yh-äiti ja itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja a.h
  • Ensimmäinen viesti
a.h
olen pienen lapsen yksinhuoltajaäiti.. minulla on ollut masennusta niin kauan kuin muistan enkä koskaan ole siihen apua pyytänyt.. itsemurhaa kaksi kertaa yrittänyt,huonoin seurauksin.. masennus on niin paha,etten vain yksinkertaisesti enää jaksa.. minä en todellakaan edes halua apua.. enkä ole kertonut saati aio kertoa kenellekään lähimmäiselle tai psykologille ajatuksistani.. rakastan lastani yli kaiken ( monet varmasti epäilevät rakkauttani ) rakastan häntä enemmän kuin mitään,mutta olen tullut siihen tulokseen että hänen on parempi isällänsä kuin minun kasvatuksessani.
masennukseeni en löydä mitään yksiselitteistä syytä,en vain yksinkertaisesti jaksa enää elää ja olla. tahdon pois.
niinpä olen päättänyt,suunnitellut ja miettinyt itsemurhaa monet vuodet.. kesällä päätin,että kun kovat pakkaset koittaa menen hankeen nukkumaan kera unilääkkeiden.
nyt alkaa siis pian olla kovat pakkaset lähellä,odotan että mittariin lähenee 30asteen pakkaset.. laitan lapseni hoitoon,halaan ja rutistan ja lähden pois.
kaikki alkaa olla valmista.
itkun kanssa tätä kirjoitan,mutta helpottaa edes tänne puhua.. tuntemattomana.
 
miksi hylkäät mahdollisuuden hyvään, jopa onnelliseen elämään? saat apua jos tahdot!

äläkä tee lapsellesi tuota. mikään ei ole lapselle hirveämpää. jos häntä rakastat niin et voi toimia noin.

hae apua, ole kiltti!
 
"vieras"
Miksi ihmeessä menit sitten lapsen tekemään, jos monta vuotta olet hautonut itsaria? Jäät todella paljosta paitsi, jos toteutat itsarin. Jäät vaille sitä, että näet lapsesi kasvavan. Aiheutat lapsellesi helevetin moisen tuskan hänen elämäänsä.
 
Älä!
Minulla on ystävä, jonka äiti teki itsemurhan, kun ystäväni oli 11-vuotias. Ystäväni koko elämä (hän on 40 ++++ v) on mennyt äidin teosta toipumiseen. Älä tee tuota lapsellesi. Kerro ihmisille jotka sinua hoitavat ajatuksistasi ja pyydä apua. Jos et itsesi niin lapsesi vuoksi.
 
"Lila"
Hae itsellesi apua. Et voi koskaan tietää, jos vaikka jo huomenna olisi se parempi päivä. Terveyskeskukseen ensin, saat lähetteen eteenpäin. Yritä jaksaa vielä vähän aikaa. Apua on tässä maassa kyllä saatavissa, kun vain haet sitä.
 
"hmm"
Äidin menettäminen itsemurhan kautta on lapselle aivan hirveä kokemus ja hän kantaa sitä todella raskasta taakkaa loppuelämänsä ja vaikeita itsesyytöksiä myös, kokemuksesta tiedän. Hae apua! Itsemurha on pelkurin ratkaisu. Lapsesi ei todellakaan ole parempi olla kun olet henkesi ottanut.
 
äitikertaakuus
jos tää on totta niin halit sulle.... ja älä tee itsellesi pahaa. :( Teet samalla pahaa niin monelle muulle, erityisesti rakkaalle lapsellesi ja kukapa lastaan haluaisi satuttaa.
 
a.h
Alkuperäinen kirjoittaja Älä!;22782625:
Minulla on ystävä, jonka äiti teki itsemurhan, kun ystäväni oli 11-vuotias. Ystäväni koko elämä (hän on 40 ++++ v) on mennyt äidin teosta toipumiseen. Älä tee tuota lapsellesi. Kerro ihmisille jotka sinua hoitavat ajatuksistasi ja pyydä apua. Jos et itsesi niin lapsesi vuoksi.
en tahtoisi lapselleni tuskaa.. mutta musta ei vaan enää ole elämään.. en jaksa mitään,enkä tahdokaan enää jaksaa.. lapseni on reilun vuoden ikäinen,ei hän minua niin muista ja jää kaipaamaan.. hänen on hyvä isällänsä
 
bud
Miksi et kerro psykologille totuutta ajatuksistasi, kun kerran siellä käyt? Älä tapa itseäsi.. niin kuin jotkut sanoivat, pilaat lapsesi elämän sillä. Hän kantaa taakkaa koko elämänsä, eikä suurella todennäköisyydellä kasva eheäksi.
 
