Oisko turha jäädä sairaslomalle tällaisen syyn takia??

[rv 25]

Pitkään jatkuneita liitoskipuja on ollut ja päivittäin supistelee. Nyt rv25. Lääkäri oli viime viikolla ja kohdunsuun tilanne hyvä, supistukset eivät ole aiheuttaneet tuhoa. Liitoskivut välillä niin pahoja, että hyvä kun kävelemään pystyy. Supistuksetkin pysäyttävät. Joskus myös selkäkipuja ja menkkamaista mahakipua. Uusi neuvolalääkäri on ensi viikolla. Neuvolan terveydenhoitaja käski ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon, jos kivut niin pahoja, ettei töissä jaksa olla. Otin yhteyttä, ei saa lääkäri aikaa. Huomenna aika työterveyshoitajalle. Työkaverit ovat olleet huolissaan, kun näytän niin kipeällä ja ihmettelevät miksen ole saanut sairaslomaa. Lääkärin kommentti viimeksi oli, että kun kohdunsuulla ei ole tapahtunut muutosta niin voi olla kivuista huolimatta töissä. Itsestäkin alkoi tuntua kohtuuttomalle olla edes vailla saikkua. Mutta välillä vointi on tosi huono ja ajattelen, että pitääkö kivuista huolimatta yrittää jaksaa... Mitä mieltä olette??

 

[f]

ei kannata mennä töihin missään nimessä

 

[rv 25]

Lisään vielä, että olen ammatiltani sairaanhoitaja

 

[LoveStreet]

Sairaslomalle kannattaa jäädä jos lääkäri on sellaista määrännyt, muuten ei.

 

["vieras"]

No jos lääkäri on sitä mieltä että pärjäät töissä vielä ja kohdunsuulla ei ole muutoksia tapahtunut, niin eipä auta itku markkinoilla. Itse olen samoilla viikoilla, issias vaivannut alusta lähtien, mutta en todella edes jaksais vielä kotiin jäädä pötkötteleen, joten saikkuilu ei ole käynyt mielessänikään. Niin ja suppareita on mullakin kuten myös liitoskipuja.

 

[Pai80]

Itselläni oli keväällä vähän samantyyppinen tilanne. Neuvolalääkäri pisti kylläkin saikulle jo 26+0, vaikka siis ei ollut supistukset vielä tuhoja tehneetkään. Mutta kun 32+6 menin äitiyspolille ja siellä ultrattiin ja tutkittiin tarkemmin olikin kohdun suu sormelle auki ja kanava lyhentynyt. Ja sitten huilittiinkin 10 päivää.
Tosi outoa että passitetaan työpaikkalääkärille.
Mitäs jos menisit yksityiselle gynelle tai sitten äitiyspolille näytille ?
Et kyllä tosiaankaan kuullosta työkykyiseltä.

 

[E]

Itse jäin sairauslomalle pahojen liitoskipujen takia viikolla 33. Lääkäri ei myöntänyt lomaa kovin mielellään, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, ettei työssäkäynti olisi onnistunut. Kotioloissakin särkylääkettä kuluu maksimiannos joka päivä.. En siis usko, että syy on sinunkaan kohdallasi turha, tee vain rohkea päätös ja vaadi lomaa jos siltä tuntuu. Tässä tapauksessa lomaa myönnetään kaksi viikkoa kerrallaan, joten voit aina palata töihin jos haluat.

 

[shihtzu]

Itse jäin kesällä rv26 paikkeilla saikulle, kun iskias vaivasi niin kovin, että rappusten kipuaminen ja etenkin alastulo oli yhtä tuskaa ja neuvolalääkäri kirjoitti heti 2 viikkoa saikkua ja sitten jatkoin saikkua työterveyslääkärillä. Tosin eka lääkäri ei ensin suostunut kirjoittamaan saikkua, mutta toinen kyllä kirjoitti ja sanoi vielä, että eihän tuo tuosta enää paremmaksi muutu, pahenee vaan.
Mulla oli myös suppareita, mutta nekään eivät olleet aiheuttaneet kohdunsuulle suurempaa "vahinkoa".

