Kun mies ei huomioinut mitenkään syntymäpäiviäni..

["vieras"]

Olo on jotenkin kamalan tylsistynyt mulla oli syntymäpävät tässä ihan muutama päivä sitten, eikä mies huomioinut mua mitenkään.
Lapset kertoi iskälle tämän tultua töistä, että tänään on äidin synttärit. Toinen tokas et paljon onnea, halas ja se siitä.
Ennenkin on ollut vastaavanlaisia tilanteita, mut nyt alkaa oikeasti mitta täyttymään. Olenko minä oikeasti NIIN huomaamaton ihminen ettei mua tarvii mitenkään "juhlistaa" kun on synttäreitä, äitienpäiviä yms..
Kun miehellä on ollut merkkipäiviä, olen kyllä hankkinu lahjan ja esim. leiponut kakun..mut en taida sit enää viitsiä ;(

 

["lll"]

no kai se edes äitienpäivänä kahvit keittää aamulla valmiiksi?
( ei munkaan mies muista synttäreitä, eikä hääpäiviä, mutta en mä muista itsekään, niin että siinä mielessä ihan sama)

 

[sama täällä]

Tuollainen on tosi kurjaa!

Mä olen yleensä järkännyt itse itselleni jonkun tosi ihanan lahjan niin ettei miehen unohtelut tai huomaamattomuus ole sitten harmittanut

Ja aika usein olen myös ite paketoinut itselleni lahjan mieheltäni, kortteineen, ja tyrkännyt miehen käteen ja sanonut että anna sitten synttäreillä...

En mä oikein enää jaksa kauheasti pahastua että se aina unohtaa...

 

["mie"]

mun mies huomioi synttärit ja joulun,mutta ei hääpäivää tai äitienpäivää

 

[voe mahoton]

kertoisit tuntemuksistas ja toivottavsti mieskin sanois jotain... Liekö lapsuuden peruja jos sun miehen isä ei oo huomionu äitinsä synttäreitä ja merkkipäiviä niin on saanu huonon mallin...
Kerro siis miehelle et sua harmittaa ja miten koet tilanteen...

 

[vieraampi]

ehkä se on vuosista kiinni miten niiden kertymiseen suhtautuu...
näin jo likempänä keski-ikää ei enään välitä mokomista ja eipä tuota edes muista omaa ikäänsä...

 

["vieras"]

Mulle olis halit riittäny.

 

["lll"]

ethän itse ole, kuin äitini?=lahjon häet joka merkkipäivä ja silti esim. JOKA joulu hän huokailee ennen joulua jo, että "enhän minä koskaan ole keneltäkään mitään lahjoja saanut..." ei meinaan enää oikein jaksa kiinnostaa hänelle lahjojen laittaminen.

 

["vieras"]

Mun ex ei muistanut edes onnitella ja kyllä harmitti hirveästi, koska huomioin aina häntä itse. Tosin se kertoi kyllä hänen asenteestaan ja myös meidän suhdetta kohtaan ihan jokaisesa muussakin asiassa. Ei olisi ollut iso vaiva pientä lahjaa ostaa, jos se on liikaa vaadittu, niin enemmän kuin mitkään sanat se kertoo siitä miten vähän kumppani merkitsee. Lapsikin osaa antaa äidille vaikka itsetehdyn kortin ja pyytää ostamaan pienen lahjan. Jos aikuinen mies ei tuohon pysty, niin siinä ei ole vikaa missään mussa kuin asenteessa. Eri asia tietysti, jos tietää varmasti että toiselle syntymäpäivä on ihan sama asia eikä halua sitä mitenkään noteerattavan. Suurin osa naisista kuitenkin muistamisesta ilahtuu.

Mulla oli eilen synttärit ja poikaystävä oli ostanut mulle monta pikkulahjaa ja toi ihania kukkiakin. Ihmettelen, missä välissä hän ehti ne ostaa koska oli tosi kiireinen olo, mutta kyllä tuntui ihanalta kun toinen piti minua niin tärkeänä, että olis valmis näkemään vähän vaivaakin. Ja ylipäänsä piti minua sen arvoisena, että MUISTI. Sen lisäksi, että ihan arjessakin osaa osoittaa pienillä teoilla välittävänsä. Se saa minut todella onnelliseksi siitä, että olen yhdessä juuri hänen kanssaan.

