Onko ihan reilua, ettei mies halua pitää lupaustaan tässä asiassa?

Mies tykkää kovasti kaljasta, ja jossain välissä ottikin vähintään neljänä iltana viikossa kaljan, joskus neljäkin. Mä itse taas en voi sietää juomista, inhoan kaljan hajua, inhoan nähdä niitä tölkkejä kodissani, en vain voi sietää alkoholia. JOnkun aikaa sitten otin asian puheeksi, ja muistutin miestä siitä, että yhteen muuttaessamme sain lupauksen, ettei mun tarvitse koskaan nähdä kodissani kalja- tai mitään muitakaan pulloja. Mies itse sitten ehdotti, että ei juo viikolla lainkaan, vaan ottaa korkeintaan perjantai, ja lauantai iltana saunakaljat.
Nyt kuitenkin viimeisen kuukauden aikana on mies taas alkanut juomaan viikollakin niitä perinteisiä iltakaljojaan, ja kun muistutin lupauksestaan vastaus oli "kumma kun pitää paria kaljaakin selitellä"
Onko tässä nyt niin, että mä olen tiukkis, joka odottaa mieheltä liikoja, vai tekeekö tuo mieskin oikeasti väärin tässä asiassa?

 

höh, olis ollut kiva saada vastaus...

 

Luvattu, mikä luvattu. Tottakai mieskin on asunnossanne kotonaan, mutta miksi luvata sitten moista?

 

et oo tiukkis. tollanen tinaaminen ei oo hyväks,keskittyis siis vaan saunakaljaan vkonloppuna ja jos haluaa ottaa enempi niin vois ehkä mennä muualle?
mun mielestä toisen ei tarvi kärsiä toisen juomisesta ja koska se sua häiritsee on se väärin. ja kun asiasta kerta oltiin sovittukin ennen yhteenmuuttoo.

 

Kyllä mäkin tein ihan suhteen alussa selväksi, että juomista en katsele. En siis sinänsä asettanut miehelle rajoituksia; hän olisi voinut lopettaa suhteen jos asia olisi ollut jotenkin hänelle este. Ei ole kyse siitä, että haluaisin/kokisin voivani rajoittaa puolisoni alkoholinkäyttöä, vaan kyse on ollut siitä, että olen alusta asti kertonut, etten enää moista elämää jaksa. Ja olen myös etsinyt miehen, jonka ajatukset ovat samanlaisia kuin minulla, juuri siksi, etten jaksa/halua/voi asettaa rajoja toiselle, aikuiselle ihmiselle.

Että siinä on sitten keskustelun paikka. Kumpi joustaa, jos kerran elämäntapatoiveet ovat erilaisia? Vai joustaako kumpikaan? Ja mitä siitä sitten seuraa. Ei muuta kuin kissa pöydälle.

 

No kuulostaa aika huolestuttavalta, että ensin ei yhtään, sit viikonloppuisin ja sit pikkuhiljaa iltaisinkin... Olen miten tiukkis vaan, niin en katsoisi noin paljon juovaa miestä...

 

[QUOTE="Blushing";22191959]
Että siinä on sitten keskustelun paikka. Kumpi joustaa, jos kerran elämäntapatoiveet ovat erilaisia? Vai joustaako kumpikaan? Ja mitä siitä sitten seuraa. Ei muuta kuin kissa pöydälle.[/QUOTE]

Peesi tähän. Yhteisessä kodissa pitää pystyä luomaan yhteiset pelisäännöt ja on turha lähteä hakemaan hyväksyntää omille säännöille muilta kuin niiltä joita asia koskee.

 

Olet tiukkis. Jos mun mies nalkuttaisi mulle lasista tai parista punkkua, lähtisin menemään. Ehkä miehesi vain tykkää oluen mausta? Eikö ole parempi, että hän juo ne kotona kuin baarissa? Entä jos miehesi käskisi sua luopumaan vaikka mieli ruuistasi? Ei kuulosta järkevältä painostaa toista luopumaan omista tavoistaan yhteisasumisen takia. Asia ois tietty aivan toinen, jos miehesi joisi ongelmallisen paljon, mutta max.4 kaljaa ei kuulosta pahalta, sorry nyt vaan.