"elli"
Yritä vielä hakea apua! Ajattelet sen niin että koitat vielä kerran. Et menetä mitään, voithan tappaa itsesi myös myöhemmin. Kauheasti sanottu, mutta niin se vaan on.

Masennusta voidaan oikeasti hoitaa, ja hoidon avulla voit saada uuden mahdollisuuden. Yritä muistaa että noi ajatukset ei ole sun omia ajatuksia vaan masennuksen aiheuttamia ajatusvääristymiä
 
"Mintus"
Jaksa vielä vähän, anna lapsellesi mahdollisuus ensin oppia tuntemaan oma äitinsä. Vain sinä voit olla hänelle paras oma äiti. Hae apua ja anna lapsesi elää lapsena rauhassa. Ei kukaan lapsi joka menettää äitinsä pienenä voi elää kovinkaan onnellista lapsuutta - näin voit oikeasti osoittaa rakkautesi lapseen.
Monet joutuvat tekemään uhrauksia lastensa eteen, sinun uhrauksesi on avun hakeminen ja vastaan ottaminen. Voimia sinulle <3 <3 ja Onnellisia päiviä teille kummallekin lapsesi kanssa.
 
en tahtoisi lapselleni tuskaa.. mutta musta ei vaan enää ole elämään.. en jaksa mitään,enkä tahdokaan enää jaksaa.. lapseni on reilun vuoden ikäinen,ei hän minua niin muista ja jää kaipaamaan.. hänen on hyvä isällänsä
ei sun tarviikaan jaksaa enää mitään muuta kuin se, että kerrot psykologille ja lähimmillesi että et jaksa. anna heidän auttaa! millä alueella asut? etsisin sulle numeron, johon voit soittaa vaikka nyt heti. apua on tarjolla.

sinun rakas lapsesi ei tule koskaan toipumaan siitä, jos sinä kuolet oman käden kautta. vaikka on vasta 1-vuotias niin kantaa taakkaa aina, tarvitsee sinua, tahtoo äidin jolle kertoa asioita jne.

eikö lapsi voi muuttaa joksikin aikaa isälleen ja sinä pääset hoitoon. usko mua, tässä maailmassa on niin paljon hyvää, myös sinulle. et voi jättää kaikkea kesken ja poistua!!!
 
"vieras"
en tahtoisi lapselleni tuskaa.. mutta musta ei vaan enää ole elämään.. en jaksa mitään,enkä tahdokaan enää jaksaa.. lapseni on reilun vuoden ikäinen,ei hän minua niin muista ja jää kaipaamaan.. hänen on hyvä isällänsä
Sinä siis et halua nähdä lapsesi kasvavan tasapainoiseksi aikuiseksi ja et halua tutustua mahdollisiin lapsenlapsiisi. Sinä siis haluat viedä hengen itseltäsi ja samalla tuhota lapsesi elämän ja mahdollisuuden tasapainoisempaan elämään.
Turvallinen ja tasapainoinen elämä hänellä ei tule olemaan, kun hän miettii, että hänen vikansa kun äiti tappo itsensä! Juuri lapsesi takia sinun pitää taistella, että jaksaisit hakea itsellesi apua, etkä vaan luovuta ja päätä päiviäsi!
 
"kahden äippä"
Mä olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti (ennen lapsia). Hieman ennen kuin aloin odottamaan esikoistani, olin suunnitellut kuolemani hyvin samalla tavalla kuin sinä. Mulla oli jopa päivämäärä varattuna. Seurustelin siis tuolloin ja mies kyllä tiesi masennuksestani, muttei aikeistani.

Sitten tulin yllättäen raskaaksi. Päätin, että tämä lapsi ansaitsee elää, sehän voi olla ainoa hyvä asia jonka jätän jälkeeni. Raskausajan neuvolassa yritin peitellä masennustani, mutta tarkkasilmäinen th huomasi tilanteeni ja pääsin/jouduin juttelemaan psykologin kanssa. Tästä oli apua, mutta vakava masennus pysyi silti lapsen ensimmäisen elinvuoden loppuun, jonka jälkeen vasta alkoi olla helpompi olla.

Nyt minulla on kaksi lasta ja mies joka on kestänyt rinnallani vaikeista ajoista huolimatta. Monesti saatan vaan katsella lapsiani ja purskahtaa itkuun. Tämä siksi, että jos olisin ehtinyt suunnitelmani toteuttaa, en olisi koskaan tiennyt, että voin olla näin onnellinen! Enkä olisi koskaan nähnyt ihanien lasteni kasvavan!

Pyydän! Lapsesi takia! Hae apua ensin! Yritä! Hän ansaitsee sinut, etkä voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Vaikka se nyt epätoivoiselta näyttäisikin!
 

Yhteistyössä