Pienen lapsen pahat (isot) palovammat, miten parantuneet?

Mä teen nyt niin, että lopetan keskustelun tähän. Me tehdään niin, kun meistä parhaalta tuntuu, ajatteli muut siitä mitä tahansa. Enää en aio tätä asiaa täällä ruotia, joten kiitos kaikille, jotka ovat mulle asiallisesti vastanneet!

 

Isoveljeni kaatoi n. 5-vuotiaana tulikuumaa kahvia täynnä olevan ison pannun päällensä. Äitini ripeä toiminta oli pelastus, oli nopeasti ottanut paniikissa juosseen pojan kiinni, vienyt suihkuun ja pitänyt siellä kauan. Veljelleni ei ole jäänyt mitään arpea. Tämä tapahtui kylässä ollessa. itse olin 3,5v ja muistan tuon tapahtuman ja veljeni huudon ja juoksemisen

 

Kuinka teillä voidaan? Joko lapsi on herätetty?

 

Huhuu!

 

Kuinka voitte?

 

Lapsi on edelleen nukutettuna, mutta herätetään ilmeisesti viikonlopun aikana, jos hän pärjää ilman hengityskonetta ja turvotus saadaan pienemmäksi. Muuten hän on koko ajan voinut hyvin, elintoiminnot on olleet normaalit koko ajan. Naaman palovammat ovat jo lähes parantuneet, mutta ne olivatkin vain pinnallisia toisen asteen vammoja, kun muualla ne ovat syviä toisen asteen vammoja. Päivä kerrallaan edetään, varmaa hoitosuunnitelmaa ei ole tehty, vaan mennään tilanteen mukaan. Viimeisin arvio on, että sairaalassa oltaisiin vielä pari viikkoa ja sen jälkeen lapsi käyttää noin puoli vuotta painepaitaa kotona.

 

Lapsi on edelleen nukutettuna, mutta herätetään ilmeisesti viikonlopun aikana, jos hän pärjää ilman hengityskonetta ja turvotus saadaan pienemmäksi. Muuten hän on koko ajan voinut hyvin, elintoiminnot on olleet normaalit koko ajan. Naaman palovammat ovat jo lähes parantuneet, mutta ne olivatkin vain pinnallisia toisen asteen vammoja, kun muualla ne ovat syviä toisen asteen vammoja. Päivä kerrallaan edetään, varmaa hoitosuunnitelmaa ei ole tehty, vaan mennään tilanteen mukaan. Viimeisin arvio on, että sairaalassa oltaisiin vielä pari viikkoa ja sen jälkeen lapsi käyttää noin puoli vuotta painepaitaa kotona.

hei dask, hienoa kuulla, että kasvot jo paremmat ja muukin tulee kuntoon aikanaan. voimia kovasti lähettelen teille!

 

Meillä tyttö kaatoi kiehuvaa vettä jaloilleen kun oli 8kk. Syvät toisen asteen palovammat molempiin jalkoihin. Ei tarvinnut kuitenkaan olla sairaalassa vaan käytiin päivittäin jalkoja hoidattamassa siellä. Muistaakseni ekan kuukauden hoisivat sairaalassa. Suihkuttivat, kuorivat kuollutta valkoista ihoa pois ja aina hirveä kerros lamazinea ja paksut siteet.
Ekan parin viikon jälkeen selvis et ei onneksi tarvittu ihon siirtoja. 3vk jälkeen ruvettiin itse hoitamaan jalkoja eli suihkuteltiin ja sit paketoitiin. Aina välillä käytiin sairaalassa näytillä. Lopulta päästiin ihan vaan perusrasvaukseen ja 2kk tapahtuneen jälkeen käytiin vikaa kertaa kontrollissa.

Nyt 6kk myöhemmin enää pienessä kohtaa näkyy punaista röpelöistä ihoa. Muuten ei koko asiaa huomaisi vaikka jalat paloivatkin väliltä polvi-nilkka.
Vauvan ja taaperon iho paranee uskomattoman nopeasti.
Itsellä oli ensin tapahtuneen jälkeen todella paskaäiti fiilis, mutta siitäkin lopulta selvisi. Vahinkoja tapahtuu ja niiden kanssa pitää vain oppia elämään.
Jaksamista sinne, pitkä taival on edessä mutta ei mitenkään mahdoton!

