Perheen varallisuus vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin

[Huh ja puh]

AP:n kaltaisista.
Jos vanhempana opetat lapsillesi juurikin noita arvoja ja sitä miten muut eivät ole saman veroisia...
En ole ihan varma sitten lastesi saamasta henkisestä pääomasta,
vaikka nyt materiaa heille onkin tarjolla.

Ja elämä onneksi ja valitettavasti tarjoilee yllätyksiäkin - jolloin tilanne voi myös taloudellisessa mielessä muuttua ... noin korskean ja itsevarman ihmisen kohdalla melkein toivoisi, että pientä herätystäkin tulisi.

Ja joo - pelaan itse golfia - 3-vuotiaani ei vielä... Siivojakin käy väliin.
Ja olen ihan yksinhuoltaja , totaali sellainen
Lapsellani on myös tuo lapsivakuutus - silti olemme pärjänneet julkisilla terveyspalveluilla .
Olemme käyneet tälle vuodelle Katinkullassa 2 kertaa, muilla kylpylälomilla 2 kertaa , sekä Muumimaailmassa. Kivoja ja onnellisia hetkiä on kyllä koettu ystävien ja ystävälapsien kanssa ihan kahvittelu,leikki ja muissakin maanläheisissä merkeissä.

Edellämainitut eivät silti ole merkittäviä tai oleellisia onnellisuuden tuottajia.
Tai oikeastaan minkäänlaisia...
Eikä tulisi mieleenikään rajata tai suosittaa lapselleni vain hyväosaisten seuraa.
Huh!

 

["mä"]

Kumma juttu, jos nykyään tarvitaan joku superkallis harrastus, jotta voi saada ystäviä. Antakaa lasten olla lapsia ja leikkiä vapaata leikkiä, kyllä ne omat kaverit pihalta löytyy.

olen vähän samoilla linjoilla. Meillä ei ole lasten vaatteet eikä harrastukset rahasta kiinni, mutta suosin kierrätystä ja yksinkertaista elämää, johon ei tarvita kalliita asioita. Jotkut lasten hrrastukset ovat hintavia, koska ne tarjoavat virikkeitä ja mielenkiintoista opittavaa. Joululahjoilla meillä ei esim. kyllästetä lapsia, koska yli viisi pakettia on mielestäni täysin tarpeetonta. Pyrimme antamaan lapsille laatuaikaa ja keskitymme elämän perusasioihin.

 

[peesi]

Vanhemmat sen eriarvoisuuden rakentaa, ei lapset.

Aiva, ja lapset toistavat vanhempiensa käytöstä kuin pienet papukaijat.

 

["Miu"]

En ole varakas, vaan tavallista palkkaa nauttiva asuntovelallinen yh. Kyllä mulla on varaa tarjota samoja asioita lapsilleni kuin ap:lla. No siivoojaa meillä ei käy. Mutta pistänpä paremmaksi: 6 tunnin työpäivän sijaan olen vuorotteluvapaalla kun esikoinen aloitti koulun. Nämä ovat valintoja !
Kadullamme asuu niin tavallista tallaajaa kuin hyvin varakastakin väkeä. Kaikki lapset leikkivät yhdessä eikä vaatteista, tavaroista ym elintasoa huomaa.
Eli en allekirjoita otsikkoa.

 

[Keittiönoita]

No ei se raha tuo onnea. toki raha vaikuttaa kaverisuhteisiin niin että samantuloisten lapset on samantuloisten kanssa niinhän se menee muutoinkin elämässä. Ihmiset seurustelee mm. ulkonäöllisesti omantasoisten kanssa jne.

Ei välttämättä aina noinkaan. Kuopuksella on kaksi erittäin hyvää ystävää, joiden perheessä on useampia lapsia ja vanhemmilla ei ilmeisesti kovinkaan suuret tulot. Jos pojat ovat halunneet lähteä Lintsille, mennä Raxiin syömään, käydä leffassa tms, niin mä olen maksanut kaverinkin osuuden. Sen jälkeen, kun kuopus alkoi käydä kesätöissä, hän on tarvittaessa maksanut omistaan kaverinsakin osuuden.

 

[chef]

Tietenkin varakkaampien ihmisten lapset ovat onnellisemmassa asemassa rahattomien vanhempien lapsiin verrattuna, jos puhutaan nyt vain siitä mitä sillä rahalla saa. MUTTA ei se nyt ihan niin mustavalkoista ole, mitä annat ymmärtää.

