Toggle sidebar

Voitteko kuvitella kuin häveliäs minä oon! Luulin miehen menneen ulos ja jäin taaperon kanssa sisälle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nolona täällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nolona täällä

Vieras
höpöttelemään.
Mies olikin vain paiskannut ovesta ulos roskan, jonka oli aikeissa viedä roskiin ja jäi itse vielä eteiseen pukemaan.
Luulin, kun ovi kävi, että mies on jo pihalla ja aloin laulaa lapselleni.
Minulla ei mikään kauhean huono lauluääni ole (olen joskus nuorempana nauhoittanut omaa lauluani)
Kerkesin luikauttaa jonkun aikaa, kun ovi kävi ja mies meni ulos.

Miehelle se ei varmaan ollut mikään big deal, mutta mulle se oli. Menin tosi hämilleni ja noloksi. :O

En ole koskaan ennen laulanut mieheni kuullen ja mies onkin joskus jopa tuumannut, ettei kukaan tiedä millainen lauluääni minulla on. :ashamed:

Mikähän tämä on, että laulaminen on minusta niin kauhean hävettävä juttu?
 
No mut nythän se on kuullu ja sä edelleen voimissasi =) Ymmärrän kyllä että lauluäänijutut voi olla herkkiä. Sitä ei ainakaan avita ne entisaikaset laulukokeet kaikkien kuullen jne.
 
Minä olin samanlainen nuorempana. Nyt nelikymppisenä on turhat estot karisseet ja laulan häpeilemättä lasteni kanssa mieheni kuullen. Mitä väliä, vaikkei lauluääneni täydellinen olekaan. Pääasia, että minulla ja lapsilla on kivaa.
 
Aika vaikea uskoa, mutta kyllähän ihmisillä voi tosiaan olla vaikka millaisia lukkoja toisia ihmisiä kohtaan, onneksi tämä näin kesy :)

Minusta tuon asian käsittelyä esim. juttelemalla kannattaisi miehesi kanssa jatkaa: Jos hän tajusi, että luulit hänen jo menneen, loukkaantuisin kyllä miehenä aika kovin, jos tajuaisin sinun laulavan yhteiselle lapsellemme, muttet anna miehen kuulla ääntäsi - tulisi sellainen olo, että hän on ulkopuolinen :( Se tuntuisi kovin surulliselta.
 
Mulla sama juttu! En kai kuulosta kovin järkyttävältä laulaessani, mutta oon niin arka kaikelle kritiikille että mieluummin oon laulamatta muiden kuin lapseni kuullen =)

Tänäänkin kun mentiin koko perheen voimalla päiväunille ja lapsi pyysi mua laulamaan känkkäränkkää, niin oli pakko luovia tilanteesta pois, en vaan voinut laulaa kun mies oli siinä vieressä...

Kaikista hirveintä ja kauheinta oli kun eräs kaunis päivä mies oli soittanut mulle just ennen kun lähdin hakemaan lasta hoidosta ja jostain syystä linja oli puhelun jälkeen jäänyt auki. Noooh minähän sitten automatkalla olin radion kanssa laulanut kilpaa ihan täysiä Akonin Sexy Bitch-biisiä :D
Kun sitten ajoin hakemaan miehenkin töistä ja aioin vielä soittaa jollekin, ihmettelin että puhelimessa näkyi että puhelu miehelle oli jatkunut. Mies virnisteli vieressä että joo oon tässä kuunnellut koko ajan sun lauleskelua... Oikeasti, teki mieli heittää miestä sillä puhelimella ja sen jälkeen vajota maan alle...

Mutta toiset näköjään on tällasia vähän häveliäämpiä viattomienkin asioitten suhteen, eikä sen musta tarvi tarkottaa että on suhteessa väärän ihmisen kanssa kun ei voi tehdä "mitä vaan" toisen nähden ja kuullen.
 
Tuo alkoi oikein tosissaan minua mietityttää.
Olen aivan erilainen lasteni kanssa silloin, kun mieheni ei ole paikalla. :O
Olen jotenkin vapautuneempi.

ja ei todellakaan tarkoita sitä, että mies olisi jotenkin ulkopuolinen, tai että tunteet miestäni kohtaan olisi jotenkin poikkeavat. En vaan oikein uskalla päästää itseäni irti aikuisten läsnäollessa.

Pitääköhän minun lähteä oikein terapiaan tämän asian suhteen! :D
 
Se on ihan normaalia.
Siinä kai paljastaa sisintään.:)

Alappa laulaa lapsille nukkumaan menon yhteydessä niin unohtuu nuo jännittämiset, tulee tavaks:)
Ja sitten kun sitä huomaa itse että oma lauluääni ei olekaan hassumpi niin sitä tulee luikautettua kotiaskareitakin tehdessä.:)

Laulaminen on ihanaa.:heart:


Tanssissa saattaa olla vähän samankaltainen juttu. Kun olin nuori, faija yllätti mut tanssimassa, sheikkasin peppua niin vimmatusti.:D Kyllä nolotti.:D
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa