Tekemiskeskeiset ihmiset, jotka puhuu siitä koko ajan, mitä aikoo tehdä tai on tehnyt

[ihmettelee]

niin mulla tulee stressi jo pelkästä tuollaisen ihmisen tilityksistä. Kyse ihan normaaliarjesta. Kaikki on lueteltava erikseen huoh. Ketä kiinnostaa, jos vaikka itse alkaisin kertoilla mikä kaappi on siivousvuorossa itselläni tai mikä matto pesemättä jne.

Tulee niin pieni olo. Tiedän kyllä, että intressit on eri ihmisillä, tottakai. Mutta minusta on hieman outoa tilittää, kuinka monta koneellista pyykkiä on pessyt jonain päivänä jne.

Olenko mä outo, kun pidän niitä juttuja niin itsestään selvinä, etten nosta niitä keskustelua. Puhun mielumin muista asioista. Kunhan ihmettelen vaan....

 

["Kenguru"]

Laiska työnsä luettelee Itsekin olen joskus syyllistynyt samaan, ainakin omalle miehelleni olen tekemiseni lutetellut. Ehkä sitä haluaa jotain "tunnustusta"? Yritän kyllä välttää tuota, ja vähän samoilla linjoilla olen, että hengästyttää joskus kuunnella jonkun jokavaatteenviikkaamisen ja jokakaapinpyyhkimisen.

 

[ihmettelee]

juu, no miehelle päivän kuulumiset saatan kertoa silleen puolihuolimattomasti, mutta en mää koe siitä mitään tilitystä silti tulevan. Kenguru, oivalsit hyvin laiskuuttako se sitten onkin.
Jotain sellaista olen vähän epäillytkin, yleensä juuri nuo ihmiset on ns. koti-ihmisiä, joilla se elämä pyörii siinä kotihommien ympärillä.

 

["vieras"]

Tiedän mitä tarkoitat. Joskus se menee, mutta tiedän tosiaan ihmisiä, jotka aina ovat luettelemassa paljonko pesivät pyykkiä, mitä siivosivat, miten kävivät kaupassa jne. Kohtuus kaikessa. Eikä mua niin häiritse tuo tekemistensä luettelu, kuin se, ettei sellaisten ihmisten kanssa oikein meinaa pystyä muusta puhumaankaan, kun keskustelu menee siihen mitä tein eilen ja tänään ja mitä aion tehdä huomenna ja ensiviikolla. Ja mitä Liisi teki, ja mitä Mika teki jne.

Vaikka kyllä mäkin joskus kerron päivän aikaansaannokset. Erityisesti miehelleni, jotta se huomaisi mun edes tehneen jotain päivänaikana kotona. Ennen vaatimattomasti vain tein hommat enkä pitänyt niistä melua, mutta sitten totesin, että kuka kissan hännän nostaa jollei kissa itse eikä mies edes tajunnut mun tekevän mitään kotiäitinä. Aloin siis kertomaan aina toisinaan ihan tarkoituksella.

 

["Poppeli"]

Juu, mieluummin näitä tekemisensä luettelevia siedän, kuin niitä jotka tahtoo kertoa kaikki sairautensa ja kolotuksensa...

 

[Algoma]

niin mulla tulee stressi jo pelkästä tuollaisen ihmisen tilityksistä. Kyse ihan normaaliarjesta. Kaikki on lueteltava erikseen huoh. Ketä kiinnostaa, jos vaikka itse alkaisin kertoilla mikä kaappi on siivousvuorossa itselläni tai mikä matto pesemättä jne.

Tulee niin pieni olo. Tiedän kyllä, että intressit on eri ihmisillä, tottakai. Mutta minusta on hieman outoa tilittää, kuinka monta koneellista pyykkiä on pessyt jonain päivänä jne.

Olenko mä outo, kun pidän niitä juttuja niin itsestään selvinä, etten nosta niitä keskustelua. Puhun mielumin muista asioista. Kunhan ihmettelen vaan....

Olisitko ehka enemmen kiinostunut julkituomaan omia ajatuksiasi ja mielipiteitasi?

 

[ihmettelee]

[QUOTE="Poppeli";22674254]Juu, mieluummin näitä tekemisensä luettelevia siedän, kuin niitä jotka tahtoo kertoa kaikki sairautensa ja kolotuksensa...[/QUOTE]

No eikös ne oo juuri niitä samoja ihmisiä, jotka kertoo ne vaivat ja tekemiset?

 

["vieras"]

Mun isä on tuollainen mitä ap laittoi. En sit itekään osaa aina johdatella keskustelua järkevämpiin asioihin ja on se itelle työlästä.

 

[ihmettelee]

Olisitko ehka enemmen kiinostunut julkituomaan omia ajatuksiasi ja mielipiteitasi?

Kyllä olisin, mutta ei saa suunvuoroa, näinhän se menee, että helpommalla pääset, kun annat ko. ihmisen puhua, kun tykkää niin äänestään. Saatan jotain väliin sanoa, mutta mitä väliä, kun keskustelu valuu kuitenkin takaisin tilityksiin.