Mikähän dg mulla on,paniikkihäiriö?

["manna"]

Olen aina huolestunut lapsistanu,aina pelkään että jotain pahaa sattuu.Varsinkin keskimmäinen lapsi aiheuttaa huolta jatkuvasti.Tarkkailen luomia,yleiskuntoa jne ja heti jos jotain niin oletan sen olevan jotain vakavaa.Jos nousee kuume,olen aivan pois tolaltani,ajattelen sen olevan leukemiaa.joskus olen niin ahdistunut että puristaa rinta-alaa ja menee itselläkin maha sekaisin.
Ajattelen asioita ja näen jopa merkitysyhteyksiä esim..jos lapsi puhuu kirkon kerhon jälkeen enkeleistä,kuvittelen että jos näkeekin näkyjä ja se meinaa jotain.

 

[aa]

ei tuo paniikkihäiriöltä kuulosta, siinä on ihan erilaiset oireet. Mutta vaikuttaa siltä, että olet aivan liian ylihuolehtivainen.

 

["manna"]

ei tuo paniikkihäiriöltä kuulosta, siinä on ihan erilaiset oireet. Mutta vaikuttaa siltä, että olet aivan liian ylihuolehtivainen.

niin,paitsi että tämä on henkisesti rankkaa.Saatan yölläkin kun herään niin heti ensimmäisenä ajatella että mitä jos...ja se yksi ahdistava asia seuraa minua koko ajan,on ikään kuin pakkoajatus.Siis tuo että menetän lapseni.

 

["qwer"]

Ylihuolehtivainen olet, se on selvää, mutta jos tuo menee ihan hysteeriseksi tuo vahtaaminen, niin kannattaisi varmuuden vuoksi jutella lääkärille. Mulla on ollut samanlaisia tuntemuksia, ihan suoranaisesti niistä en ole puhunut lääkärille, mutta kun muilla oireilla sain paniikkioireilulääkityksen, niin tuollainen ylihuolehtiminen on vähentynyt. Paniikki/ahdistushäiriöitä on monenlaisia, rohkeasti vain tohtorin juttusille jos pelko hallitsee elämääsi!

En siis ole tekemässä mitään diagnoosia, mutta aina jos joku asia huolettaa, on hyvä puhua siitä ulkopuolisen kanssa. Jos ei mitään hoitoa vaativaa olekaan, niin asioiden jakaminen jo saattaa auttaa. Ja jos jotain apua tarvitsee, sitä saa kyllä helposti.

Tsemppiä!