Mistä johtuu, että suurin osa noin 4-kymppisistä naisista (37-43) on niin kireän, kiukkuisen, katkeran

  • Viestiketjun aloittaja pimp
  • Ensimmäinen viesti
Suurin osa ei ole kohdannut 37-43 vuoden ikäisissä mitään erityisen katkeria, kireitä tai kiukkuisia naisia?
Mutta aloittajan ja parin muun mielestä melkein kaikki heidän kohtaamansa sen ikäiset naiset ovat tuota?
Tuleekin mieleen, että voisiko se olla aloittajan ja näiden parin muun seura, joka vaikuttaa kiristävästi ja kiukuttavasti?

:D
 
Viimeksi muokattu:
"mää"
Mä olen taas huomannut palvelualalla että pahimpia asiakkaita ovat ne vanhemmat naiset jotka hoitavat itse kotona omia kehitysvammasia lapsiaan...jos ne saa pienenkin syyn ne hyökkää kimpuun ja raivoaa ja pilaa toisen päivän,vaikka parhaas olisit yrittänyt..Joo ymmärrän hyvin miten helvatan raskasta se on mutta eihän se ole mun syyni eihän!!
 
Suzyanne
Mitään en tunnusta. :whistle:

Ei vaan, yleensä olen aika iloinen ja positiivinen, ellen sitten satu olemaan pahalla tuulella. Mutta sitä en ole kyllä kovin usein. Mitenkään kireä en tunnusta olevani. :cool:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Voi hyvä ihme :LOL:. En ainakaan tunnusta kuuluvani tohon sakkiin. Elämä hyvin, pienet rahahuolet, talo ja tavarat hankittu, hyvä työpaikka, kelpo perhe (pienet lapset) ja hyvä itsetunto.
Kannattaisko alottajan katsoa ihan peiliin ;).
 
"Iina"
Mä olen nyt hetken katkera, kateellinen ja nyrpeä.
Mieheni jätti perheensä, tuli täysin puun takaa. Minulla on pieni lapsi, ja tosiaan hoidan myös omat vanhempani. Rahat meni miehen mukana, kuten myös haaveet siitä toisesta lapsesta, ja omasta asunnosta, jonka ostoa suunniteltiin. Joten kunnes olen tämän päässäni sulattanut, niin katkeralta tuntuu juu, kuulla kuinka muut menevät eteenpäin, ja itse aloittaa alusta.
Mutta lupaan taas joskus olla iloinen oma itseni.
Yleisesti ottaen, siinä on perää, että miehillä on mahdollisuus olla leppoisampia, koska heillä ei yleensä ole vastuuta niin monesta asiasta.
 
Ehkä heitä on elämä ehtinyt jo kolauttamaan, mutta eivät ole vielä ehtineet kerätä riittävästi elämänviisautta. Joopa..

No, ei ne kaikki mitään katkeria ja kiukkusia ämmiä ole. Miehen sisko n. 40v on aika negatiivinen, ihan yleensäki...Ja nyt sitte mua välillä melkeen ärsyttää kun mun raskaudesta puhuttaessa puhuu usein tyyliin että ei sitä tiedä meneekö loppuun asti. Tietysti häntä painaa se ku loppukesästä sai keskenmenon eikä aivan alkuviikoilla et sinänsä ymmärrän kyllä semmoset lähes pessimistiset puheet...
 
Viimeksi muokattu:
Keittiönoita
1. Ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. Vittumaisenakin.
2. Omat vanhemmat ikääntyvät ja heistä alkaa olla huolta.
3. Omat lapset murrosiässä ja heistä on huolta.
4. Töissä pitäisi vetää se viimeinen rutistus, jos mielii vielä edetä urallaan.
5. Ukolla viidenkympin villitys ja se menee harrikallaan pitkin kyliä.
6. Virtsatieinfektiot alkavat yleistyä.

Tossapa noita syitä muutama :)
 
annim*
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22470160:
1. Ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. Vittumaisenakin.
2. Omat vanhemmat ikääntyvät ja heistä alkaa olla huolta.
3. Omat lapset murrosiässä ja heistä on huolta.
4. Töissä pitäisi vetää se viimeinen rutistus, jos mielii vielä edetä urallaan.
5. Ukolla viidenkympin villitys ja se menee harrikallaan pitkin kyliä.
6. Virtsatieinfektiot alkavat yleistyä.

Tossapa noita syitä muutama :)
tää on kyllä niin tosi
 
Muista juoda paljon vettä niin viimeinen vaiva helpottaa =). Mulla noita vaivoja oli kyllä silloin parikymppisenä ... nyt ei enää piiiiiiitkään aikaan. Mut onhan mun elämä muutenkin mennyt vähän "väärässä" järjestyksessä.
 
"zxz"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22470160:
1. Ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. Vittumaisenakin.
2. Omat vanhemmat ikääntyvät ja heistä alkaa olla huolta.
3. Omat lapset murrosiässä ja heistä on huolta.
4. Töissä pitäisi vetää se viimeinen rutistus, jos mielii vielä edetä urallaan.
5. Ukolla viidenkympin villitys ja se menee harrikallaan pitkin kyliä.
6. Virtsatieinfektiot alkavat yleistyä.

Tossapa noita syitä muutama :)
Olettamus, olettamus, olethan itse vasta 29v
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22470160:
1. Ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. Vittumaisenakin.
2. Omat vanhemmat ikääntyvät ja heistä alkaa olla huolta.
3. Omat lapset murrosiässä ja heistä on huolta.
4. Töissä pitäisi vetää se viimeinen rutistus, jos mielii vielä edetä urallaan.
5. Ukolla viidenkympin villitys ja se menee harrikallaan pitkin kyliä.
6. Virtsatieinfektiot alkavat yleistyä.

Tossapa noita syitä muutama :)
Minä olen yli tuon mainitun ikärajan, mutta en osaa samaistua noihin muuta kuin ekaan.
1. Ei todellakaan tarvitse esittää mitään.

sen sijaan.
2. Omat vanhemmat hyvinvoivia meneviä aikuisia, joista ei vielä huolta.
3. Vanhimmat lapsetkin jo aikuisia eikä heistä huolta. Talouden kaksi murkkua suhteellisen tasapainoisia ( tai sitten vain noiden vanhempien lasten kanssa kasvoi niin paksunahkaiseksi, ettei enää huomaakaan murkkujen kamaluutta?)
4. Töissä on kivempaa kuin koskaan ennen. Osaa jo ja uskaltaa valita ne hommat joista nauttii, eikä enää luule että kaikkea on pakko tehdä "pahan päivän varalle."
5. Kun olin 43, oli ukko 26 eikä villityksiä. 25 vuoden päästä voi olla toki toisin. Silloin minusta tulee vikkelään leski, koska tuon motoriikka on mitä on...
6. ??? Tätä en tiennytkään? Oikeasti enemmän virtsatieinfektioita yli 40 v?
 
Viimeksi muokattu:
Keittiönoita
[QUOTE="zxz";22470251]Olettamus, olettamus, olethan itse vasta 29v[/QUOTE]
Imartelua, imartelua. Mulla ikävuodet 37-43 on jo kaukana takanapäin. Enää ei ole alaikäisiä lapsia huollettavana, muttei vielä lapsenlapsiakaan, joista huolta kantaisi. Urallani olen ehtinyt edetä niin pitkälle kuin halusin...jos jotain urasuunnitelmia onkin, niin ne on lähinnä laskelmia siitä, milloin voisi pistää hanskat naulaan ja alkaa viettämään oloneuvoksettaren elämää. Ja lähteä Pedron metsästykseen :cool: Hyvä onni, vesi, karpalot ja puolukat lienevät säästäneet mut tuolta viimeisimmältä.
 
"poikia3"
Kyllä minä näen niitä epätoivoisia naisia nuoremmassa ikäpolvessa, 30+ naiset, joilla ei ole vielä puolisoa, esitetään niin fressiä, ihanaa ja säteilevää koko ajan. Mielipiteet heilahtelevat laidasta toiseen sen mukaan, mitä miestä milloinkin miellytetään. Ja pohditaan onko tämä mies nyt se oikea, vaikka tilitystä miehestä kuunnellessaan yrittää neuvoa että heivaa se. No muutaman vuoden jälkeen ne onkin sitten äitejä, joiden olisi pitänyt heivata se, pahimmassa tapauksessa sitten yksinhuoltajia.

Niin ja musta se, että tässäkö tää elämä nyt oli, kuuluu ihan selkeästi 3-kympin kriisiin, ei tähän 4-kympin ympärille.

Ehkä sitä kiukkua ja katkeruutta on sitten se, ettei mun tarvitse hyväksyä mitä tahansa keneltä tahansa, olen riittävän itsenäinen, ettei tarvitse nuoleskella ketään. Ja odotan saavani palvelua tietyissä asioissa, ja sitä myös saan.
 
"zxz"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22470348:
Imartelua, imartelua. Mulla ikävuodet 37-43 on jo kaukana takanapäin. Enää ei ole alaikäisiä lapsia huollettavana, muttei vielä lapsenlapsiakaan, joista huolta kantaisi. Urallani olen ehtinyt edetä niin pitkälle kuin halusin...jos jotain urasuunnitelmia onkin, niin ne on lähinnä laskelmia siitä, milloin voisi pistää hanskat naulaan ja alkaa viettämään oloneuvoksettaren elämää. Ja lähteä Pedron metsästykseen :cool: Hyvä onni, vesi, karpalot ja puolukat lienevät säästäneet mut tuolta viimeisimmältä.
Pedrom metsastykseen, eh. Eiko George olis mitaan tai Alberto?
 
Työ vaatii veronsa ja imee mehut minusta. Se sovitettuna yhteen kotiarjen pyöritykseen ja lasten asioiden hoitoon tekee minusta kenties vihaisen ja väsyneen. Happaman ja hapsottavan.
Onneksi valoa on näkyvissä, jos oletetaan, että helpottaa, kun poistuu ap.n valikoimasta ikähaarukasta. :whistle:
 
"totuuden torvi"
Juu, näin on. Minä tosin olen vasta 30-vuotias ja olen silti kiukkuinen, kireä, katkera, kateellinen, ylipainoinen plösö. :) Kohta 2 lapsen yh enkä varmaankaan ikinä saa miestä. Vakityötä ei ole mutta koulutusta sitäkin enemmän.
 
"vieras"
[QUOTE="poikia3";22469959]No itse ainakin olen tämän ikäisenä todella tyytyväinen elämääni. Tiedän kuka olen, ja olen itseni - ei tarvitse enää hötkyillä. Vaihdevuosista ei ole todellakaan vielä tietoakaan. Elämä on tasaista, ihmeellinen käsitys, ettei tapahtuisi enää mitään jännääkään. Tämän ikäisenä voi aivan hyvin opiskella, vaihtaa ammattia, tai vaihtaa työpaikkaa. Elämä ei ole vain työntekoa, useimmilla ikäisilläni on enemmän aikaa itselleen, minulla on lapset vielä pieniä, joten elämä menee työn ja perheen parissa, mutta minäkään en ole enää niin sidottuna kotiini.

Eikä minulla ole mitään syytä olla kenellekään kateellinen ja katkera, ei edes vaikka olisin jossain kapakassa juhlimassa, en mittaa arvoani sillä, että hakeeko joku mua tanssimaan - ja toisaalta ne porukat joissa yleensä ulkona olen, ovat niin kohteliaita, että tosiaankin olen minäkin tanssimaan päässyt.[/QUOTE]

mutta sisälukutaiidossa sinulla on parantamisen varaa, nimenomaa mainitsin että kaikki ei tälläisiä ole ja nuo oli vain esimerkkejä ja heittoja.

enkä mä todellakaan ole sitä mieltä että elämää ja sen mielekkyyttä voi jonkun baarissa olon ja tanssimisen varaan laskea. itse en juurikaan käy baareissa.

mutta hauskaa tosiaan, että heti nämä ketjussa mainitut ikäryhmät, ovat syyttämässä omasta käytöksestään nuorempiaan.
johonkinhan tämäkin aloitus perustuu, eli ap.n kokemuksiin ko. ikäryhmän naisista.
 

Yhteistyössä