 

[alkuperäinen]

Niin mä luulen et se on tuo kotoa saatu malli, heillä ei sillain oo juhlittu mitään merkkipäiviä niin "suuresti" kuin mun kotona/suvussa..mut kun mä olen ennenkin sanonu hälle et olisi kauheen kiva kun tuntisi itsensä huomatuksi ja rakastetuksi. Näyttäisi rakkauttaan..en mä mitään timantteja ja arvokasta tarvis, riittäis et huomaa!
Juu yhtenä äitienpäivänä keitti mulle kahvit valmiiks ja lähti lasten kanssa anoppia onnittelemaan, kun heräsin ni itku pääsi. Olin yksin kotona ja lappu pöydällä "huomenta, kahvi keitetty sulle"..ei pahaa tarkottanu, mut kyllä mä toivoin et perheenä ois ees aamupala nautittu ;(

 

["loora"]

Niin mä luulen et se on tuo kotoa saatu malli, heillä ei sillain oo juhlittu mitään merkkipäiviä niin "suuresti" kuin mun kotona/suvussa..mut kun mä olen ennenkin sanonu hälle et olisi kauheen kiva kun tuntisi itsensä huomatuksi ja rakastetuksi. Näyttäisi rakkauttaan..en mä mitään timantteja ja arvokasta tarvis, riittäis et huomaa!
Juu yhtenä äitienpäivänä keitti mulle kahvit valmiiks ja lähti lasten kanssa anoppia onnittelemaan, kun heräsin ni itku pääsi. Olin yksin kotona ja lappu pöydällä "huomenta, kahvi keitetty sulle"..ei pahaa tarkottanu, mut kyllä mä toivoin et perheenä ois ees aamupala nautittu ;(

sinä et ole miehesi äiti.

 

["lll"]

Niin mä luulen et se on tuo kotoa saatu malli, heillä ei sillain oo juhlittu mitään merkkipäiviä niin "suuresti" kuin mun kotona/suvussa..mut kun mä olen ennenkin sanonu hälle et olisi kauheen kiva kun tuntisi itsensä huomatuksi ja rakastetuksi. Näyttäisi rakkauttaan..en mä mitään timantteja ja arvokasta tarvis, riittäis et huomaa!
Juu yhtenä äitienpäivänä keitti mulle kahvit valmiiks ja lähti lasten kanssa anoppia onnittelemaan, kun heräsin ni itku pääsi. Olin yksin kotona ja lappu pöydällä "huomenta, kahvi keitetty sulle"..ei pahaa tarkottanu, mut kyllä mä toivoin et perheenä ois ees aamupala nautittu ;(

no tuo nyt oli jo törkeetä!! vei lapset pois äitinsä luota äitienpäiväaamuna!!

no jos jotain postiivista pitää tuossa nähdä, niin vältyitpä sentään joutumasta anoppilaan sinä päivänä. T:nimimerkki "joka vitun äitienpäivä anoppilassa"

 

["vieras"]

Ei ne munkaan lahjat mitään ihmeellisiä tai kalliita olleet sinänsä. Nätti suklaalevy ja tuoksuva saippua. Ihan kuka tahansa teinipoika tai vaikka lapsi olisi sellaiset osannut ostaa.

Mut se, että toinen muisti ja halusi nyt jotain antaa, nimenomaan huomioi sen että olen olemassa ja mulla on synttärit, se oli pääasia ja siitä mulle tuli hyvä mieli.

 

["vieras"]

[QUOTE="loora";22329375]sinä et ole miehesi äiti.[/QUOTE]

Miten luulet, että pienet lapset osaa äitiään huomioida äitien päivänä, ellei isä näytä siihen esimerkkiä ja ole apuna vaikka kakun leipomisessa ja kahvien tarjoilussa?