 

[rv 25]

Itse olen ajatellut tähän asti, että jos vauvalla vaan kaikki hyvin, niin voin kyllä kärsiä, tai että se "on minun osani" eikä sen vuoksi uskalla olla vailla saikkua. Lääkärille aikaa en tosiaan onnistunut saamaan, huomenna se työterveyshoitajan luona käynti. Ei tämä asia taida sitä kautta kummemmin edetä..??

 

["Joo"]

Jos on työterveyshuolto niin eikö asiat pidä sitä kautta hoitaa, meillä ei ainakaan työnantaja hyväksy muuta.

 

[rv 25]

[QUOTE="Joo";22578819]Jos on työterveyshuolto niin eikö asiat pidä sitä kautta hoitaa, meillä ei ainakaan työnantaja hyväksy muuta.[/QUOTE]

Raskauteen liittyvät asiat kuuluvat kuulemma pääasiassa neuvolalääkärille. Ja sitä paitsi, raskauteen liittyvät lääkärikäynnit saa käydä työajalla (neuvolalääkäri), mutta jos itse varaat ajan työterveyshuoltoon, se ei ole työaikaa vaan tunnit pitää korvata. Näin meillä.

 

["vieras"]

Minä jäin sairaslomalle rv24 kipeiden supistusten takia ja äitiysloman alkuun olinkin sitten saikulla. Mullakaan ei alussa ne supparit aiheuttaneet mitään muutoksia kohdunsuulla, mutta pikkuhiljaa alkoivatkin tekemään! Vauva syntyi 2vk etuajassa, mutta jos olisin sinnitellyt töissä, olis varmaan syntynyt paljon aiemmin. Meillä neuvolalääkärit laittavat tosi herkästi kipeiden supistusten takia sairaslomalle.

 

[rv 25]

[QUOTE="vieras";22578914]Minä jäin sairaslomalle rv24 kipeiden supistusten takia ja äitiysloman alkuun olinkin sitten saikulla. Mullakaan ei alussa ne supparit aiheuttaneet mitään muutoksia kohdunsuulla, mutta pikkuhiljaa alkoivatkin tekemään! Vauva syntyi 2vk etuajassa, mutta jos olisin sinnitellyt töissä, olis varmaan syntynyt paljon aiemmin. Meillä neuvolalääkärit laittavat tosi herkästi kipeiden supistusten takia sairaslomalle.[/QUOTE]

Miten äkkiä tilanne kohdunsuulla voi muuttua (tai miten pian sinulla muuttui)? Ehtiikö esim. kahden viikon aikana tapahtua merkittävää/haitallista muutosta vai voiko rauhassa odotella niin kauan tarkistusten välillä?

 

[kahreksan äitee]

Jos kahden viikon ajan vain supistelee ja supitelee, niin kohdunsuu voi olla hyvinkin 3cm auki... ja synnytys käynnistyä milloin vain.

 

[rv 25]

Jos kahden viikon ajan vain supistelee ja supitelee, niin kohdunsuu voi olla hyvinkin 3cm auki... ja synnytys käynnistyä milloin vain.

Aiempi raskaus päättyi suunniteltuun sektioon eikä koko raskausaikana ehtinyt juurikaan supistella, ainakaan kipeästi. En siis tiedä miten kivuliaita "oikeat" supistukset ovat, mutta luulisin, että pahempia kuin nämä mitä minulla on. Minulla siis supistelee päivittäin, joskus kipeämmin, joskus vain epämiellyttävän tuntuinen. Ja toisinaan tosiaan liittyy myös selkäkipua ja menkkamaista mahakipua, ei kuitenkaan aina. Ovatko nämä minun supsitukseni siis "harjoitussupistuksia" ja vaarattomia, voiko avata paikkoja?