Meillä ei ole vakuutuksia, mutta koska asumme pienellä paikkakunnalla, niin lapset ovat kyllä aina päässeet 3 tunnin sisällä lääkäriin, kun on tarvetta ollut. Korvaleikkaukseen odotettiin pääsyä muistaakseni 2 viikkoa, joka sinänsä ei ollut paha aika lainkaan sillä kyseessä ei ollut akuutti tarve.

Meilläkin käy siivooja ja kun olin työelämässä (nyt kotiäitinä, sillä meillä on siihenkin taloudelliset resurssit vähintäänkin niin pitkään, kunnes nuorin täyttää 3v) niin tein 6 tunnin päivää. Me jopa mahdollistimme lapselle lähes täydellisen kotihoidon joustavilla työajoilla.

Meilläkin lapset saavat harrastaa mitä haluavat. Esikoinen ilmoitti haluavansa taitoluisteluun ja se kyllä sopii mulle.

Meillä on vielä niin pieniä lapsia, etteivät he käy leffassa tms. mutta ei leffaliput, vesipuiston sisäänpääsymaksu tms. kyllä ole mikään ongelma.

Olemmeko me varakkaita? No emme hitossakaan. Eli kyllä melkein mikä tahansa on mahdollista mahdollistaa lapsille jos vain haluaa. Ei ne tulot, vaan ne menot.

Toki ymmärrän sen, ettei toimeentulotuella juhlita, mutta meidän perheemme on vain muutaman satkun yli toimeentulotukirajojen ja koen että pystymme tarjoamaan lapsille kaiken sen mitä tarvitseekin.

Jos lapset haluavat omat hevoset, niin siinä kohtaa noudee seinä vastaan...sitä taloutemme ei kestä. Mutta vaikka se kestäisikin, niin en todellakaan lähtisi ostamaan muksuille omia heppoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22358699]Voisitko sinä aikuisena vaikuttaa kaveruussuhteisiin siten että omakaan lapsesi ei aina olisi menossa huvipuistoon kavereiden kanssa? Eikö siellä voi käydä omalla porukalla? Minusta sinä aikuisena olet rakentamassa tätä ongelmaa, ettei voi olla kaverina sellaisen kanssa jolla on vähemmän rahaa.

Fiksu vanhempi yrittäisi suosia sellaisia harrastuksia missä lapset ovat tasa-arvoisia. Ja kertoisi omalle lapselleen siitä miten perheet ovat erilaisia ja te olette harvinaisen onnekkaita, mutta että kaikilla ei valitettavasti ole samanlaista onnea. Eikä se silti vaikuta siihen kuka on ihmisenä ja kaverina arvokas ja kuka ei![/QUOTE]

Samaa mieltä, vaikka meillä onkin varaa maksaa tuon yhden lapsen menot.

 

[chef]

no mitä sitten ? niinhän tapahtuu monessa harrastuksessa. enkä nyt ihan ymmärrä miten muka pihapeleissä luodut ystävyyssuhteet olisivat jotenkin.. "vähempiarvoisia" ?

Näin. Kyllä niitä samanlaisia joukkueympyröitä löytyy yhtälailla sählystä, kuin lätkästäkin ja sähly on ymmärtääkseni melkolailla edullisempaa.

 

[merksi]

Näin. Kyllä niitä samanlaisia joukkueympyröitä löytyy yhtälailla sählystä, kuin lätkästäkin ja sähly on ymmärtääkseni melkolailla edullisempaa.

Tota en ota kantaa ketjuun muuten, mutta on kyllä ihan eri asia harrastaa lätkää, kuin sählyä. Varmaan joo, sähly on jonkinlainen korvike, jos ei ole lätkään mahdollisuutta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="juu";22358769]Nyt halua kuulla tästä maata vavisuttavat perustelut. Eli miten nuo ystävyys suhteet eroavat, tai lähinnä miksi toinen tapa olisi parempi kuin toinen?[/QUOTE]
Ne eroavat siinä, että niiden harrastuskavereiden kanssa vietetään enemmän aikaa kuin muiden kavereiden kanssa. Ei ne sen vähempiarvoisia tai huonompia ystävyyssuhteita ole kuin muutkaan, mutta ihan käytännön syistä harrastuskavereiden kanssa ollaan enemmän yhdessä kuin muiden. Riippuu tietysti harrastuksestakin, mutta jos sulla on neljänä iltana viikossa treenit ja kolmena viikonloppuna kuukaudessa joko kilpailumatka tai leiri, niin aikaa niille muille kavereille jää varsin vähän.

