GALLUP:Mitä kaikkea omat&miehesi vanhemmat tekevät teidän "hyväksi" väh.vuosittain?

Ei oikein mitään apua. Ei viitsitä hirveästi kyselläkään, kun eivät ole osoittaneet kiinnostustakaan.

 

Ei mitään.

 

Ei mitään. Mieheni ja minä ollaan aiinoita lapsia. Ei siis voi selitellä, että olisi yli tarjontaakaan
lapsenlapsista.

 

Hoitoapua saadaan aina kun tarvitaan. Rahallista apua en kaipaa.
Äiti käy välillä siivoilemassa, varsinkin ikkunat pesemässä ja anopin kanssa laitellaan pihaa.
Isäni auttanut paljon meidän remonteissa.
Isä juuri tarjoutui ostamaan minulle uuden auton, mutta eiköhän aikuiset töissä käyvät ihmiset osta itse autonsa.

 

miehen vanhemmat..mitä vaan, ei tarvii edes pyytää. vaikka harvoin tarvii mitään apua tai muuta. meille riittää että ne ovat siellä. joku paikka mihin mennä jonne lapsetkin tahtoo. :heart.

mun vanhemmat ei mitään. ei yhtään mitään. en tarvii niitä mihinkään mutta olisi kiva jos olisi normaalit välit. että lapsillakin olisi isovanhemmat munkin puolelta. minkäs sille voi, jos ei kiinnosta niin ei voi pakottaa.

 

Te jotka saatte hoitoapua, niin olisi vielä mielenkiintoista tietää että kuinka usein käytännössä, siis joka viikko, joka kuukausi vai miten. Me saadaaan hoitoapua n. 4x/vuosi, jolloin päästään miehen kanssa käymään jossakin kaksin (yleensä illan ajan)

Periaatteessa saadaan apua mun äidiltä lähes aina kun on tarvetta, mutta kyllä äitini tarttee välillä omaakin aikaa, joten aina en viitsi olla vaivaamassa. Kesällä ollaan yhdessä mökillä ja kuskaa meitä jos on tarvetta, koska meillä ei ole omaa autoa eikä olla miehen kanssa totuttu autoa ajamaankaan. Suunnilleen kerran kuussa lapset on vuorotellen äidilläni yökylässä tai äiti vie ainakin vanhempaa lasta elokuviin, teatteriin, konserttiin, museoihin, hiihtämään jne.. talvella ollaan aika usein lomailta yhdessä Vuokatissa ja nyt mennään Pääsiäisenä Ylläkselle viikoksi ja sielläkin äiti yleensä hoita poikia niin, että päästään miehen kanssa yhdessä hiihtämään ja keilaamaan tms.


Miehen isä avustaa enemmän rahallisesti eikä pojat ole olleet hänellä yökylässä kertaakaan eikä myöskään lomailla yhdessä niin kun mun äidin kanssa. Joskus voidaan häntä pyytää lapsenvahdiksi, mutta muuten nöhdään ja ollaan tekemisissä aika vähän, vaikka välimatka ei ole pitkä.

 

Äite ottaa aina pojan hoitoon ku halutaan. Se kuskaa aina kun tarvii jos mies on töissä. Miehen äitistä ei oo apua ku niin vanha.

 

Periaatteessa saadaan apua mun äidiltä lähes aina kun on tarvetta, mutta kyllä äitini tarttee välillä omaakin aikaa, joten aina en viitsi olla vaivaamassa. Kesällä ollaan yhdessä mökillä ja kuskaa meitä jos on tarvetta, koska meillä ei ole omaa autoa eikä olla miehen kanssa totuttu autoa ajamaankaan. Suunnilleen kerran kuussa lapset on vuorotellen äidilläni yökylässä tai äiti vie ainakin vanhempaa lasta elokuviin, teatteriin, konserttiin, museoihin, hiihtämään jne.. talvella ollaan aika usein lomailta yhdessä Vuokatissa ja nyt mennään Pääsiäisenä Ylläkselle viikoksi ja sielläkin äiti yleensä hoita poikia niin, että päästään miehen kanssa yhdessä hiihtämään ja keilaamaan tms.


Miehen isä avustaa enemmän rahallisesti eikä pojat ole olleet hänellä yökylässä kertaakaan eikä myöskään lomailla yhdessä niin kun mun äidin kanssa. Joskus voidaan häntä pyytää lapsenvahdiksi, mutta muuten nöhdään ja ollaan tekemisissä aika vähän, vaikka välimatka ei ole pitkä.

