Avioero SEKSIN takia. Miten seksi voi olla NIIN tärkeää?

Huomaa että seksi on monelle SE tärkein asia. Jos seksiä on liian harvoin ollaan eroamassa jo vaikka olisi muut asiat kunnossa. Enteeksi vaan mutta lapsi on ykkönen minulle aina. Ja minusta ala-arvoista alkaa sanomaan miestäni pelkästään siittäjäksi.
Joku täällä ketjussa nyt sekoillut eli en ole sanonut että nyt en antaisi ollenkaan miehelle vaan vOISIN olla ilman seksiä.

 

Ai miehesi on näin sanonut että seksi on tärkeintä? Jos sitä ei saa pitkään aikaan, helposti näin ajatteleekin kun kaikki ajatukset alkaa pyöriä sen ympärillä.

Miksi sulle pitäisi antaa henkisyyttä kun et itsekään anna fyysistä miehellesi?

No kyllä se henkisyys pitää olla kunnossa ennekuin kuin voi nauttia seksistä. Jos näin ei ole niin tosiaan tuntee itsensä panomatoksi. Ja nyt kun et tiedä kaikkia kiemuroita asiassa niin aika kova olet tuomitsemaan.

 

Huomaa että seksi on monelle SE tärkein asia. Jos seksiä on liian harvoin ollaan eroamassa jo vaikka olisi muut asiat kunnossa. Enteeksi vaan mutta lapsi on ykkönen minulle aina. Ja minusta ala-arvoista alkaa sanomaan miestäni pelkästään siittäjäksi.
Joku täällä ketjussa nyt sekoillut eli en ole sanonut että nyt en antaisi ollenkaan miehelle vaan vOISIN olla ilman seksiä.

mutta eihän teillä ole kyllä muutkaan asiat kunnossa.....

 

Puhukaa asiasta! Ja jos mies ei puhu, pyydä edes kuuntelemaan sinun kantasi ja fiiliksesi, yritä olla objektiivinen ja välttää "aina", "ei koskaan"-tyyppisä ilmauksia, mutta ole riittävän selkeä. "Minusta tuntuu"-lauseet toimivat.

Tehoaa tai ei, olet ainakin kertonut kantasi ja yrittänyt.

 

Tuntuu, että sinulla on nyt vaan lapsi ja mies on jäänyt täysin sivulliseksi. Mies sitten keskittyy vaan siihen seksiin eikä osaa enää muuta sitten ajatellakaan. Tarvitsette apua!

Musta vähän kanssa tuntuu tältä, sen verran vahvasti ap asian ilmaisia aloituksessaankin. Mies on jäännyt kakkoseksi ja koittaa ehkä liiankin radikaalisti pitää kiinni paikastaan. Ja syystäkin. Se lapsi edelleen on saannut alkunsa kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi olla se perusta lapsen kasvulle. Mutta sitten kun lapsi syntyy, toinen peruskivistä on laitettu sivuun. Väksinkin alkaa tupa heilua. Ja tää on totta niin saamasrin monessa liitossa. Lasta ei saisi koskaan asettaa puolison tärkeyden edelle. Totta, lapsen edut ajetaan läpi ensimmäisenä ja aikuisten tehtävä on ymmärtää odottaa vuoroaan. Vaan niin moni heittää sen isän "romukoppaan" tärkeysjärjestyksessä. Juuri silloin kun kahdenkeskistä liittoa tulisi erityisesti huoltaa - lapsi kun sotkee kuviot täysin. Ja mä edelleen olen sitä mieltä että lapsen suurin etu on vanhempien onni. Niin äidin kuin isän. Koska se paistaa lävitse "fiiliksenä" joka kotona on. Ja sen vaistoaa jo pienikin lapsi.

 

mutta eihän teillä ole kyllä muutkaan asiat kunnossa.....

Eli? Mies on omistushaluinen kyllä.

