Toggle sidebar

Oletteko joskus kokeneet ikään kuin näkyjä hereilläolon ja unen välissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiiru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tiiru

Aktiivinen jäsen
25.01.2010
14 798
5
38
En nyt puhu siis unesta, vaan sellasesta kun on jo hereillä, mutta näkee/kuulee ympärillä olevia esim ihmisiä hetken.

Älkää pitäkö hulluna:D

Joskus kun olen juuri menossa nukkumaan säpsähdän, avaan silmät ja näen käden joka lyö kasvoihin ja se SATTUU. :O
Kamalaa, mutta ei voi mitään.
Ja joskus herätessä näen hetken ympärilläni ihmisiä tai ihmisen. Hetken katsottuani se/ne katoaa, eli ilmeisesti herään sillä hetkellä kunnolla.

Miksi tällasta unen ja valveen välivaihetta kutsutaan? Ja mistä moinen johtuu?

Lapsena tuo oli pahempi, nyt harvemmin...onneksi.. Pelottavia. :(
 
Joskus joo, ei oo kunnolla unessa mutta ei kunnolla hereilläkään, ja ympärillä muka tapahtuu yhtä jos toista. :D Ei aina tiedä että onko se unta vai totta, sit jossain välissä ajattelee että tää on unta ja mun täytyy herätä. Joskus niissä muka itse lähden liikkeelle, nousen sängystä tai yritän nousta mutta en taho päästä. Monesti ollu semmone että luulen miehen tulleen siihe viereen, herättelemään tms, ja ajattelenkin siinä että miks se on tullu töistä kesken kaiken.

Maaliskuussa 2007 oli yks tällainen "puolivalveuni"...siinä sängyn vieressä oli ihan vieras mutta tutun oloinen nainen. Kyselin siinä olenko raskaana, ja hän vastas että "olet" ja sanoi sitten että "joku kuolee ja tulee tänne" taputtaen mun mahaa.
Nooh...oon nyt raskaana, ja pari viikkoa plussaamisen jälkeen naapurin pappa kuoli (oli odotettavissa). Jännää. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Minkälaisia unihäiriöitä?
Click to expand...

No nyt on todettu ihan unihäiriö yleisesti eli vaikeuksia nukahtaa, liian "hauras" uni, väkivaltaiset painajaiset. Masennukseen liittyviä. Mutta sen lisäksi pahenevassa vaiheessa jään juuri välitilaan. Eli saan unihalvauksia. En pysty liikuttamaan muuta kuin silmiä. Joskus niihin liittyy harhoja.

Välillä juuri ennen heräämistä, kun silmät on jo auki ja harkitsen nousemista kuulen edelleen unen äänet päässä. Juuri puhetta, soittoa jne. Sitten kävelen unissani. Jossain vaiheessa kakkosen ollessa todella kipeä, itkuinen ja huutoinen ja minun ollessani pahassa vaiheessa henkisesti aloin kanniskella lasta ympäriinsä unissani. Löysin sen eri huoneesta kuin mihin nukutin. Se oli oikeasti aika kamalaa. Mies vahti minua sitten öisin.
 
[QUOTE="vieras";22295555]Olisko toi unihalvausta, siihen hän liittyy kaikenlaista. Itellä on joskus semmosta etten saa silmiä auki tai pysty liikkumaan vaikka olen hereillä.[/QUOTE]

Se on ihan kauheata. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Se on ihan kauheata. :(
Click to expand...

Onhan se aika kauhua herättävää. En ole vielä koskaan onnistunut kenellekään viestittää, että nyt olen taas unihalvaustilassa. "Koskettakaa minua ja auttakaa pois tästä!"

Mutta tämän vuoden unihalvauksien aikana olen pystynyt rauhoittamaan itseäni ihan eri tavalla kuin aiemmin. Vakuuttelen kauhusta kiljuvalle mielelle samaan aikaan, että tiedän mistä on kyse, tiedän sen menevän ohi. On vain odotettava, että kaikki aivonosani ovat hereillä. Mikä on minusta aika saavutus, sillä aiemmin ne kohtaukset olivat ihan sietämättömän pelkoa herättäviä myös hereillä. Nyt lähinnä ajatuksena hyvin epämiellyttäviä.
 