Ei ole mieskään vaimon isä, mutta kyllä isänpäivälahjoissa ja kahveissa äiti on silti yleensä olennainen taustatekijä, jota ilman jäisi useimmissa kodeissa koko isänpäivä juhlimatta.

 

["jep"]

[QUOTE="vieras";22329383]Miten luulet, että pienet lapset osaa äitiään huomioida äitien päivänä, ellei isä näytä siihen esimerkkiä ja ole apuna vaikka kakun leipomisessa ja kahvien tarjoilussa?

Ei ole mieskään vaimon isä, mutta kyllä isänpäivälahjoissa ja kahveissa äiti on silti yleensä olennainen taustatekijä, jota ilman jäisi useimmissa kodeissa koko isänpäivä juhlimatta.[/QUOTE]

meillä ei juhlittu isän/äitienpäivää ennenkuin lapset tekivät päiväkodissa lahjat.Eivätpä ne sitä ennen olisi ymmärtäneetkään.

 

["alkup."]

[QUOTE="lll";22329377]no tuo nyt oli jo törkeetä!! vei lapset pois äitinsä luota äitienpäiväaamuna!!

no jos jotain postiivista pitää tuossa nähdä, niin vältyitpä sentään joutumasta anoppilaan sinä päivänä. T:nimimerkki "joka vitun äitienpäivä anoppilassa"[/QUOTE]

No juu, oli törkeetä. Tosin hän ei sitä tarkottanu pahalla vaan ajatteli et olis kiva saada herätä rauhassa. Noh palautteen asiasta saatuaan kyllä ymmärsi yskän..

Mä en vaan enää jaksa jankuttaakkaan mistään hemmetin lahjoista ja huomiosta..tuntuu ihan naurettavalta kun toinen ei kerran tajua. Ja suhteen alussa kyllä huomioi..melko ruhtinaallisestikkin, kai mä sit olen yhtä väljähtäny vaimon irvikuva kuin meidän parisuhdekkin.
Vaan miten nousuun tälläisesta??

 

[v]

Ei munkaan mies niin hirveästi noteeraa mitään merkkipäiviä, olen alistunut kohtalooni... Kyllä se synttärilahjan ostaa, mutta eipä tee kakkuja tai keittele kahvia, ei myöskään huomioi äitienpäivää. Eikun taisihan se nyt viime äitienpäivänä (mun viides äitienpäivä) ensimmäistä kertaa keittää esikoisen kanssa kahvit ja tehdä mulle voileipiä sänkyyn... Että näin.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";22329379]Ei ne munkaan lahjat mitään ihmeellisiä tai kalliita olleet sinänsä. Nätti suklaalevy ja tuoksuva saippua. Ihan kuka tahansa teinipoika tai vaikka lapsi olisi sellaiset osannut ostaa.

Mut se, että toinen muisti ja halusi nyt jotain antaa, nimenomaan huomioi sen että olen olemassa ja mulla on synttärit, se oli pääasia ja siitä mulle tuli hyvä mieli.[/QUOTE]

No tuota just tarkotan..pääasia olis et huomiois, EDES JOTENKIN!!

 

[isä minäkin]

Niin mä luulen et se on tuo kotoa saatu malli, heillä ei sillain oo juhlittu mitään merkkipäiviä niin "suuresti" kuin mun kotona/suvussa..mut kun mä olen ennenkin sanonu hälle et olisi kauheen kiva kun tuntisi itsensä huomatuksi ja rakastetuksi. Näyttäisi rakkauttaan..en mä mitään timantteja ja arvokasta tarvis, riittäis et huomaa!
Juu yhtenä äitienpäivänä keitti mulle kahvit valmiiks ja lähti lasten kanssa anoppia onnittelemaan, kun heräsin ni itku pääsi. Olin yksin kotona ja lappu pöydällä "huomenta, kahvi keitetty sulle"..ei pahaa tarkottanu, mut kyllä mä toivoin et perheenä ois ees aamupala nautittu ;(

Jospa makasit liian myöhään,olivat varmaan aikansa odottaneet ja päättäneet lähte ilman sua.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

aina nää keskustelu paikat....huoh...jätä se sika:xmas:

 

["alkup."]