 

Huomaa että seksi on monelle SE tärkein asia. Jos seksiä on liian harvoin ollaan eroamassa jo vaikka olisi muut asiat kunnossa. Enteeksi vaan mutta lapsi on ykkönen minulle aina. Ja minusta ala-arvoista alkaa sanomaan miestäni pelkästään siittäjäksi.
Joku täällä ketjussa nyt sekoillut eli en ole sanonut että nyt en antaisi ollenkaan miehelle vaan vOISIN olla ilman seksiä.

Olen pahoillani, jos pahoitin mielesi. Luepa ajatuksella läpi kaikki se, mitä olet miehestäsi tähän ketjuun kirjoittanut, ja pohdi sitten sitä, miksi ulkopuolinen voi saada sen kuvan, että miehesi ei merkitse sulle tunnetasolla yhtään mitään. Mitään hyvää sä et ole tähän miehestäsi kirjoittanut, lisäksi teidän suhteestanne saa kirjoitustesi perusteella hyvin kylmän ja kalsean kuvan. Toista ei kiinnosta muu kuin seksi, toista taas pelkkä lapsi. Minusta teidän suhteenne perimmäinen ongelma ei todellakaan ole seksissä.

 

Eli? Mies on omistushaluinen kyllä.

Miten mies reagoi kun yrität puhua näistä asioista? Ja juu, kyllä 3-4 krt viikossa on riittävästi jos sinä et seksiä halua. Teillä vaaan tuntuu olevan nyt paljon suurempi kuilu välillänne ja seksi lienee vaan yksi murhe siinä.

 

Huomaa että seksi on monelle SE tärkein asia. Jos seksiä on liian harvoin ollaan eroamassa jo vaikka olisi muut asiat kunnossa. Enteeksi vaan mutta lapsi on ykkönen minulle aina. Ja minusta ala-arvoista alkaa sanomaan miestäni pelkästään siittäjäksi.
Joku täällä ketjussa nyt sekoillut eli en ole sanonut että nyt en antaisi ollenkaan miehelle vaan vOISIN olla ilman seksiä.

Itse olet eroamassa kun seksiä on liian usein.
Ja mikään ei oo noin mustavalkoista. Teillä on paljon enemmän ongelmia kuin tuo seksi.

 

No kyllä se henkisyys pitää olla kunnossa ennekuin kuin voi nauttia seksistä. Jos näin ei ole niin tosiaan tuntee itsensä panomatoksi. Ja nyt kun et tiedä kaikkia kiemuroita asiassa niin aika kova olet tuomitsemaan.

No mutta miksikäs miehesi tuntee olonsa? Siittäjäksi, joka kelpasi niin kauan kunnes saitte lapsen. Ja kun se lapsi tuli, meni sekin "ominaisuus". Nyt on vaan sinä ja lapsi, ja hänet on ulkoistettu. Anna arvaan, myös teidän sängystä että lapsi saa köllötää äidin kainalossa...

 

[QUOTE="justiina";22867226]Musta vähän kanssa tuntuu tältä, sen verran vahvasti ap asian ilmaisia aloituksessaankin. Mies on jäännyt kakkoseksi ja koittaa ehkä liiankin radikaalisti pitää kiinni paikastaan. Ja syystäkin. Se lapsi edelleen on saannut alkunsa kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi olla se perusta lapsen kasvulle. Mutta sitten kun lapsi syntyy, toinen peruskivistä on laitettu sivuun. Väksinkin alkaa tupa heilua. Ja tää on totta niin saamasrin monessa liitossa. Lasta ei saisi koskaan asettaa puolison tärkeyden edelle. Totta, lapsen edut ajetaan läpi ensimmäisenä ja aikuisten tehtävä on ymmärtää odottaa vuoroaan. Vaan niin moni heittää sen isän "romukoppaan" tärkeysjärjestyksessä. Juuri silloin kun kahdenkeskistä liittoa tulisi erityisesti huoltaa - lapsi kun sotkee kuviot täysin. Ja mä edelleen olen sitä mieltä että lapsen suurin etu on vanhempien onni. Niin äidin kuin isän. Koska se paistaa lävitse "fiiliksenä" joka kotona on. Ja sen vaistoaa jo pienikin lapsi.[/QUOTE]

