Lapsenthtinen kasvatus, miten toimia mm. tilanteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TiuTauTilhi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun vauvat kävi kimppasuihkussa mun kanssani. Ihan viimeisenä pestiin hiukset, siitä tuli joskus itkua mutta koska se tehtiin viimeisenä niin ei tarvinnut montaa sekuntia itkeä kun jo pääsi pois suihkusta ja pyyhkeen sisään kuivattelemaan.
 
Kyllä se ohi menee :) Itse siirtyisin kevyisiin lappupesuihin ja ehkä pieneen vedellä valelemiseen. Kylpy kerran kahdessa viikossa riittää ihan hyvin ;) En kylläkään ole mikään lapsentahtivanhempi, mutta silti.
 
Mites sitten muuten tuo lapsentahtisuus, löytyykö aiheesta suomenkielistä tietoa, kirjoja tms? Meillä on melko suuritarpeinen vauva ja tämä lapsentahtisuus on tullut vähän kuin vahingossa. Ennen lasta ajattelin että taatusti nukkuu omassa sängyssä (nykyään perhepeti), imetys ei ole kovin tärkeää (nykyään se om hyvin tärkeää) ja että en varmasti ala vauvaa pytyllä käyttämäään (nykyään osittais vvv vauvan "omasta tahdiosta"). Lähipiirin palaute ajatuksistani on ollut lähinnä että väsytän itseni ja olen liian herkkä ja että vauva oppii manipuloimaan minua kun vastaan heti viesteihin jne. Teen lapsesta äitiriippuvaisen ja lasta ei tarvitse koko ajan pitää sylissä (liinassa nukuttaminen suorastaan synti). Perhepeti kuulemma tappaa seksielämän (miksi sen pitää rajoittua sänkyyn) ja on huono lapsen itsenäistymiselle. Ja vauvani on sentään vasta 3kk.
 
Meidän tämä kolmas ei tykännyt suihkusta/kylvystä, tehdäänkin niin että viedään saunavuorolla suihkuun, vauva on sylissä ja aloitellaan niin että ensin varpaat veteen ja siitä pikkuhiljaa kastellaan ylemmäs. Vauva kasvot minuun päin ja ihan lähelle, nopeasti pesaistaan naama ja hiukset lopuksi. Saunavuorolla toinen vanhempi odottelee pesuhuoneessa ja vauvalla on saavi jossa on vettä ja vauva saa rauhassa siinä lotrata veden kanssa, ikää nyt 5kk ja peseminen helpottuu kokoajan.
 
meillä hieman samoin kuin aapelilla, keskimmäinen ei tykännyt kylpeä vauvana. Muutenkin on edelleen arka uusille asioille. välttämättä ei auta kylvyn vältteleminen. Meillä piti mennä kylpyyn hitaasti, ensin varpaat, sitten vaikka vähän kateltiin jotain lelua ja uudelleen varpaita ja hiljalleen veteen. Lopuksi pää ja naaman saatoin vain pyyhkiä lopuksi.
 
meillä oli kakkosvauva ns. suuritarpeinen vauva, liinailtiin, syliteltiin paljon, hyvin pitkälti itkuisuuden takia. Perhepedissä nukuttiin tosi pitkään, koska minun mielestäni vauva kuuluu vanhempien viereen. Nyt kakkonen on jo 5v ja tosi reipas lapsi. Reilu vuoden ikäiseksi oli kiinni minussa, mutta uskoin sen menevän niin päin että kun antaa olla lähellä lapsi lähtee tutkimaan maailmaa omaa tahtiaan ja näin ainakin meillä kävi. Nyt lapsi on hyvnkin seurallinen ja sosiaalinen tapaus, vaikka pienempänä oli hyvn arka ja ujo. Kolmannen kanssa ollaan myös paljon liinailtu, ostetiin Manduca reppu, joka on mielestäni tietyissä tilanteissa helpompi, mutta kuitenkin ergonomisesti hyvä ja vauva saa olla lähellä, vauva nukkuu perhepedissä (tosin välillä nukkuu yön kokonaan silloin on omassa sängyssä siksi että illalla laitan vauvan omaan sänkyyn, ettei pääse putoamaan meidän sängystä, vauva kun menee ennen aikuisia sänkyyn)
 
Mä en lukenut muita vastauksia, mutta mä varmaan pitäisin vauvaa rinnalla ja heikolla suihkulla suihkuttelisin vauvaa eri puolilta. Ne paikat mitä en pääsisi suihkuttelemaan ottaisin kosteuspyyhkeellä..
 
