riitely ja perhe-elämä

[kodinhenketär]

Joskus kun on miesystävän kanssa riitaa ja pitäis päästä puhumaan asiat halki, mut ei viitti jos lapsi on kotona. Siinähän onkin sitten varsinainen hiljaisuuden retriitti menossa, sisällä kuohuu mut ei viitti aloittaa kun siitä ei tule loppua. Sitkeesti täytyy odottaa että lapsi menee nukkumaan. Käy joskus naurattaanki keskenkaiken se tekohymyn vääntäminen varsinki jos lapsella on kavereita kylässä.

Toisaalta on hyvä, että joutuu miettimään mitä sanoo ja miten sekä muutenkin jäähdytteleen mutta toisaalta vituttaa kun eräät hyvät pointit unohtuu. Grrr.

Ja hei, en sitten kaipaa palstapsykologeilta tai vastaavilta asiantuntijoilta mitään vastauksia että -hei haloo luuletko ettei lapsi vaistoa että teillä on riitaa, yms pälä pälä. Tiedostan tällaiset asiat muutenkin. Elämä ei ole aina täydellistä.

Mutta kuinkas teillä muilla "sujuu" riitely kotona, onko tunteiden pidättelylle tarvetta vai annatteko ryöpsähtää täysillä?

 

["vieras"]

Paperi ja kynä on keksitty.

 

[Istafra]

Tänään vähän pääsi ryöpsähtämään :ashamed:
Mutta sovimmekin kyllä sitten pian lasten nähden.

 

[paska mutsi]

Ryöpsähtele vähän väliä, valitettvasti. Ja ihan lasten nähden. Eikä edes koskaan sovita niiden nähden kuitenkaan. =(

 

[kodinhenketär]

Ryöpsähtele vähän väliä, valitettvasti. Ja ihan lasten nähden. Eikä edes koskaan sovita niiden nähden kuitenkaan. =(

Älä soimaa suotta itseäsi, ajattele se silleen et teidän huushollissa vallitsee välimerellinen temperamenttinen ilmapiiri

Kannattaa näyttää tietty lapsille ne hellät ja hyvät hetketkin, eikä suotta ujostella niidenkään kanssa. Noin niinku vastapainoksi

 

["vieras"]

Tottakai välillä huudetaan ja se on osa elämää. Se ei tietenkään ole kiva että lapset joutuvat kuuntelemaan ja joskus katselemaankin kun mies lyö mutta sekin on elämää eikä sitä tapahdu muulloin kun hän on humalassa eikä lapsia ole ikinä lyönyt.

 

[kodinhenketär]

[QUOTE="vieras";22717431]Paperi ja kynä on keksitty.[/QUOTE]

Totta, aikamoinen romaani saattais rakentua.

Kirjeen kirjoittamista olen ihan tosissaan miettiny, toivon vaan että siinä ois muutaki asiaa kuin ranskalaisin viivoin merkitty noin 666 asiaa mitkä toisessa ärsyttää.

 

[Chala]

Joskus olen rustannut paperille, joskus oikein nykyaikaisesti pistänyt hatemailia miehelle menemään sähköpostilla Mutta useimmiten puhutaan tiukkaan sävyyn ja välillä huudetaan ihan lasten kuullen.. Ei hyvä, ei tietenkään, mutta aina ei vaan osaa hillitä. Pyritään kyllä myöskin sopimaan lasten nähden ja selittämään heille mistä oli kyse. Ehkä tässä oppii kun lapset kasvaa..?

 

[Lode-]

Ryöpsähtelee aika useinkin, vaikka yritän sitä kovasti välttää. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että alkaa nää riitelyt olla pikkuhiljaa riidelty, en jaksa enää. Tunteetkin koko miestä kohtaan ihan viilenneet. Täytyisi kai vaihtoon laittaa ennen kuin loukkaan pahemmin. Kiitos, sain avautua.

 

["era"]

[QUOTE="vieras";22717579]Tottakai välillä huudetaan ja se on osa elämää. Se ei tietenkään ole kiva että lapset joutuvat kuuntelemaan ja joskus katselemaankin kun mies lyö mutta sekin on elämää eikä sitä tapahdu muulloin kun hän on humalassa eikä lapsia ole ikinä lyönyt.[/QUOTE]

No voi herranjestas sentään! Onpa tosi hyvä selitys, että mies lyö vaan kun on humalassa!! Ensinnäkin lähtisin samantien kävelemään tuollaisesta suhteesta ja ERITYISESTI jos tätä tapahtuu lasten läsnäollessa. Ei tarvitse sinun eikä varsinkaan lasten tuollaista sietää.

 

[kodinhenketär]

Joskus olen rustannut paperille, joskus oikein nykyaikaisesti pistänyt hatemailia miehelle menemään sähköpostilla Mutta useimmiten puhutaan tiukkaan sävyyn ja välillä huudetaan ihan lasten kuullen.. Ei hyvä, ei tietenkään, mutta aina ei vaan osaa hillitä. Pyritään kyllä myöskin sopimaan lasten nähden ja selittämään heille mistä oli kyse. Ehkä tässä oppii kun lapset kasvaa..?

Vai että hatemailia, tuosta sainki loistavan idean- kahden koneen avulla voi riidellä jos ei rakentavasti niin ainakin äänettömästi

Varmasti oppii, oppiihan ne lapsetkin tappeleen ajanmyötä rakentavammin (tai no ei kaikki). Muistan kun veljen kanssa tapeltiin kersoina, hirveetä huutoa, parkua ja repimistä,potkimista yms. Eikä ollu mikään vanhemmilta opittu malli. Sympatiat vaan niille, että jaksoivat meidän draamoja.

 

[Chala]

Vai että hatemailia, tuosta sainki loistavan idean- kahden koneen avulla voi riidellä jos ei rakentavasti niin ainakin äänettömästi

Varmasti oppii, oppiihan ne lapsetkin tappeleen ajanmyötä rakentavammin (tai no ei kaikki). Muistan kun veljen kanssa tapeltiin kersoina, hirveetä huutoa, parkua ja repimistä,potkimista yms. Eikä ollu mikään vanhemmilta opittu malli. Sympatiat vaan niille, että jaksoivat meidän draamoja.

Joo.. krhm.. Ollaan me kerran tapeltu messengerin välityksellä ihan saman kämpän sisällä, eipähän tarvinnut muksujen kuunnella huutoa :saint:

 

[kodinhenketär]

Ryöpsähtelee aika useinkin, vaikka yritän sitä kovasti välttää. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että alkaa nää riitelyt olla pikkuhiljaa riidelty, en jaksa enää. Tunteetkin koko miestä kohtaan ihan viilenneet. Täytyisi kai vaihtoon laittaa ennen kuin loukkaan pahemmin. Kiitos, sain avautua.[/QUOTE

Tiedän hyvin tuon tunteiden viilenemisen vaiheen, toisaalta se surettaa mut toisaalta helpottaa ja sitä silleen passiivisesti odottaa että uusi lehti kääntyis elämässä. Ja kääntyyhän se jos/kun aika on. Me ei ex:n kans lopussa enää edes riidelty, vaikee riidellä kun ei oo kommunikaatiota. Viileetä oli. Vaihtoon meni.

Toivottavasti solmunne aukeavat, tavalla tai toisella.