Mitä tekisit tilanteessani?

[Erotakko vaiko ei?]

Meillä on avioliitossa ollut pidemmän aikaa jo vaikeaa. Olen yrittänyt silti, lähinnä lasten takia. Nyt viime viikonloppuna petin miestäni. En olisi ikinä uskonut että olen näin hyvä valehtelemaan asiasta... Ero on yhä enemmän mielessä, melkeinpä koko ajan. Eroaisitko tilateessani vai yrittäisitkö vielä?

 

["a p"]

Tuntuu ettei ole mitään järkeä jatkaa kun rakkaus on niin lopussa ettei minua edes kaduta...

 

[jassåå]

kyllä mä tossa tilamnteessa eroaisin, mutta ensin kuitenkin keskustelisin miehen kanssa, ja myös hänen tuntemuksistaan.

 

["jii"]

No eihä tuo nyt vielä mitään suhteesta kerro.
Jos tuntuu että et halua olla hänen kanssaan etkä löydä enää minkäänlaista yhteyttä häneen lukuisien yrityksien jälkeen, eroa.
Tuo pettäminen nyt ei ole mikään käännekohta, jos kerran perseelleen on mennyt pitemmän aikaa eikä kiinnostusta parisuhteeseen ole niin miksi olisitte yhdessä?
Tosin hyvin todennäköisesti jatkat vain hänen kanssaan hautaan asti, onnettomana ja katkerana.
Tuntuu etteivät naiset muuta osaakkaan(paitsi toki valittaa ystäville paskaa suhdettaan,"muttaku ei haluaa erotaa!!!11").

 

["a p"]

[QUOTE="jii";22654630]No eihä tuo nyt vielä mitään suhteesta kerro.
Jos tuntuu että et halua olla hänen kanssaan etkä löydä enää minkäänlaista yhteyttä häneen lukuisien yrityksien jälkeen, eroa.
Tuo pettäminen nyt ei ole mikään käännekohta, jos kerran perseelleen on mennyt pitemmän aikaa eikä kiinnostusta parisuhteeseen ole niin miksi olisitte yhdessä?
Tosin hyvin todennäköisesti jatkat vain hänen kanssaan hautaan asti, onnettomana ja katkerana.
Tuntuu etteivät naiset muuta osaakkaan(paitsi toki valittaa ystäville paskaa suhdettaan,"muttaku ei haluaa erotaa!!!11").[/QUOTE]

Juuri tuota mietin itsekkin. Ja katkeroidunko lapsilleni jos jään huonoon suhteeseen vain heidän vuokseen? Lasten ja rahan takiahan sitä varmaan yhdessä jatkettaisiin. Uutta miestä en halua joten kyse ei ole siitä. Haluaisin vain olla ja elää lapsieni kanssa...
Eniten mua tässä ihmetyttää se miten (nähtävästi) tunnekylmä ja kamala ihminen olen kun teen tuollaista. Ikinä en olisi itsestäni uskonut...

 

[kokemusta on]

Ei ole sellaista asiaa kuin "yhdessä lasten takia". Parempi lapsille että eroatte kuin kitkutatte rakkaudettomassa liitossa. Lapset eivät ole tyhmiä ja vaistoavat ettei kaikki ole kohdallaan. Lisäksi he saavat täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta.

 

[tp30]

Parisuhdeterapiaan... Siellä on mahdollista selvittää se, että et tee sellaista päätöstä, jota kadut myöhemmin. Minkä ikäinen olet?

 

["a p"]

Parisuhdeterapiaan... Siellä on mahdollista selvittää se, että et tee sellaista päätöstä, jota kadut myöhemmin. Minkä ikäinen olet?

Nuori. Piakkoin 30.

 

["a p"]

Ja tiedän kyllä että mies pistäisi eron vireille jos tietäisi mitä olen tehnyt.