 

[kahreksan äitee]

muuten kuin tutkimalla kohdunsuun tilanteen.
Toisilla synnytyskin sattuu enemmän ja toisilla vähemmän. Ainakin jos supistukset muuttuu säännöllisiks niin kivuttomatkin voi olla vaarallisia.

 

[eitosiaankaan]

Ei todellakaan ole, itse jäin samanlaisista syistä. En pystynyt loppuraskaudessa kävelemään kuin pienen matkan ilman että piti pysähtyä ja sattui aivan kaameasti...lisäksi enempi rastius aiheutti supistuksia. Näiden kipujen vuoksi olin myös aivan poikki työpäivän jälkeen. Idea ei ole todellakaan se että työpäivästä toipumiseen menee koko loppupäivä ja yö että kykenet taas töihin seuraavana päivänä. Tosin työskentelen alalla jossa liikkeessä joutui olemaan jatkuvasti ja muutenkin työtehtävät sellasia ettei niitä loppuraskaudessa kyennyt täysipainoisesti suorittamaan, jolloin työt kasaantui muille...sekään ei ole reilua. Meillä työtehtäviä ei voinut keventää, vaihtaa...

 

[tuttua]

Ei todellakaan ole, itse jäin samanlaisista syistä. En pystynyt loppuraskaudessa kävelemään kuin pienen matkan ilman että piti pysähtyä ja sattui aivan kaameasti...lisäksi enempi rastius aiheutti supistuksia. Näiden kipujen vuoksi olin myös aivan poikki työpäivän jälkeen. Idea ei ole todellakaan se että työpäivästä toipumiseen menee koko loppupäivä ja yö että kykenet taas töihin seuraavana päivänä. Tosin työskentelen alalla jossa liikkeessä joutui olemaan jatkuvasti ja muutenkin työtehtävät sellasia ettei niitä loppuraskaudessa kyennyt täysipainoisesti suorittamaan, jolloin työt kasaantui muille...sekään ei ole reilua. Meillä työtehtäviä ei voinut keventää, vaihtaa...

Mulla oli vastaava tilanne jo alkuraskaudesta. Oli ihan hirveää, jotenkin alkuviikon vielä selvisi töissä, mutta loppuviikko oli jo jotain ihan kamalaa, kun ei meinannut pystynyt edes puolta tuntia istumaan ilman tuskanhikeä. Ja osa lääkäreistä oli sitä mieltä, että ei mitään ongelmaa, kun kohdunsuu oli ok. Mutta enhän mä työkykyinen ollut, kun varsinkin loppuviikosta jo töihin pääsy meinasi käydä vaikeaksi, kun edes koko matkaa en meinannut pystyä ajamaan töihin. Ja töissä kun joutui vielä ajamaan, jouduin välillä pysähtymään ja käymään makaamaan, kun ei vain enää voinut ajaa. Todella turvallista liikenteessä ja yritä nyt siinä saada vielä työtkin tehtyä.

Onneksi töissä ymmärsivät ja lopulta menin uudestaan lääkärille, kun työpäivän jälkeen en pystynyt muuta kuin makaamaan lattialla ja itkemään kipuja. Onneksi sillä kertaa oli vähän ymmärtäväisempi lääkäri.

 

[mievaan]

Mä olen pari viikkoa pitemmällä kuin sä, ja aika lailla sama tilanne. Supistuksia päivittäin (minulla tosin alkaneet vähetä, eli ilmeisesti kysymyksessä oli jokin kasvuvaihe) ja liitoskivut tuntuvat kävellessä joka ainoalla askeleella.

Pidin kolmen päivän saikun supistuksien ollessa pahimmillaan, kun odottelin pääsyä polille. Sen jälkeen kun kohdunsuun tilanne oli todettu muuttumattomaksi, olen käynyt töissä. Haluaisin ehdottomasti olla töissä loppuun saakka, vaikka kävelen jo nyt kuin mummo. Mutta minä teenkin fyysisesti kevyttä ajatustyötä, ja työyhteisö on sosiaalisesti tärkeä. Eli ihan työnkuvan mukaan varmaan kannattaa miettiä tilannetta.