Kertokaa, mikä autuus siinä on, että tehdään hirveesti lapsia, eikä niitä jakseta hoitaa?

["vieras"]

Elämä on ainaista kaaosta, ja siitä valitusta. Muutaman tälläsen perheen tiedän lähipiiristä. Yhellä on 3 lasta, mutta kun ei jaksa sitten millään, niin on vaikeeta, ja rahat tiukilla. Ja nyt rouva ilmoittaa, että nro 4 on tulossa. Jee-e, varmaan tulee olemaan ihanaa. Miksi pitää hankkia lapsia, jos niitä ei millään jaksa hoitaa, ja sitten inistään kun ei ole ketään joka hoitais niitä, että "saadaan Jyrkin kans ees joskus omaa aikaa..."? Ehkä ei kantsis olla sitä omaa aikaa liikaa, kun siitä vaan lapsia siunaantuu.

 

[samaa miettinyt]

Joo en myöskään ymmärrä. Viedään 1 vuotias tarhaan kun toinen on tulossa ja eihän kukaan herranjestas 2 lasta jaksa hoitaa!!!

tai sit hankitaan juurikin 4 ja maristaan koko ajan kuinka raskasta on, ja siltikin muija on koko ajan maha pystyssä...

tehdään 5 lasta vaikka olisi jopa tiedossa etukäteen että tukiverkkoa ei ole ja mieskin reissutöissä 3 viikkoa kuukaudesta.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ehkä niitä vaan tulee? En keksi muuta syytä, miksi tehdä lapsia riesaksi asti.

 

["xxxx"]

Mulla on kanssa kaveripiirissä moinen perhe. Ymmärrän jos joskus tuntuu hankalata, mut heilläkin aina ja miestä painostetaan kolmannen hnakintaan. Ei kai haluakaan kun aina vaan kaikesta valitetaan.

 

["vieras"]

Niin, ja sit pitää sitä taloa ruveta rakentamaan. Tietysti, kun lapsia tursuaa nurkista. Ja sit mies on raksalla töitten jälkeen, ja muija maha pystyssä kotona, 1 v. jaloissa ja uhmaikäiset toiset lapset repii toisiltaan silmät päästä. Ja mummut ja papat eivät osallistu lasten hoitoon tietenkään.

 

["vieras"]

Määrä korvaa laadun?

 

[Mummeliisa]

Minä olen joskus miettinyt toisella lailla eli sitä, että miksi monilapsisilla äideillä ei ole oikeutta väsyä tai tuntea oloaan jonain päivänä ryytyneeksi.
Kaikkihan väsyy joskus ja kaikilla on huonoja päiviä. Ihan sama onko yksi vai yksitoista lasta...
Ei se silti tarkoita etteikö normisti nauttisi elämästään tai valinnoistaan.

 

[juujuu]

Aivan älytöntä miten paljon muut ihmiset jaksavat ärsyyntyä toisten elämistä ja päätöksistä.

Ja ei, en ole suurperheen äiti vaan yhden lapsen äiti joka tuskin haluaa enempää lapsia koskaan.

 

["vieras"]

On toki oikeus väsyä, mutta jos arjesta selviäminen näyttää olevan vaikeaa jo kolmen lapsen kanssa, niin miksi pitää hankkia lisää? Kun tietää, ettei lisäapua ole ennenkään ollut, eikä sitä varmaan tule neljännenkään myötä. Ja äiti rääkyy kun ei saa kuria, ja penskat juoksee ympäriinsä likaisina, ja talo on helvetin paskanen.

Ja sit on näitä, jotka rutiinilla pyörittää kymmenen kersan kuppikuntaa. Hatunnosto heille.

Taitaa se olla vaan tää biologinen sikiämisvaisto, että pakko pupuilla kun munasolut vielä toimii.

 

["vieras"]

Minä olen joskus miettinyt toisella lailla eli sitä, että miksi monilapsisilla äideillä ei ole oikeutta väsyä tai tuntea oloaan jonain päivänä ryytyneeksi.
Kaikkihan väsyy joskus ja kaikilla on huonoja päiviä. Ihan sama onko yksi vai yksitoista lasta...
Ei se silti tarkoita etteikö normisti nauttisi elämästään tai valinnoistaan.

Tottakai on oikeus väsyä joinain päivinä ja valittaa, ei tässä kuitenkaan ollut siitä kysymys. Vaan juurikin näistä jotka valittaa jatkuvasti sitä elämän raskautta lapsien kanssa ja sitten vielä rahdataan ne hoitoon vauvana, uusia tehdään vaikka vanhojakaan ei jakseta hoitaa.