 

[versatile]

Olen samaa mieltä että perheen varallisuus vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin, mutta ei aina niin kuin sinä annoit viestissäsi ymmärtää. Itselläni on varakkaat vanhemmat ja joka vuosi näkyi paikallislehdessä eniten tienaavien joukossa isäni nimi. Tämä taas aiheutti jonkin verran kateutta minkä sain huomata koulussa. Varmaan lapset olivat vanhemmiltaan kotona ottaneet asenteen. En voi sanoa, että minua varsinaisesti kiusattiin koulussa asian vuoksi, mutta muistan monta nälvintää ja ikävää kommenttia.

 

[endie2]

Ne eroavat siinä, että niiden harrastuskavereiden kanssa vietetään enemmän aikaa kuin muiden kavereiden kanssa. Ei ne sen vähempiarvoisia tai huonompia ystävyyssuhteita ole kuin muutkaan, mutta ihan käytännön syistä harrastuskavereiden kanssa ollaan enemmän yhdessä kuin muiden. Riippuu tietysti harrastuksestakin, mutta jos sulla on neljänä iltana viikossa treenit ja kolmena viikonloppuna kuukaudessa joko kilpailumatka tai leiri, niin aikaa niille muille kavereille jää varsin vähän.

tottahan se on ja ihan luonnollista - harrastuksella ei väliä.
mutta kyllä tuolla on paljon lapsia jotka eivät noin "ahkerasti" harrasta ja joille se tiivis ystäväporukka muodostuu juurikin niiden pihaleikkien kautta sitten.

 

[Jätkä]

Tota en ota kantaa ketjuun muuten, mutta on kyllä ihan eri asia harrastaa lätkää, kuin sählyä. Varmaan joo, sähly on jonkinlainen korvike, jos ei ole lätkään mahdollisuutta.

Niin sählyssä pingotaan kentällä sisäpelikengillä ja jääkiekkoa pelataan luistimilla jään päällä.

 

[Keittiönoita]

tottahan se on ja ihan luonnollista - harrastuksella ei väliä.
mutta kyllä tuolla on paljon lapsia jotka eivät noin "ahkerasti" harrasta ja joille se tiivis ystäväporukka muodostuu juurikin niiden pihaleikkien kautta sitten.

Aivan, mutta esim jääkiekko on juuri sellainen harrastus, jossa jossain vaiheessa tulee paljon treenejä ja pelimatkoja. Pienillä lapsilla voi olla treenit vielä kerran viikossa ja kilpailut kerran tai kakis vuodessa, mutta teineillä on jo ihan eri tilanne.

 

[endie2]

Aivan, mutta esim jääkiekko on juuri sellainen harrastus, jossa jossain vaiheessa tulee paljon treenejä ja pelimatkoja. Pienillä lapsilla voi olla treenit vielä kerran viikossa ja kilpailut kerran tai kakis vuodessa, mutta teineillä on jo ihan eri tilanne.

väittäisin, että teini-iässä mikä tahansa harrastus vie jo useamman illan viikosta muodossa tai toisessa, jos sitä niin vakavasti jo harrastetaan.
mutta tää nyt on jo pikkusen pilkun viilausta.

 

[minun mielipide]

Voivat olla tietysti rahallisesti onnellisemmassa asemassa, mutta ovatko onnellisia? Tai mistä asiasta ovat onnellisia? Montako kaveria jää jos rahat/materia yhtäkkiä katoaisi?

Sivusta seuraajana olen omin silmin nähnyt, miten joidenkin varakkaiden lasten elämä muuttuu nuoruudessa ja aikuisuudessa holtittomaksi. Rahaa on millä mällätä. Ei tarvitse huolehtia huomisesta eikä työnteosta, tilillä on katetta. Rahoitetaan ryyppäämistä, ulkomaanmatkoja (ryyppymatkoja+muuta nautintoa), on uusinta uutta aina. Ja kaverit on ryyppykavereita, ei siis ns. oikeita kavereita. Jotain puuttuu, onnellisuus? Oikeat ihmissuhteet? Kaikkea ei rahalla saa.

