseen. Naimisiin olemme kuitenkin menneet luvataksemme toisillemme olevamme loppuun asti yhdessä. Ei se ikäero muutu vaikka olisi vanhempi, ja vieläkin yhdessä.. Uskon että ne jotka ajattelevat 20vuotta eteenpäin että toinen on ''menevä nelikymppinen'' ja toinen ''JO 60'', ei varmaan ole vielä tai yleensäkään valmis suhteeseen jossa toinen on ''huomattavasti'' vanhempi. Minä olen tyytyväinen suhteeseemme, meillä on yhteensä 3 lasta, ja toivon mukaan nyt 4 aluillaan. 2 siis miehen edellisistä suhteista, ja yksi taas minun ja edellisen mieheni. Eli nyt 4 olisi ensimmäinen yhteinen. Minä ainakin onnellisena, eikä ikäero aina tarkoita että ajatusmaailma kahdella aikuisella olisi loppujen lopuksi niin erilainen. Täytyy vain löytää se oikea.. Näin minä ajattelen.

 

["Mur"]

Vaikka olen jo 41-vuotias, en huolísi 16 vuotta vanhempaa köpöä. Johtuu ehkä siitä että vanhempani ovat vain 18-vuotta mua vanhempia...
En ottaisi myöskään 16 vuotta nuorempaa. Olen tälläinen tylsimys jonka mielestä +/ - 5 vuotta on paras !

 

[mievaan]

Muiden kohdalla en ole mitään mieltä, aikuiset ihmiset osaavat kumppaninsa valita.

Omalta kohdaltani ajattelen, että vaikea olisi valita viisikymppisen äijän ja alaikäisen pojan väliltä.