Draama ja kielet suunnitellussa peruskoulu-uudistuksessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja peruskoulu-uudistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Just just... Ja sit ei opita kunnolla lukemaan eikä laskemaan. Tai ollaan samalla tasolla yleistiedossa kuin esim. tämän vuoden bb-kilpailijat, jotka ei tiedä onko Sibelius kuollut. Juu, lisää vaan draamaa ja tarpeellisemmat aineet pois!
Sepä. Loogista päättelykykyä vaativista aineista hitot, lisää jonninjoutavia taideaineita. Draamaa, voihan munani. Miten olisi sellainen tunti jolloin oppilat vaan lepäävät ettei aivot rasitu? Opettaja voi vaikka kertoa rauhoittavia satuja oppilaille silloin. Satutunti. Jos draaman opetus käy liian stressaaviksi lapsiraukoille.
 
[QUOTE="vieras";22631165]Sitähän se koululaitos tuottaa, että jokainen haluaa tehdä vähän omalla tavallaan asioita, vaikka ois se yks oikea tapa tai sit se on vaan henkilökohtainen ominaisuus. Jokatapauksessa luovuutta on jo korostettu liikaa.

Ehkä siel pitäis olla oppiaineena vaikka elämä mihin vois sit sisällyttää kaikkea mitä joko oppii kotona tai sitten ei.

Palatakseni tuohon oikein/väärin asiaan niin kertotaulua harjoiteltiin varmaan 10 kertaa siis siitä oli montamontamonta koetta. Enemmän tuollaista, että niitä asioita kerrataan kunnes ne osaa.[/QUOTE]

En ole ikinä ymmärtänyt kertotaulujen opettelun tarkoitusta. En itse oppinut niitä koskaan ja olen kuitenkin valmistunut matemaattiselta alalta yliopistosta.

Laskin aikanaan kertolaskut lisäämällä ja vähentämällä tasaluvuista enkä suinkaan muistamalla niitä ulkoa.
 
Jotta ihminen voi itse luoda jotain uutta, täytyy hänellä olla runsaasti tätä "ulkoa opittua" valmista tietoa takana. Muutenhan jokainen "luova" ihminen keksisi pyörän uudestaan luullen saavansa aikaan jotain mullistavaa.

Draaman ensisijaisena tarkoituksena en näe sitä, että kaikista täytyisi tulla erikoisia ja luovia ihmisiä. Jos vaikka saisi ne pahimmat esiintymislukot pois vaikka niin, ettei kampaamoajan soittaminen aiheuta hyperventilaatiota, oltaisiin ihan hyvissä asemissa. Kotona tietysti tulee kasvatuksen tukea samoja periaatteita, mutta eiväthän ne joka kodissa toteudu. Plus että on eri asia nolata ja mokata tutun luokan tai pienryhmän edessä kuin kotona.


Taiteessa uudet innovatiiviset keksinnöt syntyvät luovuudesta. Taide ei etene, ei tarvitse edetä, onneksi :) pelkästään ulkoa opitun valmiin tiedon jatkeeksi. Taiteilijat hapettavat ympäristöään.
 
Todella harva äidinkielen opettaja on opiskellut mitään draamaan viittavaakaan. Draama on jotain ihan muuta kuin mihin äidinkielen opettajien koulutus valmistaa. Se on niin vahvasti oma juttunsa, että sitä opettaakseen pitäisi käydä valtavasti täydennyskoulutusta.

Mutta kait me kaikki äidinkielen opettajat joudettaisiin tästä vaikka vuodeksi opiskelemaan...

Jollei äidinkielenopettajat ole siihen päteviä, edes täydennyskouluttamalla, niin kuka on? Mistä ne tuhannet draaman opettajat otetaan yhtäkkiä, joilla on taito ja tieto, miten draamaa opetetaan peruskouluikäisille?
 
En ole ikinä ymmärtänyt kertotaulujen opettelun tarkoitusta. En itse oppinut niitä koskaan ja olen kuitenkin valmistunut matemaattiselta alalta yliopistosta.

Laskin aikanaan kertolaskut lisäämällä ja vähentämällä tasaluvuista enkä suinkaan muistamalla niitä ulkoa.