 

Olet tiukkis. Jos mun mies nalkuttaisi mulle lasista tai parista punkkua, lähtisin menemään. Ehkä miehesi vain tykkää oluen mausta? Eikö ole parempi, että hän juo ne kotona kuin baarissa? Entä jos miehesi käskisi sua luopumaan vaikka mieli ruuistasi? Ei kuulosta järkevältä painostaa toista luopumaan omista tavoistaan yhteisasumisen takia. Asia ois tietty aivan toinen, jos miehesi joisi ongelmallisen paljon, mutta max.4 kaljaa ei kuulosta pahalta, sorry nyt vaan.

niin, se tykkää sen mausta. Mutta häntä ei haittaa yhtään se, kuinka vastenmielistä tuo tapa on minulle. Vielä pahemmaksi sen tekee se, että pääsääntöisesti minä joudun keräämään niitä tyhjiä tölkkejä pitkin kämppää.
Tykkään minäkin cokiksesta, noin esimerkkinä, mutta en mä lipitä sitä harva se päivä, että voin rentoutua.

Mitäs muutti yhteen kun tiesi, mitä ajattelen alkoholista.

 

Olet tiukkis. Jos mun mies nalkuttaisi mulle lasista tai parista punkkua, lähtisin menemään. Ehkä miehesi vain tykkää oluen mausta? Eikö ole parempi, että hän juo ne kotona kuin baarissa? Entä jos miehesi käskisi sua luopumaan vaikka mieli ruuistasi? Ei kuulosta järkevältä painostaa toista luopumaan omista tavoistaan yhteisasumisen takia. Asia ois tietty aivan toinen, jos miehesi joisi ongelmallisen paljon, mutta max.4 kaljaa ei kuulosta pahalta, sorry nyt vaan.

No jos ottaa 4 olutta 4 kertaa viikossa niin kyllä se jo aika huolestuttavaa on.. tuollainen pikku pienissä jatkuvasti oleminen.... Toinen on lupauksen tehnyt yhteen muuttaessa... minusta ap ei ole ollenkaan tiukkis! Tykkään minäkin suklaasta...mutta ei mun tartte sitä neljää levyä neljänä iltana viikossa ämpätä... sorry nyt vaan...

 

Mielestäni vaadit mieheltä liikaa. En tiedä mistä tuo kaljainhosi johtaa, mutta kannattaisi ehkä selvittää itselle, miksi inhoat sitä noin paljon. Jos taustalla on aikaisempia huonoja kokemuksia jostain kaljan kittaajasta, niin sinun kannattaisi käsitellä ongelmat pois, eikä niiden tähden rajoittaa turhaan miehesi samoin kuin omaa elämääsi.

Joka iltainen kaljan kittaaminen on tietysti typerää, mutta jos joku haluaa silloin tällöin viikollakin esim. lenkin jälkeen ottaa kaljan, niin mielestäni on kohtuutona tätä käydä keneltäkään kieltämään.

 

Jos mies kerta tykkää oluen mausta eikä siitä miten se vaikuttaa häneen, niin ehdota hänelle, että siirtyy ykkösoluen tai alkoholittoman oluen juontiin.

 

No nuo pullot/tölkit hän saisi kyllä kerätä ihan itse, joten huomuta hänelle siitä ja vaadi siivoamaan jälkensä.
Jos miehesi kunnioittaa sinun juomattomuuttasi, eikä esim. kärtä sinua juomaan olutta, niin mikset sinä voisi kunnioittaa hänen mieltymyksiään, ja antaisi hänen juoda rauhassa iltaoluensa. Keskity mielummin siihen määrän rajoittamiseen, kuin koko homman kieltämiseen.

 

Mielestäni vaadit mieheltä liikaa. En tiedä mistä tuo kaljainhosi johtaa, mutta kannattaisi ehkä selvittää itselle, miksi inhoat sitä noin paljon. Jos taustalla on aikaisempia huonoja kokemuksia jostain kaljan kittaajasta, niin sinun kannattaisi käsitellä ongelmat pois, eikä niiden tähden rajoittaa turhaan miehesi samoin kuin omaa elämääsi.

Joka iltainen kaljan kittaaminen on tietysti typerää, mutta jos joku haluaa silloin tällöin viikollakin esim. lenkin jälkeen ottaa kaljan, niin mielestäni on kohtuutona tätä käydä keneltäkään kieltämään.

Neljä pulloa olutta neljänä päivänä viikossa plus viikonloput mahdolliset juomiset kuulostaa kyllä aika paljolta. Eihän neljän pullon jälkeen ole enää edes ajokunnossa, musta olisi aika helvetin noloa olla keskellä viikkoa niin humaltunut, etten pystyisi hetkenä minä hyvänsä auton rattiin.

