3. luokkalainen poikani joutui sitten rehtorin puhutteluun koska

[QUOTE="xxx";22181098]En edelleenkään ymmärrä miten näitä kahta asiaa voi verrata keskenään????[/QUOTE]

Älä välitä. En minäkään ymmärrä, miten joku voi väittää, että parikymppisessä ihmisessä, joka ei kykene kävelemään, ei ole mitään vikaa.

 

en ees jaksa lukea vastauksia, totean vaan että mun 3luokkalainen on vähintään yhtä tohelo ja mun puolesta saa rehtori vaikka pamputtaa ett' tulis likalle järkeä päähän.

Kerran joutu jälkkäriin, sais sinnekin mennä useammin. en jaksa paapoa.

 

Ei se unohtelu korjaannu puhutteluilla ja jälki-istunnoilla. Ei ainakaan jos lapsella on jonkinasteista keskittymishäiriötä. Mun ysiluokkalainen poikani hakee edelleen vihkoja ja kirjota välkällän kotoota ( onneks asutaan koulun vieressä) ja just oli puhetta ekaluokkalaisen open kanssa siitä kun poika unohtelee asioita. Unohtelee kyllä koulussakin eikä vaan kotona. Kaikki ei vaan muista. Parhaansa täälläkin yritetään ja huomautellaan ja vahditaan ja pyydellään. Mutta silti voi jotain unohtua.

 

Ei se unohtelu korjaannu puhutteluilla ja jälki-istunnoilla. Ei ainakaan jos lapsella on jonkinasteista keskittymishäiriötä. Mun ysiluokkalainen poikani hakee edelleen vihkoja ja kirjota välkällän kotoota ( onneks asutaan koulun vieressä) ja just oli puhetta ekaluokkalaisen open kanssa siitä kun poika unohtelee asioita. Unohtelee kyllä koulussakin eikä vaan kotona. Kaikki ei vaan muista. Parhaansa täälläkin yritetään ja huomautellaan ja vahditaan ja pyydellään. Mutta silti voi jotain unohtua.

Mutta eikös tälläisessä tapauksessa ole järkevää keskustella opettajan kanssa tavoitteet lapselle erikseen? Mutta tavoitteet kuitenkin, omalla tasolla...

 

Mutta eikös tälläisessä tapauksessa ole järkevää keskustella opettajan kanssa tavoitteet lapselle erikseen? Mutta tavoitteet kuitenkin, omalla tasolla...

Tottakai. Tavotteita on aina ja parhaaseen tulokseen päästäänn hyvällä, ei puhutteluilla ja jälki-istunnoilla. Kun lapsi kokee asian kivaksi, se sujuu paremmin. Silti se ei välttämättä suju yhtä hyvin kuin toisilla.

 

No en tiedä ko. koulun käytännöistä, mutta omasta lapsuudestani 70-luvulta muistan, että rehtorin puhuttelu oli tosi kova paikka. Ei sinne tuollaisista joutunut. Minusta tässä asiassa olisi varmasti riittänyt esim. koulun jälkeen tapahtunut oman opettajan puhuttelu. Onko esim. kotiin tullut tietoa unohduksista aiemmin? Minä kyllä kysyisin koulusta vähän lisää asiasta ja kertoisin, kuinka lapsi on asiaan reagoinut. Mielestäni koulun tehtävä ei ole nöyrryyttää lapsia, vaan innostaa opiskeluun. Kolmasluokkalainen on vielä aika pieni ja kyllä kiltti ja herkkä lapsi voi tuollaisen seurauksena alkaa ihan turhaa esim. jännittämään kouluun lähtöä.

 

No en tiedä ko. koulun käytännöistä, mutta omasta lapsuudestani 70-luvulta muistan, että rehtorin puhuttelu oli tosi kova paikka. Ei sinne tuollaisista joutunut. Minusta tässä asiassa olisi varmasti riittänyt esim. koulun jälkeen tapahtunut oman opettajan puhuttelu. Onko esim. kotiin tullut tietoa unohduksista aiemmin? Minä kyllä kysyisin koulusta vähän lisää asiasta ja kertoisin, kuinka lapsi on asiaan reagoinut. Mielestäni koulun tehtävä ei ole nöyrryyttää lapsia, vaan innostaa opiskeluun. Kolmasluokkalainen on vielä aika pieni ja kyllä kiltti ja herkkä lapsi voi tuollaisen seurauksena alkaa ihan turhaa esim. jännittämään kouluun lähtöä.

Ei ap

 

Nojoo, mä ainakin kysäisisin rehtorilta, että muistaisikohan mahdollisesti seuraavalla kerralla ilmoittaa kotiin, jos lapsi pakotetaan jäämään koulun jälkeen puhutteluun unohteluista.

 

[QUOTE="mä";22180988]Ominaisuutena voi olla hajamielisyys, jota onkin varsin usein korkeasti koulutetuilla ja teoreettisiin asioihin perehtyneillä ihmisillä.[/QUOTE]

Minun ominaisuuteni lapsesta saakka on ollut hajamielisyys. Olen korkeasti koulutettu ja teoreettisiin asioihin perehtynyt.

Edelleen minulle on hankalaa hoitaa/muistaa käytännön asioita. Mutta olen tosi kiitollinen siitä, että niin koulussa kuin kotonakin minulle opetettiin, että hajamielisyydellä on seurauksensa, ja ne seuraukset on kestettävä. Olen lukuisat kerrat koputellut koulun oviin ja etsinyt siivoojaa, kun hukassa on ollut kirja/vihko/luistimet/uimakassi. Olen istunut jälki-istunnoissa. Olen kironnut itseni alimpaan helvettiin. Olen opetellut erilaisia "rituaaleja" muistaakseni asioita, ja osa niistä jopa toimii.

Rangaistukset eivät ole tehneet minusta huolellisempaa, mutta eivät ne missään nimessä ole jättäneet traumojakaan. Lähinnä ne ovat opettaneet, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Se on hyvä opetus.

 

Monet unohtelevat vielä yläasteellakin... nou hätä. Onko pojalla siis vain läksykirjat mukana? Kolmosellakaan ei tule kamalasti läksyjä, joten kyllä pari kirjaa pitäisi muistaa...

 

No en tiedä ko. koulun käytännöistä, mutta omasta lapsuudestani 70-luvulta muistan, että rehtorin puhuttelu oli tosi kova paikka. Ei sinne tuollaisista joutunut. Minusta tässä asiassa olisi varmasti riittänyt esim. koulun jälkeen tapahtunut oman opettajan puhuttelu. Onko esim. kotiin tullut tietoa unohduksista aiemmin? Minä kyllä kysyisin koulusta vähän lisää asiasta ja kertoisin, kuinka lapsi on asiaan reagoinut. Mielestäni koulun tehtävä ei ole nöyrryyttää lapsia, vaan innostaa opiskeluun. Kolmasluokkalainen on vielä aika pieni ja kyllä kiltti ja herkkä lapsi voi tuollaisen seurauksena alkaa ihan turhaa esim. jännittämään kouluun lähtöä.

Mutta tuolloin oli myös muita rangaistuksia opettajalla mahdollista antaa (jouduttiin pois luokasta, nurkkaan seisomaan, pitkät jälki-istunnot, kirjoittamiset, punaiset laput kotiin yms.) ja rehtorin eteen sitten kun muu ei enää auttanut. Mitä opettaja nykypäivänä noista saa tehdä? Ei mitään, ei sitten yhtään mitään! Vanhemmat ja lapset suistuu suurinpiirtein raiteiltaan kun oppilas on saanut kolme kertaa suullisen muistutuksen tavaroistaan...

 

Tuo rehtori ei ole nykyaikana varmaankaan niin iso mörkö, mitä on ollut joskus aikoinaan. Mun mielestä tuo nyt ei ole niin kovin paha juttu. Kauhean herkästi pitää puuttua jos omaa lasta kiusataan, mutta kun oma lapsi unohtelee tai tekee jotain ei niin kivaa, puututaan liian herkästi. Ei tuo nyt maata kaada, ehkä poika oppii muistamaan paremmin.

 

oli nyt syksyn aikana unohtanut koulukirjan/vihkon 5 kertaa kotiin. On nyt tänä vuonna itse harjoitellut huolehtimaan koulurepun pakkaamisesta ja siitä tämä saldo. Siis 2 kk aikana yhteensä 5 kertaa jäänyt jonkun aineen kirja/vihko kotiin. No nyt oli sitten tänään rehtorin puhuttelussa. Olisi päässyt klo: 12 koulusta ja ihmettelin missä viipyy. Tuli vähän aikaa sitten itkien kotiin. Rehtorin puhutteluun joutumisesta oli kerrottu koko luokan kuullen.

Mitä mieltä olette tästä? Onko mielestänne ihan ok käytäntö? Minusta tuntuu aika radikaalilta, mutta itselläkin tässä on tietty nyt tunteet pinnassa pojan itkiessä peittonsa alla parhaillaan.

Harmi että lapsia ei saa enää fyysisesti rangaista. Tollasia velttoja vanhempia varten on keksitty sterilisaatio.

 

ihan ok. tosi monta kertaa kuitenkin. huolellisuutta voi oppia,

 

Meidän pojalla vaan oli alkuun opettelua siinäkin että muistaa ottaa vaatteensa (takin jne) mukaan jne. Joka toinen päivä jäi takki kouluun etenkin ekalla, läksykirjat oli koulussa jne.

ap

Aika erikoisia kommentteja olet saanut. Mun esikoiseni on unohdellut ja hukannut tavaroita tuon ikäisenä miltei päivittäin. Hänellä onkin tarkkaavaisuushäiriö, johon tuommoinen kuuluu.

5:stä unohduksesta ei tosiaan laiteta vielä rehtorin puhutteluun, vaan opettaja keskustelee lapsen kanssa ja kyselee, mitä voitaisiin tehdä, että lapsi muistaa asiat paremmin.

Mulla esikko on lähtenyt kouluun ilman reppua, reppu on unohtunut myös kotiin, samoin avaimet ja puhelin, välillä jopa bussiraha. Hän on lähtenyt mys ilman takkia, käsineitä, pipoa, crockseilla vesisateeseen, shortseilla pakkaseen jne.

Lapset tosiaan ovat erilaisia, ja jokaisella on oma tapansa oppia asiota.

 

Hyvä, kun autat tavaroiden kanssa. Auta jatkossakin, jos lapsi ei vielä itse selviä. Anna tehdä läksyt ja pakata repun itse, tarkista sitten onko kaikki tehty ja mukana. Älä välitä typeristä kommenteista. Lapset tarvitsevat eritavalla apua näissä asioissa. Joku osaa heti, toinen tarvitsee apua kauan.

Unohduksista ja puhuttelusta puhuminen julkisesti on nolaamista ja vallankäyttöä. Taitavan pedagogin ei tarvitse moiseen alentua. Hänellä on myönteisiä keinoja lapsen kasvattamiseen. Tällaiset kyseenalaiset keinot syövät lapsen itsetuntoa.

Aika raju rangaistus tuo puhuttelu. Itse en noin pienestä edes puhuttelisi. Ensin opelta soitto kotiin ja sitten mietitään miten homman saisi toimimaan. Onpa rehtorillakin aikaa moisiin juttuihin....

Ope oli taitamaton, rehtori ajattelematon. Halaa poikaa, kannusta ja kehu hänen hyviä puoliaan. Lupaa auttaa, että unohduksia ei enää tule

 

Onko se puhuttelu sitten niin kova paikka? kyllähän sitä työpaikallakin pomo puuttuisi asiaan, jos homma ei skulaa. Se ei tarkoita mitään sen kamalampaa kuin, että asia otetaan vakavasti. Likan luokalla tuli jokaisesta unohduksesta lappu kotiin ja allekirjoittaa piti.

 

Kolmannella muistettavaa on PALJON kun on uusia aineita ja kirjoja ja vihkoja ihan eri tavalla kun I-II luokilla!
I-II luokalla on ihan eri meinikin kun III:lla, iso harppaus.