Tähän vain sanon että lapsen isää ei olla heittämässä romukoppaan. Kun asian ydin oli tosiaan mun milestä LIIAN seksin vaatiminen minulta. Eli mieshän tässä ei kuuntele minua vaan tahtoo oman tahtonsa läpi.
Myönnetäköön että lapsi on minulle kaikki kaikessa ja joku sanoi että törkeetä sanoa näin miehellensä. Ai miksi? Olen samaa mieltä että jos mies sanoisi että lapsi ykkönen ja mä kakkonen niin ymmärtäisin sen täysin. Tottakai näin on!!!Lapsessa on "molempia" ja en ymmärrä mikä siinä puolisoa loukkaisi?

 

Musta vähän kanssa tuntuu tältä, sen verran vahvasti ap asian ilmaisia aloituksessaankin. Mies on jäännyt kakkoseksi ja koittaa ehkä liiankin radikaalisti pitää kiinni paikastaan. Ja syystäkin. Se lapsi edelleen on saannut alkunsa kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi olla se perusta lapsen kasvulle. Mutta sitten kun lapsi syntyy, toinen peruskivistä on laitettu sivuun. Väksinkin alkaa tupa heilua. Ja tää on totta niin saamasrin monessa liitossa. Lasta ei saisi koskaan asettaa puolison tärkeyden edelle. Totta, lapsen edut ajetaan läpi ensimmäisenä ja aikuisten tehtävä on ymmärtää odottaa vuoroaan. Vaan niin moni heittää sen isän "romukoppaan" tärkeysjärjestyksessä. Juuri silloin kun kahdenkeskistä liittoa tulisi erityisesti huoltaa - lapsi kun sotkee kuviot täysin.

No mitenkäs sitä liittoa huolletaan sitten oikein? Onko se hyvä, että toinen huoltaa miehen seksitarpeet ja kuulee jurputusta siitä, kuinka ei tee sitä tarpeeksi usein (ja kokee siten epäonnistuvansa), eikä lisäksi saa mieheltä henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

 

Ja taas törmätään ymmärtämättömiin naisiin eli tajutkaa vihdoin, että miehen ja naisen suurin ero on se, että nainen tarvitsee rakkautta avautuakseen seksille, mies seksiä avautuakseen rakkaudelle. Miehesi kokee ettet rakasta jos et halua seksiä ja seksi on hänelle tapa rakastaa.... huoh. Toki ei ole pakko aina antaa, mutta mitä se haittaa jos edes joskus sitä pikaseksiä??

Samaa mieltä.

 

AP sai mieheltä mitä halusi - lapsen. Nyt miestä ei enää tarvita muuhun kuin ap:n haluamien juttujen tyydytykseen. Miehellä ei ole muuta tekoa puhumattakaan hänen tarpeista, joita niitäkään ei saisi enää olla. Lapsi tuli ja vei miehen paikan. EI ihme jos vähän alkaa puurot ja vellit mennä sekaisin.

 

No mutta miksikäs miehesi tuntee olonsa? Siittäjäksi, joka kelpasi niin kauan kunnes saitte lapsen. Ja kun se lapsi tuli, meni sekin "ominaisuus". Nyt on vaan sinä ja lapsi, ja hänet on ulkoistettu. Anna arvaan, myös teidän sängystä että lapsi saa köllötää äidin kainalossa...

Höpö höpö. Olet pöljä suorastaan. Miksi puhut asioista joista et tiedä. Ollaan oltu erittäin kauan yhdessä ja ei ollu lasta.
Ja ei lapsi köllöttää molempien kainalossa. Oletko sinä lapselle kateellinen?Toivottasvasti sulla ei ole lapsia.

 

Olikos henkisyyttä ennen lasta?