Mites sitten muuten tuo lapsentahtisuus, löytyykö aiheesta suomenkielistä tietoa, kirjoja tms? Meillä on melko suuritarpeinen vauva ja tämä lapsentahtisuus on tullut vähän kuin vahingossa. Ennen lasta ajattelin että taatusti nukkuu omassa sängyssä (nykyään perhepeti), imetys ei ole kovin tärkeää (nykyään se om hyvin tärkeää) ja että en varmasti ala vauvaa pytyllä käyttämäään (nykyään osittais vvv vauvan "omasta tahdiosta"). Lähipiirin palaute ajatuksistani on ollut lähinnä että väsytän itseni ja olen liian herkkä ja että vauva oppii manipuloimaan minua kun vastaan heti viesteihin jne. Teen lapsesta äitiriippuvaisen ja lasta ei tarvitse koko ajan pitää sylissä (liinassa nukuttaminen suorastaan synti). Perhepeti kuulemma tappaa seksielämän (miksi sen pitää rajoittua sänkyyn) ja on huono lapsen itsenäistymiselle. Ja vauvani on sentään vasta 3kk.

Joskus etin kirjastosta oppaita lapsentahtisuudesta mutta ne harvat missä aiheesta jotain oli, ei olleet kovin kattavia. Meilläkin edellinen oli suuritarpeinen vauva ja minulla on ollut aiemminkin 2 vaativampaa tapausta. Pyrin vastaamaan lapsen tarpeisiin aina mahdollisimman nopeasti ja tästä olen saanut kuullakin. Enemmän kärsin itse kuitenkin lapsen huudosta kuyin siitä, että menetän siinä "omaa aikaa". Aiempien kokemusten perusteella olen kuitenkin sitä mieltä että kaikki tuo kannattaa ja se kantaa hedelmää myöhemmin. Nämä vaativimmat lapseni ovat kasvaessaan olleet niitä joiden ajatuksia ja tunnetiloja aavistelen herkimmin ja heitä luen muutoinkin paremmin kuin niitä jotkat ovat olleet helpompia lapsia.
 
Ei kai tällä ole merkitystä kuin teoriassa, mutta minusta olet tulkinnut väärin tuon, missä viittasit sukellusrefleksiin. Ei "voimakkaalla sukellusrefleksillä" varustettu vauva huuda, vaikka saisi vettä kasvoilleen.

Mutta voisiko olla kyse nimenomaan siitä, että sukellusrefleksi alkaa kadota?
 
En tiedä näkeekö ap vielä tätä mutta, meillä kans poika vauvana aluksi nautti kylvystä, mutta sitten yhtäkkiä alkoikin pelätä. Ostettiin isompi kylpyamme ja niin alkoi taas viihtymään. Ikää oli tuolloin kans jotain 3-4kk:n välillä.
 
Ei kai tällä ole merkitystä kuin teoriassa, mutta minusta olet tulkinnut väärin tuon, missä viittasit sukellusrefleksiin. Ei "voimakkaalla sukellusrefleksillä" varustettu vauva huuda, vaikka saisi vettä kasvoilleen.

Mutta voisiko olla kyse nimenomaan siitä, että sukellusrefleksi alkaa kadota?

Minusta vauva pelästyy kun ei saa henkeä, sama tapahtuu ulkona sylissä vaikka kävisi ihan olematon viima: henki salpautuu ja vauva haukkoo happea ja pelästyy ja alkaa itkemään. En sitten tiedä onko refleksi herkkä vai vauva vaan arka.
 