Tätäkään asiaa ei tietenkään voi yleistää. Omilleni opetan, mitkä asiat ne loppujen lopuksi ihmisestä onnellisen tekevät ja mikä on tärkeää elämässä.

 

["minä"]

Kyllä on taas. Totta kai raha vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin tässä elämässä. Mutta rahalla ja onnellisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Rahalla voit parantaa elämäsi laatua, ostaa itsellesi turvallisuutta, ostaa asioita joista tulet iloiseksi. Kun on rahaa elämän perusasioihin ja myös luksukseen ym. tottakai elämä on kivempaa ja huolettomampaa. Jos aidosti tiedät, mitä on onnellinen elämä niin tiedät senkin, että sitä et voi rahalla itsellesi ostaa. Toisaalta jos yksityiselllä lääkäriasemalla käynti tekee sinut onnelliseksi niin hyvä sinulle. Kun tulee suurempia suruja ja vakavampia sairauksia niin voin kertoa, että ei se vakuutuksesta saatava korvaus paljon lohduta.

Olen itse hoitovapaalla ja käytämme perheessä myös paljon ostopalveluja. Haluaisin kommentoida tähän siivooja-keskusteluun myös, että siivoojan käyminen meillä ei tarkoita sitä, että joku tulee siivoamaan meidän sotkut vaan omat sotkut siivotaan ihan itse. Lapset opetetaan siivoamaan ihan omat huoneensa, jotta siivooja voi siivota eli imuroida, pyyhkiä pölyt ja lattiat. Lisäksi väitän, että jos vältyt kotitöiltä sen perusteella, että teillä käy siivooja niin joko siivooja käy joka päivä tai ette siivoa ollenkaan siivouksien välillä, koska ainakin meillä imuroidaan melkein päivittäin eteinen ja keittiö ja siivoan vessat ym pyykkihuolto. Eli hmm..

Kirjoituksestasi tulee mieleen, että haluat vain mainostaa miten hyvin sinulla menee taloudellisesti. Jos lapsesi ystävän vanhemmat eivät kerran voineet ostaa ranneketta niin olisiko ollut liikaa sinulta tarjota vaikka ranneke hänelle. Tämä olisi varmasti ollut mukavaa myös lapsesi mielestä. Vai haluatko itse vaikuttaa lapsesi kaverisuhteisiin niin, ettei hän kaveeraisi mielestäsi liian vähän tienaavan perheen lapsen kanssa.

 

[Keittiönoita]

väittäisin, että teini-iässä mikä tahansa harrastus vie jo useamman illan viikosta muodossa tai toisessa, jos sitä niin vakavasti jo harrastetaan.
mutta tää nyt on jo pikkusen pilkun viilausta.

Niin viekin, mutta kommentoinkin alunperin kirjoitusta, jossa ihmeteltiin, miten ystävyys harrastuskavereiden kanssa eroaa ystävyydestä muiden kavereiden kanssa

 

[BootyPeppi]

Jaa, mun tytöllä ainakin on kavereita joka lähtöön...ei ole katsonut ystävyys kukkaroon, uskoon tai näköön.
Tytön piirillä on sellainen tapa, että jos jollakin ei juuri sillä hetkellä ole rahaa niin ei kaveria syrjään jätetä vaan rahat sitten kerätään koko poppoon kesken. Eli kaikki kaverit kyllä pääsee vaikka sinne huvipuistoon.

 

[nauraa tai itkee]

Noh, pidän itsestään selvänä että vastaanottaja ymmärtää, että isä kuuluu myös perheeeseen

Mutta kun se ei ole itsestäänselvyys.
Ja tarkoitinkin että tekstistä käy ilmi kuinka itseriittoinen ap perheessäänkin on kun sillä on hänestä väliä onko äiti vastaanottamassa lapsia koulusta tai viemässä harrastuksiin tai muutoin vapaa lapsia varten. Isä voi kuulua perheesee mutta ei sillä arvoa näytä paljon olevan koska tekstissä on mainittu hoito, äiti, äidin työ, harrastukset, kaverit, huvittelu, raha eli kaikki se minkä äiti katsoo tärkeäksi elämässä olevan. Isää ei missään. Ei voi kun sääliä tuollaista arvomaailmaa.

 

["vieras"]

Veikkaan, että ap on joko syntynyt kultalusikka perseessä TAI hän on köyhästä perheestä ja joutunut käpylehmillä leikkimään ja nyt haluaa antaa KAIKEN lapsilleen, siis liikaa.

Siis oikeastaan jos lukee tuon tutkimusartikkelin siinä todetaan ennemmin että perheen KULUTUS eikä VARALLISUUS vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin. Eli eihän tossa missään ole mitään lukuja siitä minkä verran perheellä on varallisuutta vaan lasten/nuorten mielipiteitä siitä miten se että vanhemilla ei ole joko varaa tai halua kuluttaa, vaikuttaa kaverisuhteisiin.

Ja tätähä AP myös tuossa alleviivaa. Varallisuus ja se miten käyttää rahaa ovat kaksi eri asiaa. Moni ns. tavisperhe elää yli varojensa näitten leffalippujen ja kahvittelujen ja merkkivaatteiden takia, ja ainakin minä ajattelen että velkaantumista järkevämpää on elää tulojensa mukaan tai jopa niin että jotakin jää säästöön.

Nuorilla ei välttämättä ole vielä kovin hyvää käsitystä rahankäytöstä ja näkemys saattaakin olla että jos ei saa haluamaansa kallista kännykkää = perhe on köyhä.

 

["vieras"]

Ei välttämättä aina noinkaan. Kuopuksella on kaksi erittäin hyvää ystävää, joiden perheessä on useampia lapsia ja vanhemmilla ei ilmeisesti kovinkaan suuret tulot. Jos pojat ovat halunneet lähteä Lintsille, mennä Raxiin syömään, käydä leffassa tms, niin mä olen maksanut kaverinkin osuuden. Sen jälkeen, kun kuopus alkoi käydä kesätöissä, hän on tarvittaessa maksanut omistaan kaverinsakin osuuden.

Ihmettelin AP:n kirjoituksessa juuri sitä kohtaa, että miksi AP ei itse maksanut sen lapsen osuutta, jonka vanhemmilla ei ollut rahaa...? Myös meillä nimittäin on ollut itsestään selvää, että mikäli kaverilla ei ole ollut rahaa lähteä esim. huvipuistoon, on hänet sinne kustannettu, eikä todellakaan jätetty reissusta.

 

[endie2]

Niin viekin, mutta kommentoinkin alunperin kirjoitusta, jossa ihmeteltiin, miten ystävyys harrastuskavereiden kanssa eroaa ystävyydestä muiden kavereiden kanssa

ok.minä käsitin, että tässä puhuttiin alunperin kahdesta eri lapsesta :toisesta joka harrastaa ja toisesta joka ei. ja että se ei-harastava olisi jotenkin onnettomammassa asemassa ,kun voi luoda ystvyyssuhteita vain pihaleikki kavereihin.

 

[Keittiönoita]

Meilläkin lapset saavat harrastaa mitä haluavat. Esikoinen ilmoitti haluavansa taitoluisteluun ja se kyllä sopii mulle.

Meillä on vielä niin pieniä lapsia, etteivät he käy leffassa tms. mutta ei leffaliput, vesipuiston sisäänpääsymaksu tms. kyllä ole mikään ongelma.

Olemmeko me varakkaita? No emme hitossakaan. Eli kyllä melkein mikä tahansa on mahdollista mahdollistaa lapsille jos vain haluaa. Ei ne tulot, vaan ne menot.

Mä luulen, että siinä MLL:n teettämässä tutkimuksessa yksi keskeinen asia olikin juuri tuo. Siis se, että useimmilla perheillä on kuitenkin varaa tarjota lapsilleen sekä kohtuuhintaisia harrastuksia että niitä leffassa tai kahvilassa käyntejä. Jos olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole varaa, niin silloin helposti jää syrjään kaveriporukasta.

 

[Keittiönoita]

ok.minä käsitin, että tässä puhuttiin alunperin kahdesta eri lapsesta :toisesta joka harrastaa ja toisesta joka ei. ja että se ei-harastava olisi jotenkin onnettomammassa asemassa ,kun voi luoda ystvyyssuhteita vain pihaleikki kavereihin.

Voi olla, että sä käsitit oikein ja mä väärin Mä nimittäin ajattelin, että kyse on yhdestä lapsesta. Esim mun siskontyttö ei ole oikeastaan koskaan viettänyt vapaa-aikaansa luokkakavereidensa kanssa vaan ainoastaan harrastuskavereidensa kanssa. Harrastus kun nielee häneltä käytännöllisesti katsoen kaiken vapaa-ajan.