 

Meillä tyttö kaatoi kiehuvaa vettä jaloilleen kun oli 8kk. Syvät toisen asteen palovammat molempiin jalkoihin. Ei tarvinnut kuitenkaan olla sairaalassa vaan käytiin päivittäin jalkoja hoidattamassa siellä. Muistaakseni ekan kuukauden hoisivat sairaalassa. Suihkuttivat, kuorivat kuollutta valkoista ihoa pois ja aina hirveä kerros lamazinea ja paksut siteet.
Ekan parin viikon jälkeen selvis et ei onneksi tarvittu ihon siirtoja. 3vk jälkeen ruvettiin itse hoitamaan jalkoja eli suihkuteltiin ja sit paketoitiin. Aina välillä käytiin sairaalassa näytillä. Lopulta päästiin ihan vaan perusrasvaukseen ja 2kk tapahtuneen jälkeen käytiin vikaa kertaa kontrollissa.

Nyt 6kk myöhemmin enää pienessä kohtaa näkyy punaista röpelöistä ihoa. Muuten ei koko asiaa huomaisi vaikka jalat paloivatkin väliltä polvi-nilkka.
Vauvan ja taaperon iho paranee uskomattoman nopeasti.
Itsellä oli ensin tapahtuneen jälkeen todella paskaäiti fiilis, mutta siitäkin lopulta selvisi. Vahinkoja tapahtuu ja niiden kanssa pitää vain oppia elämään.
Jaksamista sinne, pitkä taival on edessä mutta ei mitenkään mahdoton!

Kiitos tästä viestistä! Ihana kuulla, että teillä toivuttiin noin hienosti Tänään, kun näin miten hyvin meijän pojan naama on parantunut, sain taas uskoa siihen, että hän paranee hyvin ja nopeasti (vaikka lopullinen toipuminen tietysti kestää kuukausia).

 

Kiitos tästä viestistä! Ihana kuulla, että teillä toivuttiin noin hienosti Tänään, kun näin miten hyvin meijän pojan naama on parantunut, sain taas uskoa siihen, että hän paranee hyvin ja nopeasti (vaikka lopullinen toipuminen tietysti kestää kuukausia).

Aikaa siihen menee, mutta kaikesta selviää. Ja kun poika on noin nuori niin selviää varmaan myös ilman pysyviä jälkiä. Jaksamisia sinne ja älä välitä muiden kommenteista varsinkaan palstalla. Ei kukaan pysty kuvittelemaan mitä kaikkea sinä käyt lävitse.

 

Aikaa siihen menee, mutta kaikesta selviää. Ja kun poika on noin nuori niin selviää varmaan myös ilman pysyviä jälkiä. Jaksamisia sinne ja älä välitä muiden kommenteista varsinkaan palstalla. Ei kukaan pysty kuvittelemaan mitä kaikkea sinä käyt lävitse.

:hug: kiitos sulle!

 

Niin ja melkein unohdin että samaan aikaan kävi osastolla 1v tyttö joka oli painanut molemmat kämmenensä tulikuumaan luukkuun. Hänellä oli sellaiset melkoisen hienot melat molemmissa käsissä. Muistaakseni hänen käsiään hoidettiin kuitenkin juuri nukutuksessa kun iho on niin hienoa ja lasta ei pystynyt pitämään paikallaan. (meillä kun riitti jaloista kiinni pitäminen), mutta teillä tämä puoli taitaa hoitua jo nyt jos poika on nukutuksessa.
Sitä miten tuon tytön paraneminen edistyi en tiedä, kun meidän hoidot loppuivat aikaisemmin.