Äh... no et sä ainakaan mitään pedagogista koulutusta ole saanut...
Eihän sillä ole mitään väliä, millä menetelmällä kertolaskun oppii. Mutta kyllähän sinäkin jonkinmoista kertotaulua systeemissäsi käytät, siis osaat ulkoa joidenkin lukujen tuloja. Monille on vaan helpompaa osata kertolaskut ulkoa kuin miettiä niitä...
En minäkään välttämättä osaa ulkoa, mitä on 7x8 vaan mietin sen 7x7 kautta jonka osaan ulkoa :)
 
Jollei äidinkielenopettajat ole siihen päteviä, edes täydennyskouluttamalla, niin kuka on? Mistä ne tuhannet draaman opettajat otetaan yhtäkkiä, joilla on taito ja tieto, miten draamaa opetetaan peruskouluikäisille?

Minusta tuntuu, että Virkkunen ei ole tätä edes miettinyt yhtään pidemmälle. Ihan oikeasti, uuden aineen opettaja jokaiseen kouluun koko Suomessa ei ole mikään pieni ja halpa juttu!

Lisäämällä draama äidinkieleen, voidaan lähteä liikkeelle niillä taidoilla mitä nykyisillä opettajilla on ja järjestää lisäkoulutusta vähitellen.


Sama ajattelun puute Virkkusta vaivaa kielten opetuksessa. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että iso osa peruskoulun päättävistä ei osaa edes omaa nimeään kertoa ruotsiksi. Vitosen saa, kun on kiltisti tunneilla. Ei opetuksen aikaistus auta asiaa, koska ruotsia ei haluta oppia eikä ympäristö tue sen oppimista muutamia rannikkokuntia lukuunottamatta. Aikaistaminen ei paranna ruotsin osaamista, mutta se vähentää muiden kielten opiskelua ala-asteella. Kenen etu tämä on?
 
Äh... no et sä ainakaan mitään pedagogista koulutusta ole saanut...
Eihän sillä ole mitään väliä, millä menetelmällä kertolaskun oppii. Mutta kyllähän sinäkin jonkinmoista kertotaulua systeemissäsi käytät, siis osaat ulkoa joidenkin lukujen tuloja. Monille on vaan helpompaa osata kertolaskut ulkoa kuin miettiä niitä...
En minäkään välttämättä osaa ulkoa, mitä on 7x8 vaan mietin sen 7x7 kautta jonka osaan ulkoa :)

Osasin kymmenen kertotaulut (tietysti, koska nolla vain perään), viiden kertotaulut laskin jakamalla kahdella kymmenen kertotauluista... Ja lisäämällä ja vähentämällä näistä laskin muut. Ei siis tarvinnut osata mitään ulkoa!
 
Taiteessa uudet innovatiiviset keksinnöt syntyvät luovuudesta. Taide ei etene, ei tarvitse edetä, onneksi :) pelkästään ulkoa opitun valmiin tiedon jatkeeksi. Taiteilijat hapettavat ympäristöään.

Nimeä jonkin saran taiteilija/luova ihminen, jolla ei opintoja alaltaan eikä myöskään ole käyttänyt aikaa oman hommansa edistämiseen (eli hankkinut tietoa kokemusten kautta). Siis ihminen, joka vain hengittää uutta ja luovaa ympärilleen tuosta noin vain.
 
Osasin kymmenen kertotaulut (tietysti, koska nolla vain perään), viiden kertotaulut laskin jakamalla kahdella kymmenen kertotauluista... Ja lisäämällä ja vähentämällä näistä laskin muut. Ei siis tarvinnut osata mitään ulkoa!

Ok. Olen kiinnostunut ajattelutavastasi. Miten siis lasket 7x8? 70-7-7?

Juu, ja eihän matematiikassa tarvitse mitään ulkoa osatakaan, siksi se onkin niin ihanaa. Valitettavasti vaan en ole vielä keksinyt toimivaa tapaa, miten kaikille pystyttäisiin opettamaan opetussuunnitelman mukaiset asiat niin, että ymmärtäminen olisi syvällistä. Olisi tosi hienoa, jos pystyisi, mutta ehkäpä kaikilla ei ole halujakaan.
 
Nimeä jonkin saran taiteilija/luova ihminen, jolla ei opintoja alaltaan eikä myöskään ole käyttänyt aikaa oman hommansa edistämiseen (eli hankkinut tietoa kokemusten kautta). Siis ihminen, joka vain hengittää uutta ja luovaa ympärilleen tuosta noin vain.