Maksatteko itse nuo yhteiset lomat? vai maksaako mummo?

 

upppppp

 

Lapsenhoitoapua saamme yleensä aina tarvittaessa.Tavallisesti käymme miehen kanssa kaksin ulkona syömässä tms kerran kuukaudessa.Lyhyempiä poissaoloja,esim kauppakäyntejä teemme kaksin muutamia kertoja kuukaudessa,tuolloin myös isovanhemmat hoitavat lastamme.
Lisäksi saamme rahallista tukea tarvittaessa,vielä ei ole tarvittu.

 

Hoitaa lapsia viikoittain, ainakin siis jommankumman vanhemmat kerran viikossa.

 

Te jotka saatte hoitoapua, niin olisi vielä mielenkiintoista tietää että kuinka usein käytännössä, siis joka viikko, joka kuukausi vai miten. Me saadaaan hoitoapua n. 4x/vuosi, jolloin päästään miehen kanssa käymään jossakin kaksin (yleensä illan ajan)

Meillä mummo antaa lasten hoitoapua vähintään kerran viikossa. Ja siis sanoo aina et käy vaikka kaupassa tai vaikka vaan rentoudu tekemättä mitään. Hakee aamulla ennen yhdeksää ja palauttaa viiden aikoihin.

 

Hoitavat kaikki lapsia mielellään ja pyytämättäkin. Isäni auttaa pienissä remonteissa ja korjaushommissa, mitä omakotitalossa riittää. Äitini leipoo paljon pakkaseen ja tuo marjoja, mehuja, hirven lihaa jne. Anoppi laittaa aika useinkin rahaa lasten tileille ihan sellaiseen arjen luksukseen Molemmilla meillä on tosi ihanat ja avuliaat vanhemmat!

 

[QUOTE="mmm";22879415]Meillä mummo antaa lasten hoitoapua vähintään kerran viikossa. Ja siis sanoo aina et käy vaikka kaupassa tai vaikka vaan rentoudu tekemättä mitään. Hakee aamulla ennen yhdeksää ja palauttaa viiden aikoihin.[/QUOTE]

Viikoittain kyllä hoitavat pieniä aikoja. Esim tällä viikolla äiti hoitaa esikoista, kun menen kuopuksen kanssa lääkäriin. Lisäksi esikoinen oli tänään 4h leikkimässä mummolassa.

 

elossa vain anoppi...mitään palveluksia ei,hoitoapua,rahallista tms. ei ikinä. Synttäri ja joululahjat ostaa.

 

Miehen vanhemmat asuvat 350km päässä, joten hoitoapua ei heiltä juuri saada mutta avustavat rahallisesti. Laittavat silloin tällöin tilillemme 100e tai saattavat antaa joululahjaksi 200-400e. Lapselle ostavat paljon leluja lahjaksi.

Oma isäni auttaa kaikenlaissa remonttihommissa. Äiti taas ei anna rahaa mutta hankkii meille kaikenlaista esimerkiksi jos tilaan dermosilin tuotteita hänen kauttaan ei hän ota niistä rahaa, tai apteekin tuotteita. Hankkii tytölle välillä vaatteita ja muuta tarpeellista. Saattaa myös ostaa minulle vaatetta ja muuta pientä sekä miehelle. Hakee tarvittaessa hoidosta pariksi tunniksi jos joudun olemaan pitkään töissä (2-3krt/kk). Ottaa yökylään lasta noin kerran 2-3kk (mikä on oikein sopiva määrä kun tyttö on vasta 1v7kk).
Antaa tukea ja apua aina tarvittaesssa ihan jo vain kuuntelumuodossa.

 

Mun vanhemmat on hoitoapuna, olisivat enemmänkin mutta ei ole ollut tarvetta enkä raaski niin kovin usein.. Miehen isä puolestaan on tee-se-itse-mies, jolta saa remonttiapua varsinkin jos ei ole jäljestä niin tarkka. Toki synttäri- ja joululahjat tulevat. Joskus käydään mun porukoilla syömässä, mut en koe sitä "avuksi" vaan se on mukava tapa viettää aikaa yhdessä, vaikkei me nyt siitä ruuasta maksetakaan. Rahalliseen apuun ei ole juuri tarvetta, viimeksi opiskellessani (5v sitten ja ylikin) olen jokusen kympin saanut kun on ollut tiukkaa. Jaa no, kyllä äitini ostaa lapselle jotain vaatetta, mutta pyydetty ei olla ja on semmosia extra-vaatteita "kun oli niin kivan näkönen ni aattelin ostaa".

