Ymmärrättekö te kuinka suuria ihmeitä teiän lapset on?

  • Viestiketjun aloittaja "heii"
  • Ensimmäinen viesti
lpktk
Tilastollisesti katsottuna lapsi ei ole ihme. Edes lottovoitto ei ole ihme, jos tilastollisesti ajattelemme. Tilasto ja ihme eivät kovin hyvin sovi samaan asiayhteyteen. :) Lisäksi minulla on tieteellinen maailmankäsitys, joten se ihmeistä.

Meidänkään ei pitänyt lasta saada ilman hedelmöityshoitoja minusta (miehestä) johtuvasta syystä. Tarkoitus oli jossain vaiheessa hoitoihin lähteä, mutta nyt voimmekin suureksi iloksemme pohtia sisaruksen alulle saattamista hoidoilla. Noin viisi vuotta meni ilman ehkäisyä ennen kuin plussa tuli ja kaikki meni kerrasta hyvin. Olemme onnellisia.

Minä osaan tuntea empatiaa lapsettomia kohtaan. Hankalampaa on kuinka sen näyttäisi. Olen harvoina tällaisina hetkinä pyrkinyt puhumaan aivan muista asioista kuin lapsestamme.
 
niin ku
Onhan mahtavaa, että meilä on sellainen nerokas systeemi, missä uusi elämä ei ala, jos äiti on alipainoinen (=nälkiintynyt) tai myrkyttää itseään jollain "sallituissa rajoissa" ja sitähän ovat monet lääkkeet ja lisäaineet, josiat moni onkin myös lääkkeitä:-(
 
"jjj"
Sitä en kyllä pidä ihmeenä että ihminen kykenee lisääntymään,niin sen kuuluu ollakkin.
Minä pidän pienoisena ihmeenä sitä, että raskauden aikaisesta alkoholin-ja tupakankäytöstä huolimatta sain terveen,ihanan ja helpon lapsen.
 
"pilvi"
Toki ymmärrän.Meidän esikoisemme syntyi vaikean sairauden kanssa,pitkät ajat oltu sairaalassa, ja nyt lapsi alkaa olla kunnossa :)
Joka päivä kiitän tuosta meidän omasta ihmeestä.
 
neytiri harmaana
Ymmärrän 6 vuoden lapsettomuushoitorumban kokeneena ja ihanan ICSI tytön äitinä, ei lapset ole olleet mitenkään itsestään selvyyksiä. Joten voi kyllä tiedän että olen ihmeen saanut :)
 
kyllä
Ymmärrän todellakin, kuinka suuret ihmeet meillä on <3 Kaksosemme saivat alkunsa monen vuoden lapsettomuuden ja siis lapsettomuushoitojen jälkeen IVF:stä ja syntyivät raskausviikolla 25+3 raskausmyrkytyksen vuoksi. Raskauden alkaminen jo itsessään oli ihme ja sinnikkäät pikkuiset selvisivät hengissä monien vaikeuksien jälkeen suht. terveinä ja ovat nyt reilu 3 vuotiaita iloisia veijareita. Ihmelapset, joita arvostamme ja rakastamme yli kaiken! Lapsen saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys.
 
[QUOTE="tyty";22692284]Ehkä tuo "lapsettomat ovat katkeria MINULLE / MEILLE LAPSELLISILLE" -ajatus on vähän itsekeskeinen. Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja katkerakin siitä, mutta ei se katkeruus kohdistu kehenkään henkilöön tai ryhmään, vaan elämään yleensä.[/QUOTE]

Ja ainakin itsellä se katkeruus kohdistui eniten itseeni, miten voi olla niin mätä kroppa ettei maailman luonnollisin asia onnistu. Jälkeenpäin kun on lukenut näitä "lapsettomat niin katkeria, minullekin henkilökohtaisesti koko ajan vittuilevat jostain" ketjuja, on ollut lähinnä sellainen olo että hohhoi, kyllä on taas empatiakykyiset äidit liikenteessä. Ehkä turha odottaa lapsettomilta (tai keneltäkään muulta for that matter) mitään ymmärrystä ja sympatiaa jos itsellä on jo valmiiksi aika negatiivinen asenne muita kohtaan..
 
