pärjäämätön
olen siis seurustellut reilun vuoden, puolisen vuotta asuttu yhdessä, muutin miehen luo. miehellä tanskandoggi joka on miehellä täysin hallinnassa pään sisäisesti. kun mies on lenkillä koiran kanssa, niin koira ei vedä, ei räyhää ohikulkijoille, kulkee löysässä narussa, tottelee ja ottaa kontaktia, kunnioittaa miestä. mutta mä oon sille ilmaa. koira on narttu ja aika dominoiva luonne, mies on sanojensa mukaan "kovan koulun" sen kanssa käynyt että tähän pisteeseen on päässyt.
mies on sanonut mulle aikanaan et aloittaisin pienistä asioista, MINÄ menen edellä ovista, MINÄ syön ensin jne. ja että mun tarvii voittaa koiran luottamus.
paijailen ja silittelen koiraa paljon, ei se siis mulle mitenkään vihainen tai aggressiivinen ole, ei vaan kunnioita mua ja kuvittelee olevansa mua ylempänä.
mä kun olen koiran kanssa lenkillä niin hihna on kireenä koko ajan (ei vedä kun höyryjuna, mutta ei kulje rinnallakaan, pyrkii mun ohi eikä korvaansa lotkauta mun nakkimakkaroille, lihapullille ja koirankekseille). alusta asti olen tehnyt sitä, että kun koira vetää, niin pysähdyn. ja saatan lähteä takaisinpäin, meidän lenkit on toisinaan sitä että mennään edestakaisin ehkä kilometrin matkaa -ei vaikutusta, minkäänlaista.
koska koira kuvittelee olevansa mun yläpuolella, niin se kokee tarvetta suojella mua ohikulkijoilta ja v***u sitä rähinän ja hinaamisen määrää.. koira on aika pienikokoinen tanskandogiksi ja pystyn sitä kyllä raa´alla voimalla pitelemään kaksinkäsin, mutta aika hirveää sen kanssa on kulkea -täällä kun noita ohikulkijoita on...!
mies hoitaa koiran lenkitykset pääosin, tai sit ollaan porukalla (jolloin ei ongelmia vaikka mä taluttaisin, onhan mies kuitenkin mukana ja koira kokee että sen ei sillon tarvitse suojella mua..) mutta välillä tulee hetkiä, et mun on pakko yksin sitä käyttää edes pikkulenkeillä.
lähes päivittäin teen koiran kanssa tottelevaisuusjuttuja, istutan, käskytän, palkitsen.
onko koira tosiaan voinut vaan päättää että mä en sen ohi mene arvoasteikolla kun mikään ei tehoa?! toimin ihan samoin kun mies, miehen ohjeilla ja neuvoilla (kokeneempi koirien kanssa kun minä, paljonkin!)
lenkit on yhtä repimistä ja helvettiä, ahdistaa... haluaisin käydä kunnon lenkeillä, mutta kädet väsyy jo alkumatkasta.. :/
mies on sanonut mulle aikanaan et aloittaisin pienistä asioista, MINÄ menen edellä ovista, MINÄ syön ensin jne. ja että mun tarvii voittaa koiran luottamus.
paijailen ja silittelen koiraa paljon, ei se siis mulle mitenkään vihainen tai aggressiivinen ole, ei vaan kunnioita mua ja kuvittelee olevansa mua ylempänä.
mä kun olen koiran kanssa lenkillä niin hihna on kireenä koko ajan (ei vedä kun höyryjuna, mutta ei kulje rinnallakaan, pyrkii mun ohi eikä korvaansa lotkauta mun nakkimakkaroille, lihapullille ja koirankekseille). alusta asti olen tehnyt sitä, että kun koira vetää, niin pysähdyn. ja saatan lähteä takaisinpäin, meidän lenkit on toisinaan sitä että mennään edestakaisin ehkä kilometrin matkaa -ei vaikutusta, minkäänlaista.
koska koira kuvittelee olevansa mun yläpuolella, niin se kokee tarvetta suojella mua ohikulkijoilta ja v***u sitä rähinän ja hinaamisen määrää.. koira on aika pienikokoinen tanskandogiksi ja pystyn sitä kyllä raa´alla voimalla pitelemään kaksinkäsin, mutta aika hirveää sen kanssa on kulkea -täällä kun noita ohikulkijoita on...!
mies hoitaa koiran lenkitykset pääosin, tai sit ollaan porukalla (jolloin ei ongelmia vaikka mä taluttaisin, onhan mies kuitenkin mukana ja koira kokee että sen ei sillon tarvitse suojella mua..) mutta välillä tulee hetkiä, et mun on pakko yksin sitä käyttää edes pikkulenkeillä.
lähes päivittäin teen koiran kanssa tottelevaisuusjuttuja, istutan, käskytän, palkitsen.
onko koira tosiaan voinut vaan päättää että mä en sen ohi mene arvoasteikolla kun mikään ei tehoa?! toimin ihan samoin kun mies, miehen ohjeilla ja neuvoilla (kokeneempi koirien kanssa kun minä, paljonkin!)
lenkit on yhtä repimistä ja helvettiä, ahdistaa... haluaisin käydä kunnon lenkeillä, mutta kädet väsyy jo alkumatkasta.. :/