 

["vieras"]

Kuka tässä on ärsyyntynyt, saa kai sitä ihmetellä?

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";22600560]On toki oikeus väsyä, mutta jos arjesta selviäminen näyttää olevan vaikeaa jo kolmen lapsen kanssa, niin miksi pitää hankkia lisää? Kun tietää, ettei lisäapua ole ennenkään ollut, eikä sitä varmaan tule neljännenkään myötä. Ja äiti rääkyy kun ei saa kuria, ja penskat juoksee ympäriinsä likaisina, ja talo on helvetin paskanen.

Ja sit on näitä, jotka rutiinilla pyörittää kymmenen kersan kuppikuntaa. Hatunnosto heille.

Taitaa se olla vaan tää biologinen sikiämisvaisto, että pakko pupuilla kun munasolut vielä toimii.[/QUOTE]

Heh. Ehkä noin. Minä en ole itse tuollaiseen ihmiseen törmännyt, mutta varmasti sellaisiakin on.

 

[juu-u]

[QUOTE="vieras";22600561]Tottakai on oikeus väsyä joinain päivinä ja valittaa, ei tässä kuitenkaan ollut siitä kysymys. Vaan juurikin näistä jotka valittaa jatkuvasti sitä elämän raskautta lapsien kanssa ja sitten vielä rahdataan ne hoitoon vauvana, uusia tehdään vaikka vanhojakaan ei jakseta hoitaa.[/QUOTE]

Minä oon tästä asiasta ihan samaa mieltä! Ja valitan toki joskus itsekin ja kiroon ihan ääneenkin jos oikein kyrpii, mutta pääosin olen ylen tyytyväinen ratkaisuuni vaikka tiukka vuosi meneillään onkin. Tiedostan myös varsin selvästi että enempää lapsia meille ei tule, minä en todellakaan jaksa hoitaa tämän enempää!
Lapset 3v2kk, 1v8kk ja vauva 2kk.

 

["mmm"]

tiedänpä perheen joille se on ainut taatty toimeentulo lapsilisineen ja muine sossun apuineen.

 

["asdf"]

Mun kokemukseni mukaan se menee niin että mitä vähemmän lapsia sitä enemmän valitusta Kolmesta vielä huokaillaan, neljästä ei oikeastaan enää, ja siitä eteenpäin harvemmin äidit enää valittaa elämän raskautta

Mutta väsyyhän ne lapsettomat sinkutkin Että on se rankkaa se elämä ilmankin lapsia...

Ja täytyy sanoa että mä hankin pikemminkin aikuisia kuin lapsia. Jos tykkää vain lapsista niin kannattaa mennä lastentarhaan töihin, omat lapset on lapsia tosi vähän aikaa...

 

[iug]

Ehkä sitä kuvitellaan että se uusi vauva muuttaa elämän jotenkin ruusuiseksi? On ikuinen vauvakuume eikä kykene ajattelemaan kuin sitä että vauva on saatava?

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="mmm";22600611]tiedänpä perheen joille se on ainut taatty toimeentulo lapsilisineen ja muine sossun apuineen.[/QUOTE]

Minä olen kuullut netissä juttuja sellaisista ja joskus uteliaisuuttani katsonut niitä toimentulotukilaskureita jne.
Pakko sanoa, ettei käy kateeksi. Pitää olla tarkka taloudenpitäjä, että niillä selviää ja siihen en usko, että kukaan moisilla rikastuu.

 

[Leukistinen aksolotli]

mä luulen, että kaikki ei tee niitä lapsia tahallaan, vaan heille vaan sattuu vähän vahinkoja. Voihan olla, että ensimmäistä on yritetty kauan, tai jopa saatu alulle hoidoilla ja sitten ei osata varoa ja ollaan yllättyneitä miten helposti seuraava onkin ollut jo tulossa. Tai ei olla löydetty miellyttävää ehkäisyä ja on ajateltu, että ehkä lapsia ei tule niin helposti. Ja sit joillain on semmoinen periaate, että vaikka ei millään jaksaisi, lapsi on otettava vastaan, kun se on tulossa. Itse ainakin ottaisin tulossa olevan lapsen, vaikka en varsinaisesti haluaisi tai ollenkaan jaksaisi.