Vastavuorosesti kyllä meiltäkin tulee apuja isovanhempien suuntaan, vaikka jossain pihatöissä, remontissa, muutossa, auton huollossa jne. Samalla lailla kaikkien lähisuvun ihmisiä autellaan puolin ja toisin, että ei se nyt mitään erikoista ole, vähän niinkun kuuluu pakettiin että sukua autetaan

 

Eivät mitään. Tai tekevätpäs. Muistuttavat meitä välillä,kuin huonoja me ollaan ja kuinka me voitais olla parempia ja hyväksytympiä. Muistamme näin kätevästi, että eipä kannata soitella, saati kyläillä heillä.

Nimim. uskonnon varjolla tehdään hirveitä asioita

 

Mun vanhemmat auttaa paljonkin. Isä vie mua aika paljon lekureihin jne ja äiti käy sillontällön kääntymässä ja siivoomassa täällä. Lastenhoitoapua saan yleensä aina kun tarvii, nykyään ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Rahallista apua ei niinkään, mutta sitä en odotakkaan.
Ja nää kuljetukset ja siivoukset on tullut reilu puolivuotta sitten vasta ajankohtasiks kun multa meni kävelykyky.

Tytön isän puolelta autellaan ilmeisesti myös jonkin verran.

 

Meillä isovanhemmat on selkeästi osa perhettä. Nähdään viikottain ja yövytään toistemme luona.
Se suhde mikä meillä on on enemmän kuin mikään materia, hoitoapu tms. Ja toimii kaikkiin suuntiin.

Hoitoapua saataisiin varmasti jos tarvittaisiin (ei olla juuri pyydetty) ja taloudellisestikin varmasti autettaisiin jos olisi tarvetta. Ostavat kyllä Ennille ihan pyytämättä vaatetta tms. jos sattuu kohdalle jotain erityisen kivaa.

 

joulu- ja synttärilahjat ostavat. itse saadaan käydä hakemassa joululahjat, jos halutaan lapsille saada ne jouluksi.
miehen veljen lapsia hoidetaan paljonkin, ovelta haetaan, kaikki ostetaan, ravintoloissa syödään ja yökylässä pidetään. lopuksi saatellan kotiin saakka ja annetaan vielä rahaa taskuun. ja siis meillä ei koskaan käydä edes kahvilla. ei oikein enää kiinnosta itseäkään.

 

Miehen äiti ei auta juuri ollenkaan.Esikoisen ollessa pieni kävi hoitamassa pari kertaa ja pyysi siitä rahaa.Synttäri-joululahjaksi tuo kirpputorilta rikkinäisiä ja aivan liian isoja vaatteita lapsillemme.Tämä ei johdu rahan puutteesta.
Minun äiti ei kuulemma siedä lasten itkua,joten lapset eivät siellä paljon käy.
Isäni auttaa valtavasti ottamalla lapsia esim kauppareissun ajaksi luokseen,hoitamalla jos työt menevät päällekkäin ja joskus rahallisesti.Ottipa paappa kesällä 4v esikoisen mökille ja siellä ne poijjat viihtyi 4pv eikä äitiä ollu ikävä yhtään! <3

 

Omat vanhempani asuvat n. 3000km päässä, joten lastenhoitoapua on tarjolla silloin, kun lomailemme siellä päin tai kun mumma pääsee tänne meille. Rahallista apua esim. lapsen vaatteisiin ja lahjoihin tulee todellakin pyytämättä, plus paljon vaatteita, kirjoja ja joskus myös leluja.

Mieheni vanhemmat asuvat nykyisin n. 100km päässä, joten lapsenhoitoapua ei sieltäkään ole toistaiseksi pyydetty, he taas avustavat (jälleen pyytämättä) ruoan muodossa, antavat aina siellä käydessä oman puutarhan satoa meille, itse tehtyä tomaattisosetta litrakaupalla, tekevät meille ruokia (lasagnea jne.) myös pakkaseen pistettäväksi, leipovat paljon keksejä jne.

Varmaan, kun lapsi tuosta varttuu, alkaa hän varmaankin viettää pieniä lomia yksikseenkin isovanhempien luona, nyt 2-vuotiaana ei ole vielä ollut äidistä muutamaa tuntia kauempaa erossa eikä ihan hetkeen yökylään pääsekään.