jopajoo
Juu. Ymmärrän vaikka meillä ei yritetty esikoista yhtään.
silti tajuan miten ihmeellinen on pieni viaton ihminen, joka ei tiedä miten paha paikka maailma on. Lapsi joka saa rakkautta osakseen, on hyvä, lempeä, viaton, kaunis sisältä ja ulkoa, antelias, antaa vaikka oman paitansa jos joku sitä pyytää, sen viimeisenkin, ei kiukkua, ei ahnehdi, ei etuile, kaikin tavoin rakastava toisia kohtaan, pyyteetön rakkaudessaan.
 
jopajoo
Lapsi joka saa rakkautta osakseen ja tarpeeksi huomiota, ja joka näkee miten muut otetaan huomioon, ei vaadi mitään. Hän ei vaadi samaa kuin toiset. Ei kiukuttele, ei ole katkera.

Hän tyytyy osaansa ja iloitsee aina siitä pienestä murustakin mitä hän saa. Kun äiti näkee että lasi on tyhjä, lapsen mielestä se on täysi.

Näin tänään viimeksi. Äiti harmitteli kun tuli vain 5 euron voitto, jonka juhla-arvasta saa joka arpa, ja lapsi näki siinä oman hienon voiton ja se oli hänestä hyvä juttu.
 
"poikia3"
Lapseni todellakin ovat aarteita, itselläni takana myös 4 keskenmenoa, ja väliin raskaus on alkanut nopeasti, väliin on saanut yrittää vuoden.
Mulla siis km. -v 95
poika -97
km -98
poika -02
km -02/-03 vuodenvaihteessa
km -03 kesällä.

Pisimmälle mennyt keskenmeno tapahtui viikolla 16.
 
jopajoo
Lapsi joka näkee rehellisyyttä ympärillään, tyytyväisyyttä vähään ja vaatimattomuutta, on itsekin iloinen, onnellinen pienestä, antelias, kaunis, lempeä, täydellinen ihme.
 
kätilö
Kätilönä kun mietin lisääntymisprosessia niin todellakin se on joka kerta ihme. Eikä pelkästään ihmisten lisääntyminen - miten kenguruvauva jaksaa vain 4-viikkoisena syntyä ja kiivetä äitinsä pussiin kasvamaan, miten solumöykystä tulee ajatteleva ja tunteva yksilö, miten vaikea on siittiön matka, miten monimutkainen on hormoninen lisääntymisprosessi jne...
 
jopajoo
Jos lapselta ei odota mitään vaan rakastaa tätä pyyteettömästi, sellaisena kuin tämä on, ei vaadi pärjäämistä suositummuuttaa kaveripiirissä, koulumenestystä, mitään menestystä vaan pitää tätä täydellisenä ihmisenä ja arvostaa ja kunnioittaa, lapsi tekee sen saman muille.

Missä niin monilla ihmisillä menee vikaan kasvatuksessa, koska maailma on tuhottu ihmisten ahneuden vuoksi?
 
Ymmärrän. Vaikka minulla on 10 lasta, on takana myös 4 keskenmenoa ja yhden kaksosen menetys.
Ymmärrän myös sen että jokainen näistä rakkaista ja ainutlaatuisista lapsista osaa silti joskus olla hermoja repiviä ja rasittavia. Mutta se kuuluu elämään.
Ja ymmärrän myös sen että he jokainen elävät oman elämänsä enkä voi sitä määrätä. Jokaisen elämä menee niinkuin menee, vaikka yrittäisin miten sitä muuttaa paremmaksi.
 
"lumipallo"
Takana useamman vuoden raskaudenyritystä, yksi vauvan kuolema ja 25 % todennäköisyys että seuraavakin menehtyy samaan sairauteen. Kyllä, meidän 1 kk sitten syntynyt perheenjäsen on meidän ihme!

En tiiä, oisko se sitten niin että lapsensa helpolla saaneet pitävät lisääntymistä luonnollisena ja normaalina asiana ja ne jotka asian kanssa ovat joutuneet vääntämään, pitävät omaa lapsen syntymää ihmeenä.
 

Yhteistyössä