 

No mitenkäs sitä liittoa huolletaan sitten oikein? Onko se hyvä, että toinen huoltaa miehen seksitarpeet ja kuulee jurputusta siitä, kuinka ei tee sitä tarpeeksi usein (ja kokee siten epäonnistuvansa), eikä lisäksi saa mieheltä henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Joku täällä ymmärsi asian pointin sentään.

 

[QUOTE="jeo";22867319]Olikos henkisyyttä ennen lasta?[/QUOTE]

Kyllä oli enemmän. Mutta sanoinkin tuolla aikaisemmin että ennen lasta oli seksiä enemmän ja sitten ei niin paljon laspen jälkeen. Tottakai lapsi vaatii parisuhteessa oman paikkansa ja muuttaa paljon asioita mutta silloin pitää KUMMANKIN vanhemman antaa jossain myöten. Jos toinen vaatii samalla tavalla edelleen niin kyllä ne paineet kasaantuvat pikku hiljaa toisen puolison päälle.

 

Tähän vain sanon että lapsen isää ei olla heittämässä romukoppaan. Kun asian ydin oli tosiaan mun milestä LIIAN seksin vaatiminen minulta. Eli mieshän tässä ei kuuntele minua vaan tahtoo oman tahtonsa läpi.
Myönnetäköön että lapsi on minulle kaikki kaikessa ja joku sanoi että törkeetä sanoa näin miehellensä. Ai miksi? Olen samaa mieltä että jos mies sanoisi että lapsi ykkönen ja mä kakkonen niin ymmärtäisin sen täysin. Tottakai näin on!!!Lapsessa on "molempia" ja en ymmärrä mikä siinä puolisoa loukkaisi?

Oletko ottanut puolison itsellesi lapsia varten, vaiko teidän yhteistä matkaanne varten?

Lapset tulevat suhteeseen, mutta he ovat vai lainaa jotka kulkevat rinnallamme hetken. Sen suhteen (anteeksi jos olen väärässä) kuitenkin ajatellaan jatkuvat läpi eri elämänvaiheet. Mulle lapsi ei koskaan tule olemaan tärkeysjärjestyksessä ykkönen vaan koko perhe on tasapuolisesti. Meillä kaikilla on yhtälainen oikeus tulla huomioiduksi ja meidän tarpeitamme tulee tyydyttää. Aikuisena osaan odottaa niin että lapsen asiat ajetaan ensin, mutta tila minullekin pitää olla aikuisena ihmisenä.

Mitäpä jos miehesi tokaisisi ettei jaksa henkisyyttä kanssasi vaan antaa sen ajan mieluummin lapselle kun hän on tärkeämpi kuin sinä. Karrikoiden sanottu, mutta jos kortit käännettäisiin täysin. Kuinka kauan jaksat/haluat elää ilman henkisyyttä?

 

Joku täällä ymmärsi asian pointin sentään.

Moni muukin on ymmärtänyt asian pointin: teidän ongelmanne ovat paljon syvemmällä kuin seksinvaatimiskerroissa. Selvästikään teidän suhteessanne kommunikointi ei pelaa. Millä aukaisette suhteessanne mitään solmuja, jos kerran ette pysty puhumaan keskenänne?

 

Kyllä oli enemmän. Mutta sanoinkin tuolla aikaisemmin että ennen lasta oli seksiä enemmän ja sitten ei niin paljon laspen jälkeen. Tottakai lapsi vaatii parisuhteessa oman paikkansa ja muuttaa paljon asioita mutta silloin pitää KUMMANKIN vanhemman antaa jossain myöten. Jos toinen vaatii samalla tavalla edelleen niin kyllä ne paineet kasaantuvat pikku hiljaa toisen puolison päälle.

Vastasitko jo, että miten mies reagoi kun puhut näistä jutuista? Vai ei kuuntele?