Monellakaan suurella taiteilijalla ei ole opintoja alaltaan tai tutkintoa (itselläni on). He keksivät pyörän itse ja pari muuta kivaa vekotinta samalla. Heitä voi kutsua vaikka edelläkävijöiksi. En nimeä, voisin kyllä. Olen taiteilija, elän taiteilijoiden keskellä, taiteesta.
 
Monellakaan suurella taiteilijalla ei ole opintoja alaltaan tai tutkintoa (itselläni on). He keksivät pyörän itse ja pari muuta kivaa vekotinta samalla. Heitä voi kutsua vaikka edelläkävijöiksi. En nimeä, voisin kyllä. Olen taiteilija, elän taiteilijoiden keskellä, taiteesta.

Sovitaan sitten niin. Omasta näkökulmastani luovimmat ihmiset ovat vuodattaneet niitä kuuluisia veriä, hikiä ja kyyneleitä saavutustensa eteen, eivätkä vain ideoi puhtaalta taululta kohdusta hautaan. Mielenkiintoista kuulla, ettei tieto ole ainoa reitti kaikkialle.
 
Kyllä meitä on paljonkin, jotka olemme erikoistuneet ilmaisu- eli draamakasvatukseen. Jotkut meistä ovat jopa äidinkielenopettajia, kuten minä. Silti olen samaa mieltä siitä, että läheskään kaikilla äikänopeilla ei ole kykyjä eikä haluja ilmaisutaidon (joka on parempi nimi) opettamiseen. Siitä tulisi sitten sellaista, että käydäänpäs tetterissa ja sit saatte kolme tuntia vapaaksi.

On meitä, jotka olemme pitkään tehneet työtä lasten ja nuorten näyttämökasvatuksen parissa ja tiedämme, miten paljon se heille ja meille antaa. Minä olen nähnyt 15 vuoden aikana niin monen "häirikön" loistavan koulun näyttämöllä, että ette uskokaan. Minä olen nähnyt myös monen monituisen hiljaisen hiirulaisen uskaltautuvan ilmaisutaidon harjoitusten myötä ilmaisemaan itseään.

Minä odotan draaman tuloa ops:iin, sillä pidän ilmaisutaitoa erittäin vakavasti otettavana oppiaineena. Ja olen ihan valmis ottamaan vaikka koko meidän yhtenäiskoulumme draamatunnit hoitaakseni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22631631:
Kyllä meitä on paljonkin, jotka olemme erikoistuneet ilmaisu- eli draamakasvatukseen. Jotkut meistä ovat jopa äidinkielenopettajia, kuten minä. Silti olen samaa mieltä siitä, että läheskään kaikilla äikänopeilla ei ole kykyjä eikä haluja ilmaisutaidon (joka on parempi nimi) opettamiseen. Siitä tulisi sitten sellaista, että käydäänpäs tetterissa ja sit saatte kolme tuntia vapaaksi.

On meitä, jotka olemme pitkään tehneet työtä lasten ja nuorten näyttämökasvatuksen parissa ja tiedämme, miten paljon se heille ja meille antaa. Minä olen nähnyt 15 vuoden aikana niin monen "häirikön" loistavan koulun näyttämöllä, että ette uskokaan. Minä olen nähnyt myös monen monituisen hiljaisen hiirulaisen uskaltautuvan ilmaisutaidon harjoitusten myötä ilmaisemaan itseään.

Minä odotan draaman tuloa ops:iin, sillä pidän ilmaisutaitoa erittäin vakavasti otettavana oppiaineena. Ja olen ihan valmis ottamaan vaikka koko meidän yhtenäiskoulumme draamatunnit hoitaakseni.

Hali sulle tästä! Kävin ilmaisutaitopainotteisen, englanninkielisen lukion. Viereinen rakennus oli ja yhä on kaupunginteatteri ja sieltä saimme paljon jeesiä draamaamme. :) Ulkoistaakin voi sitä opetusta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22631631:
Kyllä meitä on paljonkin, jotka olemme erikoistuneet ilmaisu- eli draamakasvatukseen. Jotkut meistä ovat jopa äidinkielenopettajia, kuten minä. Silti olen samaa mieltä siitä, että läheskään kaikilla äikänopeilla ei ole kykyjä eikä haluja ilmaisutaidon (joka on parempi nimi) opettamiseen. Siitä tulisi sitten sellaista, että käydäänpäs tetterissa ja sit saatte kolme tuntia vapaaksi.

On meitä, jotka olemme pitkään tehneet työtä lasten ja nuorten näyttämökasvatuksen parissa ja tiedämme, miten paljon se heille ja meille antaa. Minä olen nähnyt 15 vuoden aikana niin monen "häirikön" loistavan koulun näyttämöllä, että ette uskokaan. Minä olen nähnyt myös monen monituisen hiljaisen hiirulaisen uskaltautuvan ilmaisutaidon harjoitusten myötä ilmaisemaan itseään.

Minä odotan draaman tuloa ops:iin, sillä pidän ilmaisutaitoa erittäin vakavasti otettavana oppiaineena. Ja olen ihan valmis ottamaan vaikka koko meidän yhtenäiskoulumme draamatunnit hoitaakseni.

Mitä olet mieltä, saataisiinko jokaiseen kouluun draaman opettaja? Miten ja mistä?
 
Sovitaan sitten niin. Omasta näkökulmastani luovimmat ihmiset ovat vuodattaneet niitä kuuluisia veriä, hikiä ja kyyneleitä saavutustensa eteen, eivätkä vain ideoi puhtaalta taululta kohdusta hautaan. Mielenkiintoista kuulla, ettei tieto ole ainoa reitti kaikkialle.

Vähän sama kuin miten perimä, ympäristö ja kasvatus vaikuttavat ihmiseen persoonana. Sehän ei ole yksiselitteistä tai todistettua. Tieto lisää monesti tuskaa mutta siltä ei voi välttyä. Vaikka yrittäisin kasvattaa hometta teokseeni tieto tiedosta saattaa tuhota aikeeni. Kaikki taiteilijat etsivät Mono järveään ja tulevaisuuden mullistavaa tietoa. Joku vain sukeltaa sinne ja huomaa silmiensä näkevän tulevaisuuteen. (En syö sieniä. :D)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22631715:
Useimmissa kouluissa on ainakin yksi ilmaisukasvatuksesta innostunut opettaja. Se voi olla äikän, musiikin tai minkä tahansa aineen opettaja. Yhtenäiskoulussa asia on vielä helpompi, koska alakouluista löytyy yleensä useampia aineeseen perehtyneitä luokanopettajia.

Mutta jos draamasta tulisi virallinen oppiaine, pitäisi opettajille olla virallinen pätevyysvaatimus. Aiheesta innostunut opettaja ei kelpaa kuin sijaiseksi.

Mikä siis olisi se virallinen pätevyys ja mistä he valmistuisivat?
 
Mutta jos draamasta tulisi virallinen oppiaine, pitäisi opettajille olla virallinen pätevyysvaatimus. Aiheesta innostunut opettaja ei kelpaa kuin sijaiseksi.

Mikä siis olisi se virallinen pätevyys ja mistä he valmistuisivat?

Tällä hetkellä draamakasvatusta voi opiskella cumuun asti. Täydennyskoulutus kestäisi muutaman vuoden. Jos opettajalla on virka, kaikissa opetettavissa aineissa ei tarvitse olla laudatur-opintoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh;22631715:
Useimmissa kouluissa on ainakin yksi ilmaisukasvatuksesta innostunut opettaja. Se voi olla äikän, musiikin tai minkä tahansa aineen opettaja. Yhtenäiskoulussa asia on vielä helpompi, koska alakouluista löytyy yleensä useampia aineeseen perehtyneitä luokanopettajia.

Tuosta olen kyllä eri mieltä. Isoissa kouluissa varmaan on, mutta ainakaan minun työpaikallani ei ole. Sitä paitsi ei riitä, että on kiinnostunut jostain, pitää olla myös pätevä!
 
Vähän sama kuin miten perimä, ympäristö ja kasvatus vaikuttavat ihmiseen persoonana. Sehän ei ole yksiselitteistä tai todistettua. Tieto lisää monesti tuskaa mutta siltä ei voi välttyä. Vaikka yrittäisin kasvattaa hometta teokseeni tieto tiedosta saattaa tuhota aikeeni. Kaikki taiteilijat etsivät Mono järveään ja tulevaisuuden mullistavaa tietoa. Joku vain sukeltaa sinne ja huomaa silmiensä näkevän tulevaisuuteen. (En syö sieniä. :D)

Joo, tällaisen tietopohjaisen ihmisen on välillä vaikea ymmärtää teitä eteerisiä taiteilijoita. Tykkään taiteestanikin tarkan laskelmoituna, kuten Bachin kontrapunktit.
 

Yhteistyössä