väsynyt-äiti
Minulla on ahdistuneisuus/paniikkihäiriö. Miehen mielestä sellaista ei ole olemassakaan vaan pelkkää kuvittelua ja huomion hakua. Koko asiasta en saa edes puhua. Joskus olis ihan kivaa jos vois puhua asioista ja siitä miltä musta tuntuu. Samoin äitini ei suostu uskomaan vaikka mulla on lääkärin diagnoosi eikä hänkään suostu puhumaan näistä asioista. Meillä näköjään halutaan kieltää psyykkisten ongelmien olemassa olon. On sallittua ainoastaan olla fyysisesti kipeä. Joskus ei siihenkään uskota ennen kuin on todella todella sairas.