Uskallankohan vastata tähän, kun olen itse opettaja.. Yleensä kukaan, joka tietää asiasta yhtään mitään, ei saa vastata, koska se on pätemistä.. :/
No mutta vastaan silti.. Kuulostaa kohtalaisen normaalilta. Vitosluokkalaisilla tulee usein murrosvaihe koulunkäynnissä, kuvittelevat olevansa kovinkin isoja, mutta silti mieli halajaa vielä leikkimään ja pelaamaan jalkapalloa tms.. Haluaisivat kovasti olla samanlaisia "kingejä" kuin kutoset, mutta lapsellisuus heittää usein vähän yli, ja käytös on sitten sen mukaista.. Kummallista "kovistelua", mutta silti niin kovin lapsellista vielä..
Itse koen alakoulussa vitosluokan ylivoimaisesti raskaimmaksi opetettavaksi, juuri sen takia että se käytös hakee niin kauheasti paikkaansa, ei osata olla isoja eikä pieniä, ja kauheasti harmittaa kun opettajakin on vihainen ja soittaa äidille kun sählätään ylimääräistä eikä jakseta tehdä läksyjä.. Vastuuta ei oteta omasta toiminnasta, eikä viitsitä oikeastaan edes yrittää..
Yleensä myös kotiväki saa oman osansa tästä ilosta, ajan kanssa se kyllä varmasti helpottaa!
Nyt kun vaan jaksat olla JOHDONMUKAINEN, vaatia läksyt tehdyiksi, huolellisesti siis, vaadit että kokeisiin luetaan joka kerta, ja ajatuksen kanssa, kotityöt tehdään sovitusti, ja yhteisistä säännöistä pidetään kiinni... pikkuhiljaa sieltä kuoriutuu nuori sieltä kaiken sählän seasta, ja taas helpottaa pieneksi hetkeksi

.
En ehdota, että kaikki kiva pitää ottaa pois, mutta elämää voisi tietysti vähän rauhoittaa, jos huomenna on koe ei tänään mennä rallaamaan pyörällä hiekkakuopalle, vaan luetaan kokeeseen, huomenna voi sitten ottaa vähän rennommin rantein, kun koe on ohi.. Jos läksyt jätetään tekemättä, tai tehdään huitaisten, niin siitä on hyvä sopia yhteisesti joku seuraamus, samoin kotitöiden laiminlyönnistä. Ja sitten kun sujuu hienosti, niin kehutaan niin maan paljon, ja kannustetaan.. Jonkun yllätyslahjankin voi sillon tällön antaa palkinnoksi, jos menee mukavasti!
Lyhyestä virsi kaunis.. kuulostaa aika normaalilta

!