 

en mä ole kieltänyt miestä juomasta kokonaan, vaan ettei joisi niin usein.
ykkösolut ei kelpaa, siihen tarvitaan nimen omaan alkoholia. Ja sen verran on tottunut juomiseen, ettei kolme puolen litran tölkkiä edes nouse päähän.

yksi suuri syy alkoinhooni on alkoholistit suvussa, sekä itsellänikin on ollut ongelmia alkoholin kanssa aikoinaan. oikeastaan voisi sanoa, että mulla on viha-rakkaus suhde alkoon.

 

jotenkin musta nyt tuntuu että suurempi ongelma tässä on ap:llä kuin sen miehellä. siis miehesi ei heilu siellä kännissä kuitenkaan neljänä iltana viikossa? ehkäpä miehesi on sulle tullut luvanneeksi ettei juo kaljaa kotona, mutta ehkäpä säkin olet tullut luvanneeksi sille seurusteluaikoina jotain mitä et ole pitänyt. et vaan muista, koska se ei merkinnyt sulle sen enempää.

toki sulla on kaikki oikeudet päättää suhteesi siihen, että miehesi juo pari kaljaa iltaisin. tuntuuko siltä että todella kannattaisi? vai oisko kuitenkin parempi lähteä muuttamaan itseään mieluummin kuin puolisoa?

 

no tuo lupaus yhteenmuuton aikaan ei ollut mikään pikaisesti ohitettu homma, vaan itseasiassa ehto siihen, että edes muutan yhteen.

 

[QUOTE="Jaiks";22195108]Jos mies kerta tykkää oluen mausta eikä siitä miten se vaikuttaa häneen, niin ehdota hänelle, että siirtyy ykkösoluen tai alkoholittoman oluen juontiin.[/QUOTE]

näin.
meillä saa ottaa illal oluen jos haluaa. mut jos mies joka viikko, neljänä iltana viikossa jois enemmän kuin yhden oluen niin kyllä tässäkin talossa haloo nousis. alkoholistin elämää katsonut vuosia enkä omaan kotiini siä enään halua. yks olut illas ok. ja todellakin se voi olla myös ykköstä tai alkoholitonta.

 

no tuo lupaus yhteenmuuton aikaan ei ollut mikään pikaisesti ohitettu homma, vaan itseasiassa ehto siihen, että edes muutan yhteen.

no, sittenhän pallo on sinulla. otat ja lähdet jos koet asian niin suureksi ja merkittäväksi. toista et voi muuttaa, itseäsi kyllä.

 

no mä tässä olenkin joustanut, myöntänyt itselleni sen, etten mä voi miestä pakottaa olemaan juomatta. Mun mielestä olis kuitenkin enemmän kuin reilua, että mieskin tulisi vastaan tässä asiassa.

 

ykkösolut ei kelpaa, siihen tarvitaan nimen omaan alkoholia.

Tämä lause kyllä aika selkeästi kertoo miehesi olevan alkoholisti.
Vai että muka maun takia äijä juo neljä kaljaa useasti viikossa. Paskanmarjat sanon minä, alkoholin takia se sitä juo koska on siitä riippuvainen.

 

no mä tässä olenkin joustanut, myöntänyt itselleni sen, etten mä voi miestä pakottaa olemaan juomatta. Mun mielestä olis kuitenkin enemmän kuin reilua, että mieskin tulisi vastaan tässä asiassa.

niin siis miehen pitäis tulla vastaan tässä asiassa lopettamalla juominen. miten sä itse tulet miestä vastaan?

 

mulle se on okei et mies ottaa 2-3kaljaa illassa,otin ite ennen kans mut en nyt raskaana.eikä haittaa yhtään

koht joku tulee haukkumaan et ollaan juoppoperhe...tää on just tätä kaksplussailuu

 

Jos ei ykkösolut kelpaa ja on PAKKO saada alkoholia vaikka läheisetkin kärsii niin alkoholistihan silloin on kyseessä. Ei tartte juoda kovin paljo mutta jos ei pysty olemaan juomatta on ongelma. Kuten tiedät, miestä et voi muuttaa, joten muuta pois. Ongelma vaan pahenee.

 

Kuulostaa kieltämättä siltä että jonkin asteinen ongelma miehellä alkoholin suhteen on, mutta se taitaa vain olla niin että ulkopuolelta tuolle asialle ei voi edes puoliso mitään ennen kuin ongelman ymmärtää itse. Se mikä on reilua parisuhteessa ja mikä ei pitää pystyä sopimaan perheen sisällä ei ulkopuolisten mielipiteiden perusteella. Jos ei pysty hyväksymään puolisonsa jotakin piirrettä, eikä puoliso pysty tai halua muuttua, on pattitilanteeseen etsittävä joku muu ratkaisu.