 

Moni muukin on ymmärtänyt asian pointin: teidän ongelmanne ovat paljon syvemmällä kuin seksinvaatimiskerroissa. Selvästikään teidän suhteessanne kommunikointi ei pelaa. Millä aukaisette suhteessanne mitään solmuja, jos kerran ette pysty puhumaan keskenänne?

Tältä se karusti kuulostaa. Ja hieman myös siltä että ap tahtoo vetäytyä lapsen ja keskenmenojen taakse "turvaan". Ne on asiota jotka nyt korostetaan ylimmäisiksi ettei joutuisi puhumaan oikeista asioista niiden takaa.

En tiedä kauanko sulla synnytyksestä on, mutta hormoni toimintakin kannattaa muistaa. Joskus kun ne pienet vikkelät veijarit maalaavat maailman mustemmaksi kuin se oikeasti on.

 

Minä ymmärrän hyvin ap:tä. Seksi toki kuuluu parisuhteeseen, mutta ei sen pidä olla se tärkein asia siinä, vaan yksi osa sitä parisuhdetta. Parisuhde myös on kahden ihmisen välinen juttu, jossa molempien pitää ottaa toinen huomioon, eikä niin että toinen on vastaanottava osapuoli, mutta ei itse anna mitään.

Mun parisuhde kaatui juuri tuohon seksiin. Itse en ole niin seksuaalinen kuin mies oli, mutta meillä oli seksiä kuitenkin monta kertaa viikossa, mutta se ei miehelle riittänyt ja multa lopulta hävisi kaikki halut, kun mä en itse koskaan saanut mitään takaisin, en hellyyttä en huomiota, pelkkää valitusta ja vaatimista vaan.

 

Moni on täällä tähdentänyt puhumisen tärkeyttä.

Ettekö osaa puhua toisillenne enää? Oletteko tilassa jolloin olette kummatkin niin vittuuntuneita että rakentavasta keskustelusta ei tule mitään? Sinulla on ainakin asenne että et halua antaa yhtään periksi miehellesi. Ehkä hän tuntee samoin?

Apua kannattaa hakea jos vasta nyt lapsen myötä on ongelmia noussut. Ne on oikeasti yleisiä jos katsoo avioerotilastoja pienten lasten vanhempien kohdalla.

Ja tuohon että lapsi on kaikista tärkein. On tietty selvää että jos pitäisi valita miehen tai lapsieni väliltä niin lapset valitsisin. Mutta musta on hieman törkeetä sanoa ääneen tällaisia. Tulee olo että mies ei olisi ollenkaan tärkeä ja hänet olisin valinnut kuitenkin ennen lapsia tärkeimmäksi ihmiseksi.

 

Entäs jos mies hakeekin seksin sijaan sitä että olisit seksin aikana läsnä? Siis kertojen sijaan ns. laatuseksiä, missä kokee itsensä taas tarpeelliseksi toiselle.

Voi olla tuulesta temmattu, mutta kunhan itseäni pohdin. Niin monasti naisena odottaa sitä että mies lähestyy ensin sitä henkistä puolta minussa naisessa ennen seksiä. Maailman tosi vaan on se että miehet omaavat putkimaisemmat aivot eivätkä aina osaa tehdä aloitetta "naisen sen hetkisen fiiliksen mukaan". Mutta kun me naisetkin voimme tehdä aloitteen ja sillä omalla haluamallamme tavalla. Ei siis tarvitse odottaa sängyssä reva levällään, vaan oikeasti lähestyä miestä hellemmin ja kuitenkin niin että mies tietää "pääsevänsä maaliin saakka". Se ei välttämättä käynnisty aina luonnollisesti, pienten lasten vanhemmat ovat usein niin väsyneitä jo. Mutta kun vaan lähteen ns. vääntämään tilannetta. se yllättäen voikin ottaa vallan. Eli itsekin pääsee tunnelmaan ja samoin puoliso. Itse kun olet ohjissa voit myös näyttää mitä tarvitset ja mitä haluat, konkreettisesti. Miehet ei tunnetusti lue hyvin rivienvälistä.