Mullakin on kaikenlaista ollut siinä välissä, ennen varsinaista unta. Joskus tulee takaumia, kaukaa.
Kerran ennen heräämistä mulle puhui miesääni mun fyysisestä vaivasta, tosin se ei kuulunut siten kuin
tässä maailmassa tavallisesti kuuluu.
Ja kerran ennen nukahtamista näin väläyksen veljentytön tulevista lapsista(veljentyttö on vielä lapsi).
 
juu, itselle tapahtuu välillä ihan sekoja juttuja ennen nukahtamista/juuri heränneenä. kerran ( itseasiassa viime kesänä)ihmettelin kaunista, mutta surullista urkumusiikkia että "kuka nyt kerrostalossa, keskellä yötä..?!
ja aikoinaan, kun olin vielä lapseton kuulin selvästi pienen tytön kikattavan vieressä. pomppasin ylös ihan hermona ja mieskaveri (nyk.avokki), joka lueskeli vieressä oli äimänä koska ei ollut kuullut mitään...noitakin karmivampaa olivat kuitenkin katossa marssivat mustat hämähäkit, joita teininä jouduin lähes joka aamu tuijottamaan jos heräsin selälläni.. :(
 
[QUOTE="vieras";22295555]Olisko toi unihalvausta, siihen hän liittyy kaikenlaista. Itellä on joskus semmosta etten saa silmiä auki tai pysty liikkumaan vaikka olen hereillä.[/QUOTE]

mulla on tämä sama,ja sit joskus on niin ettei osaa/muista miten hengitetään :( sit tulee paniikkii vaik ei pysty liikkumaan ja miettii vaan et miten se hengittäminen toimii.lapsena mä pelkäsin aina et mä kuolen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja SyysYö;22296188:
juu, itselle tapahtuu välillä ihan sekoja juttuja ennen nukahtamista/juuri heränneenä. kerran ( itseasiassa viime kesänä)ihmettelin kaunista, mutta surullista urkumusiikkia että "kuka nyt kerrostalossa, keskellä yötä..?!
ja aikoinaan, kun olin vielä lapseton kuulin selvästi pienen tytön kikattavan vieressä. pomppasin ylös ihan hermona ja mieskaveri (nyk.avokki), joka lueskeli vieressä oli äimänä koska ei ollut kuullut mitään...noitakin karmivampaa olivat kuitenkin katossa marssivat mustat hämähäkit, joita teininä jouduin lähes joka aamu tuijottamaan jos heräsin selälläni.. :(
Click to expand...

HYI! :(
Lapsena näin sellasen 1-2vuotiaan pikkutytön aina leikkimässä samalla lelullaan sängyn vieressä lattialla. Se kikatti sellasta omituista kikatusta.
 
Unihalvauksia on mullaki. Pari yötä sitte oikein urakalla, parinkymmenen luokkaa. Tavallaan olin hereillä, puoleksi unessa, en pystyny liikkuun ja yritin kiljua miehelle että minun exä on meän makkarissa. Uuestaan ja uuestaan, aina sama juttu, joko tipahin takas syvään uneen välillä tai heräsin sen verran enemmän että pääsi tuosta tilasta pois. Silti väsytti niin siinä "herätessä" ettei jaksanu varvasta heilauttaa, vaikka pelotti nukahtaa uuestaan. Unihalvauksen aikana tunsin että exä paino minua sänkyyn ja löi monta kertaa, huusi ja kirosi, aamulla ko pääsin sängystä ylös ja menin peilin etteen olin ihan varma että naama on sinimusta. Itkeny ainaki olin, silmistä näki. Harmi että mies oli nukkunu niin sikeästi, pelkästään minun itku ois riittäny siihen että se ois haalinu minut kainaloon ja tilanne ois lauennu.
Tuskinpa se surkeaan vikinään herrää, mut minun painajaisiin kyllä koska sillon potkin ja peuhaan sängyssä siihen malliin että jos joku vielä nukkuis niin hengetön taitais olla :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja SyysYö;22296224:
no HYI ittelles.. karmivaa, miten ihmisen aivot voivat olla noin sekaisin että luovat tuollaista horroria ! :(
Click to expand...

En tiedä. En ollut missään halvaustilassa, vaan nousin sängyn nurkkaan kauhuissani ja odotin että katoaa... Uskalsin vasta sitten lähteä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Unihalvauksia on mullaki. Pari yötä sitte oikein urakalla, parinkymmenen luokkaa. Tavallaan olin hereillä, puoleksi unessa, en pystyny liikkuun ja yritin kiljua miehelle että minun exä on meän makkarissa. Uuestaan ja uuestaan, aina sama juttu, joko tipahin takas syvään uneen välillä tai heräsin sen verran enemmän että pääsi tuosta tilasta pois. Silti väsytti niin siinä "herätessä" ettei jaksanu varvasta heilauttaa, vaikka pelotti nukahtaa uuestaan. Unihalvauksen aikana tunsin että exä paino minua sänkyyn ja löi monta kertaa, huusi ja kirosi, aamulla ko pääsin sängystä ylös ja menin peilin etteen olin ihan varma että naama on sinimusta. Itkeny ainaki olin, silmistä näki. Harmi että mies oli nukkunu niin sikeästi, pelkästään minun itku ois riittäny siihen että se ois haalinu minut kainaloon ja tilanne ois lauennu.
Tuskinpa se surkeaan vikinään herrää, mut minun painajaisiin kyllä koska sillon potkin ja peuhaan sängyssä siihen malliin että jos joku vielä nukkuis niin hengetön taitais olla :D
Click to expand...

Oho...aika voimakkaita! :(
 
on ollut aina välillä. mutta mulla on kyllä kyseessä niin, että olen oikeasti unessa. tilanteet on sellaisia, että muka herään, kaikki on kuten oikeastikin on, mutta sitten en pääsekään ylös sängystä, kuulen kuinka lapset leikkii olohuoneessa, koetan huutaa, mutta ääntä ei tule. en pysty liikuttamaan itseäni yhtään, olen kuin halvaantunut. luulen, että silloin että olen hereillä, olen siis silmät auki.

silti sitten lopulta jotenkin se tilanne loppuu, varmaankin nukun lisää ja kun herään niin tajuan, että se outo kokemus tapahtui siltikin unessa.

mulla on myös voimakkaita tukehtumisunia :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
En tiedä. En ollut missään halvaustilassa, vaan nousin sängyn nurkkaan kauhuissani ja odotin että katoaa... Uskalsin vasta sitten lähteä...
Click to expand...

oletko ihan varma, että olet ollut hereillä. mulla unihalvaukset (?) niin todellisia, että kuulen jopa kun lapsi tulee koulusta, kun ovi käy, riisuu kengät, heittää repun lattialle ja menee huoneeseensa, koetan huutaa moi xxx! mutta en pysty kun ääntä ei tule. kuulen kun lapsi menee keittiöön, avaa jääkaapin, mietin onko xxx unohtanut, että äiti on poikkeuksellisesti kotona tänään kun ei tule moikkaamaan. näin jatkuu ja ihan siis kuulen kaiken ja olen silmät auki ja katson olohuoneen suuntaan, jossa näen lapsen vilahtelevan. siltikin lopulta kaikki oli vain unta, mutta ei siis sellaista unta kuin nukkuessa nähdään vaan juuri nimenomaan unihalvaus kyseessä.

mietin, että voiko sun tapauksessa olla niin, että vaikka olet siellä sänkysi nurkassa niin oikeasti oletkin silloin vielä unessa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
oletko ihan varma, että olet ollut hereillä. mulla unihalvaukset (?) niin todellisia, että kuulen jopa kun lapsi tulee koulusta, kun ovi käy, riisuu kengät, heittää repun lattialle ja menee huoneeseensa, koetan huutaa moi xxx! mutta en pysty kun ääntä ei tule. kuulen kun lapsi menee keittiöön, avaa jääkaapin, mietin onko xxx unohtanut, että äiti on poikkeuksellisesti kotona tänään kun ei tule moikkaamaan. näin jatkuu ja ihan siis kuulen kaiken ja olen silmät auki ja katson olohuoneen suuntaan, jossa näen lapsen vilahtelevan. siltikin lopulta kaikki oli vain unta, mutta ei siis sellaista unta kuin nukkuessa nähdään vaan juuri nimenomaan unihalvaus kyseessä.

mietin, että voiko sun tapauksessa olla niin, että vaikka olet siellä sänkysi nurkassa niin oikeasti oletkin silloin vielä unessa?
Click to expand...

No ihan varmasti jonkinmoisessa unessa vielä. Eihän noita muuten näkiskään :)
Osaan nousta ennenku herään edes ja nään vielä unta mutta tavallaan hereillä..eli jossain unen ja velveen välissä..
 
Oletteko te kokeilleet tuota itsenne rauhoittamista. Viimeksi kun makasin sängyssä halvaantuneena sydän hakaten ylimääräisillä kierroksilla ja tuijottelin mustia kouria, jotka kiemurtelivat kohti kurkkua, niin jokin osa aivoissa käsitti selvästi mistä on kyse. Ainoa tietysti, että fyysisiä toimintoja en saa lakkamaan, kuten hengityksen kiihtymistä ja sydämen läpätystä. Mutta nyt se paniikki ei ole enää niin hallitsemattoman oloinen. Hankala selittää, todella hankala.
 
Hyi kun on tutuntuntoisia kokemuksia unihalvauksesta. Se on KAMALAA! Jossain vaiheessa elämää koin niitä paljonkin, nyt vähän vähemmän. Joskus valvoin monta vuorokautta putkeen kun en uskaltanut nukkua.

Viimeksi halvauskohtauksen aikana nukuin lasteni keskellä ja yritin töniä isompaa jotta hän heräisi ja rupeaisi vaikka itkemään että minä itse havahtuisin. Mutta turhaan, tuskin inahdinkaan vaikka mielestäni huusin ja kirkuin täyttä kurkkua.

Kaikenmaailman pirut ja paholaiset ahdistaa mua unihalvauksen aikana. Nice
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyihyi:
Hyi kun on tutuntuntoisia kokemuksia unihalvauksesta. Se on KAMALAA! Jossain vaiheessa elämää koin niitä paljonkin, nyt vähän vähemmän. Joskus valvoin monta vuorokautta putkeen kun en uskaltanut nukkua.

Viimeksi halvauskohtauksen aikana nukuin lasteni keskellä ja yritin töniä isompaa jotta hän heräisi ja rupeaisi vaikka itkemään että minä itse havahtuisin. Mutta turhaan, tuskin inahdinkaan vaikka mielestäni huusin ja kirkuin täyttä kurkkua.

Kaikenmaailman pirut ja paholaiset ahdistaa mua unihalvauksen aikana. Nice
Click to expand...

Onhan ne. Todella ahdistavia. Jossain vaiheessa elämää en pystynyt nukkumaan päiväunia, koska ne päättyivät joka kerta unihalvaukseen tai tuntien horrosmaiseen uneen ja pyörrytykseen, josta en päässyt ylös. Nukkuminen on ollut ongelmallista minulle läpi elämän.

Tämä ei kyllä oikeastaan liity unihalvauksiin, mutta siihen kyllä miten levoton nukkuja olen. Kerran heräsin kamalaan kiljaisuun. Heräsin nuorimman koipi suussa, purin siis unissani omaa lastani. Oli pikkaisen syyllinen olo koko päivän.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa