Miten paljon kannustaisit lastasi kunkin ammattihaaveen kohdalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Toteaisin, että kaikki mahdollisia, mutta helposti johtavat köyhyyteen ja suunnitelma B hyvä olla siksikin, etteivät kaikki nämä ole koko iäksi. Riippuu tietysti myös lapsen todellisesta lahjakkuudesta.
 
Eikö nuo kaikki ole melko samanlaisia ammatteja? Kaikki vaativat kykyjä ja enempi vähempi myös ulkonäköä. Eli jonkun verran realisti täytyy olla. Lisäksi tanssijan ura täytyisi käsittääkseni aloittaa jo varsin nuorena. Muihin ammatteihin ehtii myöhemminkin.
 
Kannustaisin, ja painottaisin sitä, että kulttuurialoilla on tehtävä hemmetisti töitä, jos mielii duunillaan elää. Mallin työ ei tosin kuulu mielestäni samaan sarjaan. En ottaisi vakavasti mallinura-haaveita, se selviääaika nopeasti onko siihen hommaan tarvittavat eväät vai ei. Ja vaikka olisikin, käskisin pohtia mitä mallin uran jälkeen.
 
Ihan yhtä paljon. Ei mun tuki riipu lapsen ammatista. Paitsi, että heistä tulossa arkeologi ja eläinlääkäri, joten ei tartte miettiä noiden ammattien tukemista. :whistle:
 
Kaikkiin ihan yhtä paljon, jos lapsen rahkeet mielestäni siihen riittää.

Toivoisin lapsen hankkivan jonkun varmemmankin ammatin tietysti. Mutta esim. mallin työt ovat kiva tapa tienata hieman opiskelurahaa ja saada esiintymiskokemusta.
 
Riippuu siitä olisiko lapsella realistisesti minkäänlaisia mahdollisuuksia noihin ammatteihin.

Juuri näin. Kaikki nuo ammatit vaativat intohimoista suhdetta, ei auta jos pyrkii alalle statuksen takia. Sanoisin että ummikkona voi mennä vain malliksi mutta sekin vaatii todella hyvää esiintymiskykyä ja sitä jotain, millä erottua porukasta.
Useimmat ko. aloille tulevat ovat harrastaneet asiaa jo pitkään ja koulutus on luonnollinen jatko.
 
Riippuu minkä ikäinen lapsi haaveilee näistä ammateista, jos 16 vee niin täytyis olla realistinen, jos 5 vee niin haaveet ennättää usein muuttua matkan varrella monestikin...
 
Jaa-a, riippuisi kovasti siitä, olisiko lapsella oikeasti mahdollisuuksia saavuttaa ammatillinen taso kyseisillä aloilla. Jos lapsi osoittaisi ihan oikeastiesim. musiikillista lahjakkuutta, halua tehdä töitä asian eteen ja näyttäisi siltä, että hänellä voisi oikeasti olla tulevaisuutta alalla, niin kannustaisin.

Mallin ura on noista ehkä huonoin vaihtoehto. Vaikka lapsi olisi kaunis ja malliksi soveltuva muiltakin ominaisuuksiltaan, niin kauneus tuppaa olemaan katoavaista ja joku koulutus olisi kuitenkin hyvä olla. Laulajat käyvät kuitenkin usein muusikon ammattitutkinnon/musiikkipedagogin tutkinnon, jolla voi tehdä muitakin töitä jos oma tähteys jää haaveeksi. Tanssijatkin opiskelevat usein ammattinsa ja voivat toimia esim. tanssinopettajina. Mallit eivät ole mitään.
 
Kannustaisin lasta harrastamaan sitä, mitä hän haluaa. Maksaisin mielelläni musiikkiopiston, teatteripiirin ja tanssikoulun lukukausimaksuja, mutta mallikouluun en lastani päästäisi. Jos hän haluaisi harrastaa ulkonäköään, hän voisi tehdä sitä ihan itsenäisesti.

Mitä taas ammattihaaveisiin tulee, kannustaisin lasta hoitamaan hyvin peruskoulun ja sen jälkeen opiskelemaan itselleen jonkin ammatin. Jos lapsi olisi riittävän lahjakas ja motivoitunut päästäkseen taidealan jatko-opintoihin, tekisin kaikkeni tukeakseni häntä. Parhaiten osaisin auttaa häntä musiikissa, koska suvussamme on ennestään muusikoita, mutta ihan yhtä lailla tukisin näyttelijähaaveita.
 
En kannustaisi mihinkään noista ammattimielessä, vaan harrastuksina, joista hyvällä tuurilla voi tietysti tulla ammatti, mutta välttämättä näin ei käy vaikka olisi miten lahjakas ja tekisi miten kovasti töitä. Ihan sama pätee kaikenlaiseen urheiluun ja taiteeseen.

Eli yrittäisin tukea harjoittelemaan vakavissaan ja päämäärätietoisesti, mutta samalla kannustaisin voimakkaasti hankkimaan jonkun muun ammatin alalta, josta on todennäköisempää saada jonkinlaista elantoakin.
 

Yhteistyössä