 

Niin ja melkein unohdin että samaan aikaan kävi osastolla 1v tyttö joka oli painanut molemmat kämmenensä tulikuumaan luukkuun. Hänellä oli sellaiset melkoisen hienot melat molemmissa käsissä. Muistaakseni hänen käsiään hoidettiin kuitenkin juuri nukutuksessa kun iho on niin hienoa ja lasta ei pystynyt pitämään paikallaan. (meillä kun riitti jaloista kiinni pitäminen), mutta teillä tämä puoli taitaa hoitua jo nyt jos poika on nukutuksessa.
Sitä miten tuon tytön paraneminen edistyi en tiedä, kun meidän hoidot loppuivat aikaisemmin.

Meillä poika ei meinaa nukutuksessakaan pysyä tarpeeksi paikallaan On aika aktiivinen tapaus Suurin syy nukutukseen on ollut kipujen pitäminen kurissa, kun palanut alue on niin suuri (n.30%). Joka tapauksessa hänet olisi nukutettu jokaisiin siteen vaihtoihin. Heräämisen jälkeen on epäselvää, miten hänet saadaan pysymään sängyssä ja irti letkuista. Ilmeisesti hänen kädet sidotaan sängyn reunoihin kiinni. Täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin, vaikka aikaa se viekin...

 

Ihan varmasti kaikki menee hyvin. Varmaan antavat sitten kun on hereillä jotain kipulääkettä ja rauhoittavaa. Jaksamisia sinne! Laittele jossain vaiheessa kuulumisia miten paraneminen etenee. Mieskin on tuossa kysellyt mitä teille on käynyt ja missä mennään. Normaalisti ei mun palstailut kiinnosta, mutta on tuo omakokemus vielä niin tuoreena muistissa. Eli paranemisia ja jaksamisia koko meidän perheeltä! :hug:

 

Ihan varmasti kaikki menee hyvin. Varmaan antavat sitten kun on hereillä jotain kipulääkettä ja rauhoittavaa. Jaksamisia sinne! Laittele jossain vaiheessa kuulumisia miten paraneminen etenee. Mieskin on tuossa kysellyt mitä teille on käynyt ja missä mennään. Normaalisti ei mun palstailut kiinnosta, mutta on tuo omakokemus vielä niin tuoreena muistissa. Eli paranemisia ja jaksamisia koko meidän perheeltä! :hug:

Kiitos paljon, että jaoit oman kokemuksen! Ja kiitos myös tsempeistä Laittelen infoa, kun meillä selviää jatko. Tällä hetkellä tosiaan edetään ihan päivä kerrallaan.

 

Voimia Dask!! Onneksi lapset ovat sitkeitä ja ihon uusiutuminen nopeaa, vähäisiä arpia saattaa jäädä.

 

:hug: Tsemppiä ja paranemisia!
1-2 vuotta taitaa olla juuri kriittinen ikä palovammojen sattumisen suhteen. Meilläkin lapsi hieman yli vuoden vanhana sai II asteen palovammat käsivarsiin kuumasta vedestä. Onneksi vain mukillisen, niin ei laajempia vammoja tullut. Tästä on jo aikaa muutama vuosi. Hyvin vammat paranivat, mutta yhä pienet haaleat jäljet näkyvät.

Sattui vielä ihan samantapaisesti kuin teillä. Meillä 1v. ei vielä edes kävellyt. Oli vasta oppinut itse nousemaan tukea vasten seisomaan. Istuksi keittiön lattialla jaloissani. Minä kaadoin kupillisen kiehuvaa vettä mukiin pöydällä ja käänsin selkäni siksi hetkeksi, että laitan vedenkeittimen takaisin paikalleen. Sinä aikana lapsi ehti käyttää uutta taitoaan ja nousi pöytää vasten ylös ja kurkisti mukiin.

Teillä on sattunut jonkin verran huonompi onni ja vakavammat vammat. Muistelen joskus lukeneeni, että jos aikuisella 1/3 kehosta palaa, voi se jo olla hengenvaarallista. Mutta kuten täällä sanottu, pienet lapset toipuvat yleensä nopeasti ja paremmin kuin aikuiset. Meidän ei onneksi tarvinut olla sairaalassa kauan, mutta kotiin päästyä oli lapsella molemmat kädet paksuissa siteissä, kuin kipsissä. Lasta itseään ei tuntunut haittaavan. Toisen käden sormet olivat vapaana leikkiin ja se riitti.

 

Meillä poika ei meinaa nukutuksessakaan pysyä tarpeeksi paikallaan On aika aktiivinen tapaus Suurin syy nukutukseen on ollut kipujen pitäminen kurissa, kun palanut alue on niin suuri (n.30%). Joka tapauksessa hänet olisi nukutettu jokaisiin siteen vaihtoihin. Heräämisen jälkeen on epäselvää, miten hänet saadaan pysymään sängyssä ja irti letkuista. Ilmeisesti hänen kädet sidotaan sängyn reunoihin kiinni. Täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin, vaikka aikaa se viekin...

Lapsilla on teho-osastolla koko ajan vierihoitaja, ne ei ole sekuntiakaan yksin. Juuri sen takia, kun niiden metabolia on paljon nopeampaa, kuin aikuisten, joten saattavat herätä kesken nukutuksen hyvin äkkiä yms. Yleensä edes huoneen toiselle puolelle ei uskalla kävellä, jos hoitaa teholla lapsipotilasta.

Tulevia sidevaihtoja varten lapsi luultavasti saa sitten paljon voimakkaita kipulääkkeitä, jotka tietysti väsyttää samalla, että lapsi pysyy rauhallisempana. Tosin tavallisella osastolla tämmöinen lääkitseminen ei onnistu niin hyvin kuin teholla, missä on sitten tarkka seuranta myös hoitojen jälkeen..

Ja siihen pissa-asiaan, lapsi on todennäköisesti saanut nesteenpoistolääkettä. Isoja palovammoja seuraa aina elimistön kuivumistila, minkä vuoksi nestettä joudutaan antamaan paljon. Joskus virtsantulo ei kuitenkaan käynnisty pelkällä nesteellä, vaikka on siis loppunut juuri kuivumisen takia. Jos taas nestettä ei tule ulos elimistöstä, seuraa siitä turvotuksia ja lopulta hengenahdistusta samalla tavalla kuin vanhoilla sydämenvajaatoiminta potilailla. Tämän vuoksi turvotuksia yritetään saada vähemmäksi ennen kuin lapsi otetaan pois hengityslaitteesta.

Ja mitä noihin vierailuasioihin tulee, niin ne selviää sitten aikanaan.. Vauvan kanssa ei yksinkertaisesti voi olla yötäpäivää pienen potilaan luona monenkin syyn takia, mitä ehkä asiaan perehtymättömät eivät ymmärrä.

Tiesikö muuten nämä ihmiset, jotka kommentoivat olevansa lapsensa vierellä yötäpäivää vaikka väkisin, että esim. lasten syöpäosastolla vanhemmat eivät saa olla yötä? Lapsi siis jää alusta alkaen sinne yöksi yksin. Ainut poikkeus joka voidaan tehdä, on saattohoitovaiheessa oleva lapsi, jolloin kuolema on lähipäivinä oletettavissa..

 

[QUOTE="vieras";22391408] Muistelen joskus lukeneeni, että jos aikuisella 1/3 kehosta palaa, voi se jo olla hengenvaarallista.[/QUOTE]
Jos kolmannen asteen palovammoja on jo 30% kehon ihosta, on selviytyminen lähes mahdotonta. Ensimmäisen ja toisen asteen palovammat on tietysti asia erikseen, onneksi.

Pärjäämisiä daskille! :hug:

 

Jos kolmannen asteen palovammoja on jo 30% kehon ihosta, on selviytyminen lähes mahdotonta. Ensimmäisen ja toisen asteen palovammat on tietysti asia erikseen, onneksi.

Pärjäämisiä daskille! :hug:

Okei, onneksi niin Ei ollut tarkoitus pelotella ap:ta. Mun piti vielä mainita, että samaan aikaan sairaalassa oli kolme muutakin pientä palovammapotilasta. Juuri 1-2-vuotiaita, eli todellakaan ette ole ainoita.

 

Kiitos taas positiivisista viesteistä!

Pissa-asiasta sen verran, että sai ihan jotain "pissaamislääkettä" viikolla ja eilen vasta aloitettiin virallinen nesteenpoistolääkitys, ettei lapsi olisi niin turvoksissa, kun herää.

 

Jaksamisia!

Mutta en kyllä todellakaan tajua miten voitte JUHLIA toisen ristiäisiä kun toinen makaa sairaalassa???? Aivan käsittämätöntä!! Tuntuu nyt vähän että viis siitä esikoisesta onhan tämä vauva! Itse en voisi noin toimia. Ensimmäisenä peruisin ristiäiset ja siirtäisin ne hamaan tulevaisuuteen että esikoinenkin pääsisi mukaan. Lapsen luona olisin sairaalassa niin paljon kuin voisin. Vauvakin voi olla siellä isovanhemmilla...

Sorry vaan mutta näin minä ajattelen...

 

Jaksamisia!

Mutta en kyllä todellakaan tajua miten voitte JUHLIA toisen ristiäisiä kun toinen makaa sairaalassa???? Aivan käsittämätöntä!! Tuntuu nyt vähän että viis siitä esikoisesta onhan tämä vauva! Itse en voisi noin toimia. Ensimmäisenä peruisin ristiäiset ja siirtäisin ne hamaan tulevaisuuteen että esikoinenkin pääsisi mukaan. Lapsen luona olisin sairaalassa niin paljon kuin voisin. Vauvakin voi olla siellä isovanhemmilla...

Sorry vaan mutta näin minä ajattelen...

Tämä viesti kuvasti minun ajatuksiani hyvin. En vain kehdannut niitä palstalla tuoda julki. Aika arka aihe kuitenkin kyseessä... En minäkään ikuna pystyisi pitämään toiselle lapselle ristiäisiä kun toinen makaa sairaalassa. Inhottaa jo koko ajatuskin! :'( Onpa mukava kertoa sitten aikanaan esikoiselle, kun kasvaa isommaksi, että sisarus on kastettu samalla kun hän on ollut sairaalassa.... Kieltämättä, onhan se ihanaa se vauva-aika ja vauvaan "hurahtaa" helposti niin ettei maailmaa sen ulkopuolelta näe... Mutta unohtaa ja sulkea nyt perheenjäsen noin isosta PERHEtapahtumasta pois.... Kukin kuitenkin toimii kuten parhaaksi näkee. Itse peruisin ensitilassa ristiäiset ja pitäisin sitten yhtiset juhlat sisaruksille, kun toinen kotiutuu sairaalasta.
Pienelle potilaalle voimia toipumiseen ja perheelle jaksamista! Varmasti tapahtunut koettelee koko perhettä, mutta yhteisellä työllä selviätte ja pääsette jatkamaan elämää. <3

 

Dask :hug: mä tulin oikeastaan aika hyvälle mielelle tuosta et kasvot on lähteneet hyvin parantumaan.. ne on kuitenkin se "käyntikortti maailmalle".
Voimia pitkiin ja raskaisiin päiviin!!! Muistathan pitää myös huolta omasta jaksamisestasi!!

 

[QUOTE="miii";22391472]
Tiesikö muuten nämä ihmiset, jotka kommentoivat olevansa lapsensa vierellä yötäpäivää vaikka väkisin, että esim. lasten syöpäosastolla vanhemmat eivät saa olla yötä? Lapsi siis jää alusta alkaen sinne yöksi yksin. Ainut poikkeus joka voidaan tehdä, on saattohoitovaiheessa oleva lapsi, jolloin kuolema on lähipäivinä oletettavissa..[/QUOTE]

Ja yksi syy monista on tähän se että halutaan huolehtia myös vanhempien jaksamisesta!! Pitkän sairaala jakson aikan on erittäin tärkeää että muistetaan myös pitää huolta omasta jaksamisesta!!