Mun kultaiseni täytti tänä vuonna 11 vuotta ja on edelleen kuin pentu...
Mokomainen höppänä :heart:
(asustaa mun vanhemmillani koska mun mieheni allergia ei antanut myöten pitää koiraa sisällä, mulla oli siis tuo koiruus jo silloin kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa, muutti siis väliaikaisesti asumaan vanhemmilleni ja niinhän siinä kävi että on äitini koira nykyään... hyvä niin, mutta haikeatahan se on. Koira muistaa kuitenkin opit jotka annoin ja tottelee minua eri tavalla mitä vanhempiani.)
Se rakastaa kaikkia. Sillä on valtavan laaja jalämmin sydän. Se on höntti ja höpsö, vauhdikas eikä välttämättä ehkä älykkäimmästä päästä luomakunnan yksilöitä
Se menee eikä m einaa, ei väistele kuralätäköitä ja kun se saa 'hepulin' niin se mennä viuhtoo tuhatta ja sataa karvat pölisten.
Se on siivoton vettä juodessaan ja karvaa karisee joka puolelle (kiitokset jalostukselle...)
Se sietää lapsilta mitä tahansa- eikä tarkoita että antaisin lasten kohdella koiraa miten sattuu, mutta että jos on kävelemään opetteleva ottanut horjahtaessaan tukea lähimmästä- eli koiraa karvoista- se ei ole paikaltaan siirtynyt, näykkäissyt saati murissut.
Mutta se sairastaa epilepsiaa, joka on kuulemma valitettavan yleistä noutajilla. :/
Aika lievänä tosin, mutta koiraa on pideltävä oikein- kesäkuumalla on pidettävä huoli riittävästä varjosta ja rauhallisesta tahdista, ympärivuotisesti on kaitsettava lapset niin etteivät riehaannuta koiraa turhista tms.
