Me ei sitten ikinä saada varmaan vauvan nimiasiasta sopua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kohta äiti kahdelle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kohta äiti kahdelle

Vieras
Mies on ehdoton omalla kannallaan, jos lapsi on poika sille tulee hänen päätöksensä mukaan eräs tietty nimi. Aivan sama mitä minä sanon.

Ei muuta, mutta nimi on kamala, ja samalla nimellä on myös isoäitini entinen juoppo miesystävä hyi yökötys..

Sitten on sukunimestä kiistaa, minä haluaisin oman sukunimeni, joka on kohtalaisen harvinainen ainakin verrattuna miehen sukunimeen (-nen loppuinen, ei yleisin mutta 3 kärjessä taitaa olla)
Ja minun esikoiseni on myös minun sukunimellä, jotenkin hölmöä että tulevat olemaan samassa päiväkodissa, koulussa yms.. ja sukunimet on eri, ikäeroa taas ei ole paljoakaan, ja myös vanhempi lapsi pitää miestä isänään, täysin. Ja mieskin pitää lasta omanaan vaikka biologisesti ei niin olekkaan, ja on aivan alusta asti ollut mukana meidän elämässämme.
 
No meillä sama edessä, raskaus tosin vasta puolessa välissä. Haluan lapselle oman sukunimeni, koska esikoisellanikin on se nimi. Tuosta en tingi..

Etunimistä on myös vääntöä jo tässä vaiheessa, mies haluaisi pojalle nimeksi esim. "Petri", joka taas ei todellakaan sovi minulle.
 
Voi kuule, voin lohduttaa, ettet ole ainoa. :D

Meillä esikoiselle annettiin miehen nimi siitä huolimatta, että mulla oli/on erittäin vahvat perusteet, miksi oisin halunnut mun sukunimen. ...jäin siitä ehkä ikuisesti hiukan "katkeraksi", vaikkakin sovittiin, että mulla on etuoikeus sitten etunimeen (jos tulee tilanne, ettei päästä sopuun). Ja lapsille annetaan kyllä mahdollisuus vaihtaa sukunimeään sitten vanhempana, jos haluavat.

Mutta nyt ollaan ekaa kertaa tilanteessa, jossa mä ihastuin yhteen pojan nimeen, josta mies ei tykkää. En tiiä, mitä tekis. Mies sanoo, että niin sovittu on, et sä saat päättää (koska on hänen sukunimi), jotta kai hän siihen sitten tottuu.

Mutta mä en tiiä, oonko mä tarpeeksi itsekäs, että voisin antaa lapselle nimeä, josta tiedän, ettei lapsen isä siitä tykkää... Häiritsee ja pahasti. Mutta se nimi ois JUST eikä melkein musta hyvä. :D
 
[QUOTE="öhöm";22186042]Ja minä aion kyllä olla niin kamala ihminen, että jos nimiasia meinaa paisua liian suureksi, teen päätöksen itse ihan yksinäni.[/QUOTE]

ja milläköhän perusteella sen on vain toisen vanhemman päätettävissä.

on meilläkin olut keskustelua nimistä.
pojalle oli helppo nimi löytää, tai en tiedä mitä mies miettii etunimestä, mut toinen ja kolmas on päätetty, ja kai se ensimmäinenkin on ok. täytyy tarvittaessa viel tarkistaa. niin kauan etsitään et löytyy sellainen nimi joka sopii meille kummallekin.

tytölle taas etunimi on selvillä ja toine nimi mut kolmas puuttuu. kummallakaan ei oo oikein mitään ehdotusta. mut kyllä sekin löytyy.

lapsen nimi koostuu etunimestä jolla ei ole mitään sukulaissidettä, toisesta nimestä joka pojalle tulee isän puolen suvusta ja tytölle äidin puolen suvusta ja kolmannesta nimestä joka on pojalla isän toinen nimi ja tytölle äidin kolmas nimi.

ja haluan kolme nimeä koska itsellänikin on ja samoin kaikilla minun puolen suvulla joten se tuntuu luonnolliselta.
 
[QUOTE="öhöm";22186042]Ja minä aion kyllä olla niin kamala ihminen, että jos nimiasia meinaa paisua liian suureksi, teen päätöksen itse ihan yksinäni.[/QUOTE]

No niin, kokeillaanpa uusiksi. Vastasin jo äsken, mutta karkasi taivaan tuuliin...

Eli siis tuo onnistuu, jos olet yksinhuoltaja ettekä ole naimisissa. Muuten siinä kysytään kyllä miestäkin. :)
 
Tuo sukunimiasia hankalampi (meillä minä olen pitänyt tyttönimeni, lapset miehen sukunimellä), mutta etunimiä on niin paljon, että tuntuisi, että löytyy nimi, joka kelpaa molemmille. Meillä minä mietin omasta mielestäni kivoja nimiä, jotka sitten mies joko hyväksyi tai hylkäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärppänä heinälatoon;22186117:
No niin, kokeillaanpa uusiksi. Vastasin jo äsken, mutta karkasi taivaan tuuliin...

Eli siis tuo onnistuu, jos olet yksinhuoltaja ettekä ole naimisissa. Muuten siinä kysytään kyllä miestäkin. :)

Pointti ei ole tietenkään se, että haluaisin päättää lapsen nimestä yksin, en tietenkään! Tuo oli vaan kommentti, jotenkinhan asia on saatava ratkaistua. Vaikka sitten arpomalla..
 
Jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen nimestä, äidin mielipide ratkaisee. Joten ei huolta, mies ei voi sinua mihinkään sinulle ei mieluisiin nimiin lapsellesi pakottaa. Olisi kuitenkin mukavampaa, jos pääsisitte sopuun asiasta.
 
Minä ilmoitin miehelle jo siinä vaiheessa, kun vauvan tekemisestä alettiin puhua, että sille tulee sitten minun sukunimeni, koska esikoisellakin on (olin siis totaali-yh kun miehen kanssa tavattiin) ja miehelle se sopi, totesi vaan että saahan se vaihtaa sen isompana. Etunimistä ei ole tullut mitään hirveää vääntöä, mutta minä ne ehdotukset olen tehnyt ja mies sitten hyväksyy/hylkää.
Tosin meillä nyt on vielä 2kk laskettuun aikaan eikä edes tiedetä että kumpaa sukupuolta vauva on,
 
Minä ilmoitin miehelle jo siinä vaiheessa, kun vauvan tekemisestä alettiin puhua, että sille tulee sitten minun sukunimeni, koska esikoisellakin on (olin siis totaali-yh kun miehen kanssa tavattiin) ja miehelle se sopi, totesi vaan että saahan se vaihtaa sen isompana. Etunimistä ei ole tullut mitään hirveää vääntöä, mutta minä ne ehdotukset olen tehnyt ja mies sitten hyväksyy/hylkää.
Tosin meillä nyt on vielä 2kk laskettuun aikaan eikä edes tiedetä että kumpaa sukupuolta vauva on,

Meillä nyt muutenkin vääntöä ja monessa asiassa olen valmis joustamaan, esim esikoista ei kastettu, mies haluaa että toinen kastetaan jne.. Mutta tuo nimiasia on sellaien jonka kanssa tapellaan, mies ei anna periksi ja minäkään en tahdo antaa periksi. Mies vain perustelee että olenhan mä esikoisen asiat saanut yksin päättää kaikki, että nyt on hänen vuoro. Monessa kohtaa puhuu kuin lapsi olisi vain hänen, ei ollenkaan minun.
 
Meillä sukunimi arvottiin, kun kummallakaan ei ollut suuria intohimoja, mutta kuitenkin molemmista ihan kiva että olis omalla nimellä. Etunimi valkattiin siten, että laitettiin almanakkanimet taulukkoon, josta molemmat merkkasivat ehdottomat suosikit ja neuvoteltavissa olevat (ollaan tosi eri mieltä nimistä) ja sitten katsottiin molemmille kelpaava yhdistelmä. Meillä siis etunimissä oli kieltäytymisoikeus molemmilla. Hyvin pelasi, hyvä nimi löytyi molempien mielestä vaikka aluksi tuntui ettei mitään nimeä joka molemmille kävisi löydy :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kohta äiti kahdelle;22186267:
Meillä nyt muutenkin vääntöä ja monessa asiassa olen valmis joustamaan, esim esikoista ei kastettu, mies haluaa että toinen kastetaan jne.. Mutta tuo nimiasia on sellaien jonka kanssa tapellaan, mies ei anna periksi ja minäkään en tahdo antaa periksi. Mies vain perustelee että olenhan mä esikoisen asiat saanut yksin päättää kaikki, että nyt on hänen vuoro. Monessa kohtaa puhuu kuin lapsi olisi vain hänen, ei ollenkaan minun.

Minun mielestäni tuo sukunimiasia on ainakin meillä ihan päivänselvä, lapsi saa minun sukunimeni, koska en halua, että lapsillani on eri sukunimi. Tästä statuksesta yksinhuoltajana saa muutenkin riittävästi huomiota, en todellakaan aio viedä eri sukunimellä olevia lapsiani samaan päiväkotiin tai pitää yhtä lasta eri nimellä kuin itse olen.
 
[QUOTE="vieras";22186312]Meillä sukunimi arvottiin, kun kummallakaan ei ollut suuria intohimoja, mutta kuitenkin molemmista ihan kiva että olis omalla nimellä. Etunimi valkattiin siten, että laitettiin almanakkanimet taulukkoon, josta molemmat merkkasivat ehdottomat suosikit ja neuvoteltavissa olevat (ollaan tosi eri mieltä nimistä) ja sitten katsottiin molemmille kelpaava yhdistelmä. Meillä siis etunimissä oli kieltäytymisoikeus molemmilla. Hyvin pelasi, hyvä nimi löytyi molempien mielestä vaikka aluksi tuntui ettei mitään nimeä joka molemmille kävisi löydy :)[/QUOTE]

Meilläkin tytön nimestä aika yhtäläiset ajatukset, mutta tuo pojan nimi, siitä mies ei jousta kuulemma millään. Nimi ei sovi esikoisen nimen kanssa millään, ei mitenkään ja on muutenkin järkky vertaa Jorma, Voitto, Unto, Raimo jne..

Sukunimestä on myös ehdoton, (samoin äitinsä) olisi kuulemma häpeä että lapsella olisi äidin sukunimi. Arg..
 
[QUOTE="öhöm";22186337]Minun mielestäni tuo sukunimiasia on ainakin meillä ihan päivänselvä, lapsi saa minun sukunimeni, koska en halua, että lapsillani on eri sukunimi. Tästä statuksesta yksinhuoltajana saa muutenkin riittävästi huomiota, en todellakaan aio viedä eri sukunimellä olevia lapsiani samaan päiväkotiin tai pitää yhtä lasta eri nimellä kuin itse olen.[/QUOTE]

Samoin ajattelen itse asian, mutta ei, miehen mielestä siinä ei mitään pahaa ole. Enemmän siinä on pahaa jos lapsella on äidin sukunimi, se on häpeällistä häntä kohtaan kuulemma.
 
[QUOTE="Vierailija";22186146]Tuo sukunimiasia hankalampi (meillä minä olen pitänyt tyttönimeni, lapset miehen sukunimellä), mutta etunimiä on niin paljon, että tuntuisi, että löytyy nimi, joka kelpaa molemmille. Meillä minä mietin omasta mielestäni kivoja nimiä, jotka sitten mies joko hyväksyi tai hylkäsi.[/QUOTE]

Niinhän sitä luulisi, että noita etunimiä on paljon ja että molempia miellyttävä nimi löytyisi.

Ja tavallaan löytyisikin. Mä olen vuosia tykännyt yhdestä nimestä, josta mieskin tykkää. Mutta en enää haluakaan sitä laittaa, mies haluaisi. :snotty:

Mä sen sijaan olen kallistunut tuon toisen kannalle, josta olen aiemmin aina kaavaillut, että tulee sitten toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, jos ei kerran etunimeksi miehelle kelpaa. Mutta kun nyt mä haluisinkin sen etunimeksi.. :D Mikään muu etunimi ei mulle enää "kelpaa", kun tuo kuulostaa just niin oikealta.

Meilläkin ois ollu tytöille kaksikin eri vaihtoehtoa, joista molemmat ois tykätty. Mutta minkäs teet, kun tulokkaalla on kuulemma pallit. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kohta äiti kahdelle;22186371:
Samoin ajattelen itse asian, mutta ei, miehen mielestä siinä ei mitään pahaa ole. Enemmän siinä on pahaa jos lapsella on äidin sukunimi, se on häpeällistä häntä kohtaan kuulemma.

Toi on tuo perinteinen asenne, että sukunimi tulee isältä. Mun miehellä oli sama perustelu, kun tuota sukunimeä väännettiin. Mulla ei ole muita lapsia kuin tuo yksi saman miehen kanssa, joten meillä ei ollu tommosta perustetta siinä.
 
Mulla on se tilanne, että ole yh ja kuukauden päästä pitäisi toisen lapsen syntyä. Lapselle tulee isänsä sukunimi kuten on esikoisellakin, se nyt on selvää, mutta etunimistä ei sitten mitään hajua. Mulla on itsellä pari vaihtoehtoa, mutta lapsen isä tyrmäsi ne täysin, kun ovat kuulemma mustalaisnimiä. Kaikki kenen kanssa noista nimistä olen puhunut, niin kenestäkään ne ei ole mitään mustalaisnimiä.
Exältä olen yrittänyt kysyä nimivaihtoehtoja, mutta niitä ei kuitenkaan ole tullut, joten voi olla että minä kuitenkin sitten päätän sen nimen ihan yksin.
 
Meillä ei ollut vääntöä etunimestä,mutta sukunimestä jouduttiin keskustelemaan ja mies tiesi että minä päätän loppupeleissä sen.2 aiempaa lasta on minun sukunimellä ja tämä yhteinen on miehen sukunimellä,mietin sitä että ei ole kiva jos lapset ovat eri sukunimellä,mutta tämä oli miehelle ainoa lapsi ja tiesin että se olisi hälle tärkeää joten myönnyin sitten antamaan miehen sukunimen.2 aiempaa ja tämä uusin eivät tule olemaan samaa aikaa tarhassa/koulussa kun on sen verta ikäeroa,mutta ei minulla olisi tuo paljoa painanutkaan päätöksessä.
 
Mä haluaisin tuohon sukunimiasiina sanoa muutaman sanan. Mun vanhemmat ei ollut naimisissa ja mulla oli isän sukunimi. Kuitenkin äiti oli se jonka kanssa enemmän asioitiin eri paikoissa, koulujuttuja, lääkärit yms... Jossain vaiheessa mulle tuli sellainen että en halunnut pyytää äidin nimeä mihinkään papereihin esim koulussa kokeisiin, todistuksiin, poissaolovihkoon. Yritin aina saada niihin isän nimen, enkä kehdannut äidille selittää miksei sen nimi kelpaa. Tuntui tosi nololta että sukunimi oli eri.

Olisin siis ehdottomasti sen kannalla että lapselle äidin sukunimi, kun kerran sisaruksellakin on. Ja jos sukunimi kerran harvinaisempi. Todennäköisesti äiti kuitenkin on se joka hoitaa enemmän lapsen asioita. Voi olla että olen vähän vanhanaikainen tämän nimiasian suhteen. Olis helpompi ja selkeämpi kun kaikilla perheessä olis sama nimi, mutta nykyaikana se ei taida helppoa ja niin yksinkertaista olla... Nyt mennään jo asian vierestä.
 

Yhteistyössä