Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa?

Mä en voi sille mitään, että mua jotenkin ärsyttää tuo sanonta. Kun sitä miettii omaa elämää, niin paljonko tosiaan pitää antaa joillekin kannettavaksi! Ja saa nähdä tuleeko vielä lisää. : /

Vaikka toisaalta en mä olisi tämä ihminen mitä olen nyt jos olisin pysynyt täysin terveenä ja olisko se sitä mitä mä haluaasin. Silti vain toivoo, että ei tulisi enää mitään lisää kannettavaa.

 

Mitä, kuka sitä kannettavaa muka jakaa ja panttaa, joku jumalako? Ei elämä ole reilua, ei ole mitään yliluonnollista voimaa joka päätttäisi että nyt tuo on saanut tarpeeksi paskaa niskaan, ei enää sille, mutta tuo toinen taas, sille voisi vähän vastoinkäymisiä lisää pistää.

 

Eihän tuossa sanonnassa ole mitään järkeä.
Kaikille ei todellakaan anneta sen verta vähän, että sen taakan jaksaisi kantaa,näkeehän tuon itsemurhatilastoistakin..

 

Joo, mua ärsyttää tuo sanonta myös.

 

Se onkin täyttä sontapuhetta.
Eihän kukaan tekisi itsemurhia, tai muita juttuja, jos niillä olisi tasan sen verran taakkaa mitä jaksavat kantaa.

 

Mä nään niin punaista aina kun kuulen tuon lauseen. Se on niin typerä että voiko typerämpää sanontaa enää ollakaan.

 

Minä ainaskin uskon tuohon sanontaan.

 

Jep.. Mua myös ärsyttää kun ihmiset sitä hokee.. Ei aina vaan jaksa kantaa sitä kaikkea mitä on päälle kaadettu. Tänään taas sellainen päivä että ei tiedä jaksaako enää eteenpäin..

 

Jumala ei salli enempaa kuormaa kuin jaksan kantaa, mutta haluaisin,etta Han ei luottaisi minuun nain paljon.

 

mä inhoan tuota sanontaa myös. se tavallaan dissaa ihmisten kokemukset täysin.

mieti vaikka äitiä joka itse ensin sairastaa syövän, paranee siitä ja vuoden sisällä menettää toisen alaikäisen lapsensa syövälle ja toisen onnettomuudelle.

 

[QUOTE="totinen";22452384]Minä ainaskin uskon tuohon sanontaan.[/QUOTE]

Miten selität itsemurhat??

 

En usko tuohon, mutta en usko myöskään mihinkään korkeampaan voimaankaan.

Jos tuo pitäisi paikkansa, niin maailmassa ei olisi yhtään masentunutta ihmistä. Heillä on harteillaan enemmän kuin mitä heidän mielenterveytensä kestää. Puhumattakaan itsemurhista.

 

Mä itseasiassa pidän tuosta sanonnasta, se on jotenkin niin totta. Esim. kun puolisoni kuoli, ei sitä tuskaa kerralla tajunnut, eikä silloin heti kuoleman jälkeen tajunnut, miten kamalan vaikeaa elämästä vielä tulee, eli tavallaan tavallaan mieli ymmärsi asioita vasta sitä mukaa, kun oikeasti pystyi sitä kipua kantamaan. Jos olisi heti silloin hautajaisten aikaan tajunnut silloin kerralla kokonaisuutena koko sen vaikeuksien määrän ja henkisen tuskan, en varmaan olisi jaksanut jatkaa omaa elämääni.
Ja niinhän se on muissakin asioissa. Vaikka välillä tuntuu, että miksi juuri minulle koko ajan ns. sataa paskaa niskaan, niin ei sitä ole kuitenkaan ikinä tullut niin paljon, etteikö sitä sitten loppuviimein olisi jotenkin pystynyt kantamaan.

 

[QUOTE="totinen";22452384]Minä ainaskin uskon tuohon sanontaan.[/QUOTE]

Onko sulla ollut helppo elämä?

 

Kuunnelkaa Youtubesta Juliet Jonesin Sydän : Helppo elämä

 

En minäkään tuosta sanonnasta pidä.

 

Mitä, kuka sitä kannettavaa muka jakaa ja panttaa, joku jumalako? Ei elämä ole reilua, ei ole mitään yliluonnollista voimaa joka päätttäisi että nyt tuo on saanut tarpeeksi paskaa niskaan, ei enää sille, mutta tuo toinen taas, sille voisi vähän vastoinkäymisiä lisää pistää.

Niin munkin mielestä!

Ehkäpä siinä on ollut joskus kauan muinoin sellainen käännösvirhe, kun tekstejä on tulkittu eri talanteessa myöhemmin, kuin mihin se sit on käännetty? Missähän päin isosskirjassa semmonen lukis? Mun mielestä ei pidä ottaa mukaansa enempää k uin jaksaakantaa, mut ainahan esim lapset on hoidettu porukalla, siis vcähintään 2 ihmistä, vuorotellen lepoaikojen kans, mut esimerkiksi jos virtahevolle syntyy kaksoset, ei niitä VIRRASSA voi kasvattaa yks emo kuin yhden toisen kohtalo tiedetään jo ennakkoon, et se ei siinä vedessä selviä, siis siksi kun se virta tai tulva vie, se vaan eksyy emostaan:-(

Ehkä vähän kaukaan haettu, mut noin sen VOI käsittää ja pari muutakin asiaa samalla "valkenee", ehkä?

http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/sanoja.htm

 

Täyttä valetta tuo sanonta. Ajatelkaa vain esimerkiksi Marc Dutrouxin uhreja. Osa kuoli nälkään kellarissa, osa haudattiin elävältä ja pari tyttöä pääsi elävänä takaisin, oltuaan ensin hullun raiskattavina.

Tai tapaus Elisabeth Fritzl.

 

Mielestäni tuo varsin lohduttava sanonta. Kun oikein tuntuu, että kaikki menee pieleen, mikään ei onnistu, on täysin yksin jne., niin voi itseään lohduttaa, että ei kellekään anneta enempää kun pystyy kantamaan, ei minullekaan, joten kyllä tämä vielä tästä.

 

Täyttä valetta tuo sanonta. Ajatelkaa vain esimerkiksi Marc Dutrouxin uhreja. Osa kuoli nälkään kellarissa, osa haudattiin elävältä ja pari tyttöä pääsi elävänä takaisin, oltuaan ensin hullun raiskattavina.

Tai tapaus Elisabeth Fritzl.

No eihän nyt mitkään sanonnat ole mitään sata prosenttisia totuuksia.

 

Isän veli tappoi ittensä. Jos hän olisi saanut apua ajoissa, niin hän olisi jaksanut, mutta totuus sen miehen elämästä tuli suvulle esille vasta muutaman vuoden päästä miehen kuolemasta.

 

Onko sulla ollut helppo elämä?

Miten tää helppoon elämään liittyy?? Tuo lause tarkoittaa sitä, että Jumala on tehnyt ihmisestä tarpeeksi vahvan kestämään koettelemukset...jos tekee itsemurhan, niin ei ole luottanut Jumalaan ja Hänen antamaansa kärsivällisyyteen, vaan luovuttanut (vaikka olisi pärjännyt).

 

[QUOTE="vieras";22452467]Miten tää helppoon elämään liittyy?? Tuo lause tarkoittaa sitä, että Jumala on tehnyt ihmisestä tarpeeksi vahvan kestämään koettelemukset...jos tekee itsemurhan, niin ei ole luottanut Jumalaan ja Hänen antamaansa kärsivällisyyteen, vaan luovuttanut (vaikka olisi pärjännyt).[/QUOTE]

Jotenkin tahantapaan.

 

Isän veli tappoi ittensä. Jos hän olisi saanut apua ajoissa, niin hän olisi jaksanut, mutta totuus sen miehen elämästä tuli suvulle esille vasta muutaman vuoden päästä miehen kuolemasta.

Niinpä. Miten tuossa voi sanoa etteikö annettaisi kannettavaksi enemmän kuin jaksaa? Aika monelle on annettu enemmän, ja silloinhan se tarkoittaa kuolemaa, joko sairauteen tai oman käden kautta.

Toisaalta aika moni (muukin) saattaisi pelastua jos me ylipäätään huolehtisimme toisistamme enemmän, emmekä kulkisi laput silmillä ja naapureitakin vältellen.

 

Isän veli tappoi ittensä. Jos hän olisi saanut apua ajoissa, niin hän olisi jaksanut, mutta totuus sen miehen elämästä tuli suvulle esille vasta muutaman vuoden päästä miehen kuolemasta.

Ikävää mutta mistä kukaan tietää että hän olisi jaksanut jos olisi saanut apua?
Eihän sitä voi tietää ja jossittelu ei auta mitään.