[QUOTE="aapeli";22497210]meillä oli kakkosvauva ns. suuritarpeinen vauva, liinailtiin, syliteltiin paljon, hyvin pitkälti itkuisuuden takia. Perhepedissä nukuttiin tosi pitkään, koska minun mielestäni vauva kuuluu vanhempien viereen. Nyt kakkonen on jo 5v ja tosi reipas lapsi. Reilu vuoden ikäiseksi oli kiinni minussa, mutta uskoin sen menevän niin päin että kun antaa olla lähellä lapsi lähtee tutkimaan maailmaa omaa tahtiaan ja näin ainakin meillä kävi. Nyt lapsi on hyvnkin seurallinen ja sosiaalinen tapaus, vaikka pienempänä oli hyvn arka ja ujo. Kolmannen kanssa ollaan myös paljon liinailtu, ostetiin Manduca reppu, joka on mielestäni tietyissä tilanteissa helpompi, mutta kuitenkin ergonomisesti hyvä ja vauva saa olla lähellä, vauva nukkuu perhepedissä (tosin välillä nukkuu yön kokonaan silloin on omassa sängyssä siksi että illalla laitan vauvan omaan sänkyyn, ettei pääse putoamaan meidän sängystä, vauva kun menee ennen aikuisia sänkyyn)[/QUOTE]

Meilläkin mies alkuun väitti että ei vauva mikään suuritarpeinen ole kun ei itke juuri koskaan--> pidän sylissä lähes koko ajan ja vastaan tarpeisiin mahd. pian. Laitoin hänet hoitamaan vauvaa ja mieshän koitti sitten laittaa sänkyyn nukkumaan ja laskea sitteriin ja lattialle ja tyttö kiljui naama punaisena. Sittenpä uskoi mieskin että neiti tosiaan ei suostu olemaan muualla kuin sylissä. Vauvalla on ollut tosi paljon vatsavaivaa ja sylistä saa lohtua, usein myös rinnasta. olenpa muuten saanut mieheltä paljon enemmän apua vauvan kanssa kun mies itse totesi että vauvanhoito on aika haastavaa. Joskus kateellisena katsoin tutun vauvaa joka möllötti tyytyväisenä sitterissä käsiään tuijotellen kun äiti puuhasi kaikkea muuta. Muta toisaalta on rikkaus äidille ja vauvalle saada pitää pientä koko ajan lähellä, se lujittaa rakkaussuhdetta ja auttaa lukemaan vauvaa paremmin. Joskus olisi kiva vaikka syödä niin että vauva ei olisi sylissä, mutta tuskimpa tätä vauvan sylissäpitämistä myöhemmin katuu. Ja tosiaan vauvan itku stressaa paljon pahemmin kuin jatkuva lähellä pito.
 
Mielestäni ihan noissa virallisissa neuvolan vihkoissakin sanotaan, että vauvalla saattaa olla kausia, jolloin ei pidä kylpemisestä ja että silloin voi pitää vähän taukoa kylvetyksestä. Olen itse ymmärtänyt, että enemmän haittaa voi olla tiheistä kylvyistä, toki riippuu paljon vauvasta, kakkaamisesta (tuleeko paljon, jääkö taipeisiin), puklujen määristä (kertyykö sitä taipeisiin jne.).

Meilläkin on tullut kaksi selittämätöntä kylvetykseen liittyvää satunnaishepulia, jotka jäivät arvoituksiksi, kun yleensä tytär 3kk ottaa lunkisti kylvyt ja uinnit. Otettiin lapsi pois ja lohduteltiin, seuraavalla kerralla vanhempia vähän jännitti mutta lapsi ei sit enää ollut moksiskaan kylvystään.

Jos liittyy sukellusrefleksiin, niin vauvauinnin vetäjä sanoi, että refleksin päällemeno on vauvalle rankka kokemus ja uuvuttava. Mutta voihan olla muuten herkkä kausi.

Meitä on ohjeistettu myös, että alle 1v lasta ei juuri voi hemmotella pilalle "liialla" läheisyydellä. Ollaan pidetty omaa rauhallista lasta aika paljon lähellä, ja kun on ollut lunkisti itsekseen (tai kääntänyt päätään pois, mikä yleisohjeiden mukaan kertoo että vauva ei halua seuranpitoa juuri sillä hetkellä) on saanut olla.

Mukavaa talvea niin vauvan- kuin muunkintahtisille!
 

Yhteistyössä