 

[Mummeliisa]

mä luulen, että kaikki ei tee niitä lapsia tahallaan, vaan heille vaan sattuu vähän vahinkoja. Voihan olla, että ensimmäistä on yritetty kauan, tai jopa saatu alulle hoidoilla ja sitten ei osata varoa ja ollaan yllättyneitä miten helposti seuraava onkin ollut jo tulossa. Tai ei olla löydetty miellyttävää ehkäisyä ja on ajateltu, että ehkä lapsia ei tule niin helposti. Ja sit joillain on semmoinen periaate, että vaikka ei millään jaksaisi, lapsi on otettava vastaan, kun se on tulossa. Itse ainakin ottaisin tulossa olevan lapsen, vaikka en varsinaisesti haluaisi tai ollenkaan jaksaisi.

Tuo on hyvä huomio.
Minä tunnen naisen joka ensimmäisen synnyttyä laittoi kierukan - ja synnytti seuraavana vuonna uudestaan. Siitä viisastuneena laittoi seuraavan synnytyksen jälkeen jadelle-kapselin - ja kolmas syntyi suhteellisen pian. Kolmen lapsen äitinä saa halutessaan sterilisaation. Hän sai. Ja neljäs lapsi on nykyään 21 v.
Nykyään nainen hymähtelee, että jotkut lapset on vain tarkoitettu syntymään, suunniteltiin heidät vai ei.

 

["vieras"]

No meille saa luvan riittää nämä kaksi. Toinen on viel vauva, mutta tiukkaa tekee jaksamisen kaa. Ei enempää tänne. Vaikka aiemmin ajattelin, että 3 niin onpa mieli muuttunu

 

[Champion]

Mä oon ap:n kans samoilla linjoilla. Tosin kyllä mun kaverit kohtalaisen valittamatta isot perheensä hoitaa mut itse aina ajattelen et ihanaa kun on "vaan" kaksi kun kaikki on melko helppoa niiden kanssa ja hotellistakin saa huoneen helposti yms ja autoon mahtuu hyvin. Mä kärsin kroonisesta vauvakuumeesta ja haluisin paljon vauvoja mut mun pitäää ajatella omaa ja lasten mukavuutta etten ala suurperhettä väsäämään. Välillä tuntuu et kahdelle on vaikea antaa huomioo saatika sit jos noita olis neljä! Ite oon isosta perheestä kotoisin ja nautin kyllä mun sisaruksista silloin ja edelleen paljon, enkä koe et olisin kärsinyt sisarusmäärästä, tosin me oltiin 13 vuoden ikähaarukalla ettei meitä kerralla ole tehty. Haluan yhden lapsen lisää mut niin et mun ja muun perheen voimavarat riittää lapsen hoitamiseen. Mulle muukin on tärkeää kun pelkkä perhe ja haluan nauttia elämästä myös itsekkäästi omaa parastani ajatellen ja mieheni samoin.

 

[hmph]

Juu muutama aloittajan kaltainen ystävä löytyy.
Ei siinä enään ole ystävyyden kanssa mitään tekemistä kun soitellaan kuulumisia kuuntelen kuinka kaikki asiat on niin rankkoja ja kuinka väsynyt on ja kuinka minä en voi koskaan ymmärtää millaista elämä on kolmen pienen kanssa raskaana yms yms... puhelu yleensä päättyy siihen että toisessa päässä lapset tappelevat niin kovasti että ei enään se monologi kuulu. Kyllä välillä on meinannut lipsahtaa suusta että mikä pakko niitä lapsia on sitten tehdä jos ei jaksa edes edellisiä ja jos se mies ei kerran missään auta.. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut hiljaa ja myönnellyt vain että enpä voi joo kuvitella millaisessa helvetissä asutte.
Meillä on siis yksi lapsi ja mies osallistuu myös kodinhoitoon ja lapsen hoitoon, olemme keskustelleet lapsiluvusta ja toistaiseksi näin olemme tyytyväisiä, mutta sehän onkin jo sitten se ongelma, kun enhän minä mistään mitään ymmärrä.. :0

 

[tällä hetkellä väsynyt]

No huh. Itse en jaksa edes 2 lasta. Ei olisi pitänyt hankkia yhtään. Kyllähän sitä muutaman vuoden jaksaa, mutta helvetti, kun ei jaksaisi millään kuulustella kokeeseen eikä huolehtia enää isommista, vaa haluaisi täydellistä lepoa. Kun on 10 vuotta painanut niin alkaa vähitellen väsyttää...

Jos on itsekäs luonne, ja tykkää olla rauhassa, niin kannaattaa miettiä tarkkaan...