 

[Blue]

[QUOTE="a p";22654673]Ja tiedän kyllä että mies pistäisi eron vireille jos tietäisi mitä olen tehnyt.[/QUOTE]

Teet väärin ja silti pidät kaikki kortit kädessäsi. Ikäänkuin vain sulla olisi oikeus päättää parisuhteenne jatkosta. Mietit että katkeroidutko sinä. Entäs miehesi, mitä oikeuksia hänellä on päättää tulevaisuudestaan?

 

["a p"]

Teet väärin ja silti pidät kaikki kortit kädessäsi. Ikäänkuin vain sulla olisi oikeus päättää parisuhteenne jatkosta. Mietit että katkeroidutko sinä. Entäs miehesi, mitä oikeuksia hänellä on päättää tulevaisuudestaan?

En halua loukata häntä. Mikä sinun mielestäsi olisi viisainta?

 

[Blue]

[QUOTE="a p";22654696]En halua loukata häntä. Mikä sinun mielestäsi olisi viisainta?[/QUOTE]

Toi on aika huono selitys! Sä et halua kertoa siksi että sä et tiedä vielä haluatko erota, joten et halua että mies tekee sen päätöksen, ja haluat vielä pitää takaportin auki. Siksi selität että "en halua loukata häntä". Hänellä vaan kun on oikeus tietää ja päättää sitten miten haluaa edetä elämässään eteenpäin.

 

[Scarlett O Harava]

Mä itte erosin sen takia etten rakastanut miestä. Yritettiin vielä uudestaan erilleen muuton jälkeen, mutta ei siitä mitään tullut.

 

["a p"]

Mä itte erosin sen takia etten rakastanut miestä. Yritettiin vielä uudestaan erilleen muuton jälkeen, mutta ei siitä mitään tullut.

En nyt sanoisi etten rakasta. On meillä kuitenkin lapset yhdessä ja uskon että rakastan häntä lopun elämääni. Olen vain monta kuukautta mennyt sillä fiiliksellä että ei sen niin väliä onko itse onnellinen kunhan lapset ovat.

 

[Peppari]

Teet väärin ja silti pidät kaikki kortit kädessäsi. Ikäänkuin vain sulla olisi oikeus päättää parisuhteenne jatkosta. Mietit että katkeroidutko sinä. Entäs miehesi, mitä oikeuksia hänellä on päättää tulevaisuudestaan?

Eiköhän miehellä ole ihan oikeus päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Miksi sinä puhut ihan kuin miehet olisivat jotain aivottomia ressukoita?

 

["jep"]

Mä en eroaisi. Koska omassa liitossani juurikin 28 vuotiaana kaikki tunteet miestäni kohtaan oli kuollu, ennemminkin melkeinpä vihaa tunsin ihmistä kohtaan, joka ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin 9 vuotta aikaisemmin tavatessamme. Nyt mulla on ikää 33v ja edelleen mulla on sama ihana mies rinnalla. Ihana siksi, kun saimme välimme selvitettyä kahden vuoden piina-aikana. Kävimme avioliittoleirillä, puhuimme, puhuimme, riitelimme, sovimme, riitelimme ja puhuimme, kunnes kaikki asiat alkoi olla puitu ja se sama ihana ihminen kaiken pettymysten ja väärinymmärrysten takana oli kuitenkin. Rakastan miestäni enemmän kuin osasin kuvitellakaan ennen. Alkuajan himohuuma on poiusa, tilalla on kumppanuus ja todellinen rakkaus. Molemmat on pysyny toistensa rinnalla niin myötä kuin vastoinkäymisissä!!

Hakekaa apua, kokeilkaa ensin se reitti, puhukaa ja puhukaa. Antakaa aikaa toisillenne. Rakkaus on usein myös tahdon asia. Tunteet tulee ja menee, mutta voit vaikuttaa tunteisiisi tahdolla.
Toivottavasti teet oikean ratkaisun! =)