Ei munkaan mies niin hirveästi noteeraa mitään merkkipäiviä, olen alistunut kohtalooni... Kyllä se synttärilahjan ostaa, mutta eipä tee kakkuja tai keittele kahvia, ei myöskään huomioi äitienpäivää. Eikun taisihan se nyt viime äitienpäivänä (mun viides äitienpäivä) ensimmäistä kertaa keittää esikoisen kanssa kahvit ja tehdä mulle voileipiä sänkyyn... Että näin.

Niin olen minäkin alistunut, mutta joka saamarin kerta silti pahoitan mieleni ja itkeä tihrustan jossain itekseni kun tuntuu niin pahalle
Meillä kotona kun mun isä teki aina kaikkee aamupalaa sun muuta hössötystä meidän äidille ja ne oli aina "juhlapäivän" tuntuisia päiviä kotona kun jollain oli jotain..

 

["alkup."]

aina nää keskustelu paikat....huoh...jätä se sika:xmas:

Heh heh, muistamattomien merkkipäivien takiako?? Juu siksihän kannattaakin koko perhe rikkoa, huokaus!!

Kertokaahan ihmiset, miten tästä asiasta pääsis eteenpäin..sais parisuhteelle uutta potkua ja toisen huomaamaan taas miten kiva on kun se rakas on siinä. Enkä tarkota nyt mitään älyttömiä "tee se mustasukkaiseksi" temppuja..

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";22329455]Heh heh, muistamattomien merkkipäivien takiako?? Juu siksihän kannattaakin koko perhe rikkoa, huokaus!!

Kertokaahan ihmiset, miten tästä asiasta pääsis eteenpäin..sais parisuhteelle uutta potkua ja toisen huomaamaan taas miten kiva on kun se rakas on siinä. Enkä tarkota nyt mitään älyttömiä "tee se mustasukkaiseksi" temppuja..[/QUOTE]

Emmä oikein keksi mitään mikä auttaisi, kun olet miehelle jo puhunutkin asiasta ilman mitään reaktiota.

Tosin varmaan itsekin tuossa tilanteessa lopettaisin kokonaan miehen muistamisen esim. syntymäpäivänään ja isänpäivänä. Satsaisin sen ajan, vaivan ja rahan huomioidakseni itseäni. Eihän se sama ole kuin toiselta saatu huomio, mutta ehkä lievittää kuitenkin vähän pahaa mieltä ja paineita, että jonkun muun pitäisi tehdä siitä päivästä erityinen.

 

["itkuiita"]

viimeeksi mieheni synttärit. Hän kyllä useamman kerran muistutti asiasta vihjailevasti, joten tiesin takuulla hänellä olevan synttärit. Annoin tosiaan sen onnittelu haluksen ja siinä se. En ole mäkään saanut vuosiin lahjoja. Tai aina on mies kysynut, että tarviiko jotain ostaa ja tietenkin sanon, että ei tavitse. Yllättämään ei ole päässyt kertaakaan.

Sanoisin kyllä yleisellä tasolla, että jokin pieni lahja olisi hyvä antaa. Jotakin, joka ei ole hankitty edellisenä päivänä paniikissa. Vaikka kortti tai runo olisi aivan ihana. Jotenkin toisesta välilittämista tulis meidän suomalaisten enemmän näyttää toisillemme.

 

["vieras"]

Ei minuakaan kukaan muista synttäri- tai edes äitienpäivänä. Tytär on jo aikuinen ja isäänsä kyllä muistaa itse tehdyin kortein ja lahjoin joka ikinen merkkipäivä, minua ei ole enää muutamaan vuoteen mitenkään muistanut. Myös kavereilleen askartelee itse kortit ja miettii aina ääneen että mitähän sille ja sille ostais synttäri/nimppari/tupari/ihan-miksi-vain-lahjaksi... kun olen kysynyt syytä, sanoo minun haastavan riitaa eikä suostu puhumaan koko asiasta...