Meillä sama ongelma ja 5:stä unohtuneesta läksystä/tavarasta sai jälki-istuntoa.
Tytöllä oli 4 rastia; merkintää (ei kirjoitanut läksyjä YLÖS, joten pirun vaikee kotona niitä tarkistaa, jos joku valopää nyt tähän tarttuu!) ja pyysin opettajaa pitämään jälki-istunnon pois ja tarkistamaan läksyvihkon joka päivä.
Nyt on menny hyvin, ja raukka istui jälkkärinsä, ja tsemppaa lisko toiveissa =)

 

Mielenkiintoista katsoa aina kun aloittaja kirjoittaa niin hän vain puolustelee tai sitten tuo oli asiaa missä oltiin samaa mieltä hänen kanssaan. Miksi kysyä tällaista jos et kestä yhtään eriäviä mielipiteitä asiasta ja tässä niitä kuitenkin on enimmäkseen.

Ihan normi käytäntö kouluissa tuollainen ja kolmasluokkalainen ei ole enään niin pieni että rehtorin puhuttelu pitäisi saada pois raiteiltaan. 5 unohdusta on paljon. Unohdukset tuottavat aina luokassa lisähommia ja muut oppilaat kärsii opetuksesta kun yhdelle ja samalle oppilaalle joudutaan aina sanomaan samasta asiasta ja keskmään sitten jotain muuta tehtävää tai kynää, kumia jostakin. Lapselle on varmasti opettaja sanonut asiasta ja ilmoittanut että seuraavasta kerrasta on sitten rehtorin vuoro puhutella jos ei asia mene perille. Koulu hoitaa asiaa juuri niin kuin pitää. Vanhemmat on vain liian herkkiä tällaisille asioille. Jos aiaan ei puututtaisi niin sitten oltaisiin nurisemassa,että kun opettaja tai kukaan koulussa ei tee asialle mitään. Mikään ei koskaan ole hyvin.

 

Kolmannella muistettavaa on PALJON kun on uusia aineita ja kirjoja ja vihkoja ihan eri tavalla kun I-II luokilla!
I-II luokalla on ihan eri meinikin kun III:lla, iso harppaus.

Meillä sama ongelma ja 5:stä unohtuneesta läksystä/tavarasta sai jälki-istuntoa.
Tytöllä oli 4 rastia; merkintää (ei kirjoitanut läksyjä YLÖS, joten pirun vaikee kotona niitä tarkistaa, jos joku valopää nyt tähän tarttuu!) ja pyysin opettajaa pitämään jälki-istunnon pois ja tarkistamaan läksyvihkon joka päivä.
Nyt on menny hyvin, ja raukka istui jälkkärinsä, ja tsemppaa lisko toiveissa =)

Tähän käytäntöön siis syy; yhdistetty III-IV luokka, jossa siis ongelmaa opetajalla pysyä oppilaiden tasalla; kaikkia ei kerkeä paapomaan.

 

Esikoinen on kolmosella ja heillä joutuvat useat oppilaat jopa uusimaan kokeita. Ope pistää alle 60 pinnaa matikan kokeesta saaneet tekemään kokeen uusiksi, ensin tietenkin pidettyään heille hieman lisäopetusta aiheesta.

 

Hyvä, kun autat tavaroiden kanssa. Auta jatkossakin, jos lapsi ei vielä itse selviä. Anna tehdä läksyt ja pakata repun itse, tarkista sitten onko kaikki tehty ja mukana. Älä välitä typeristä kommenteista. Lapset tarvitsevat eritavalla apua näissä asioissa. Joku osaa heti, toinen tarvitsee apua kauan.

Unohduksista ja puhuttelusta puhuminen julkisesti on nolaamista ja vallankäyttöä. Taitavan pedagogin ei tarvitse moiseen alentua. Hänellä on myönteisiä keinoja lapsen kasvattamiseen. Tällaiset kyseenalaiset keinot syövät lapsen itsetuntoa.

Aika raju rangaistus tuo puhuttelu. Itse en noin pienestä edes puhuttelisi. Ensin opelta soitto kotiin ja sitten mietitään miten homman saisi toimimaan. Onpa rehtorillakin aikaa moisiin juttuihin....

Ope oli taitamaton, rehtori ajattelematon. Halaa poikaa, kannusta ja kehu hänen hyviä puoliaan. Lupaa auttaa, että unohduksia ei enää tule

ammattitaitoinen erityisope tai rehtori laisinkaan jos ajatusmaailmasi on tuo. Kauheeta paskaa ja mielinkielin olemista. Taitaa olla kieli jo ihan ruskee

 

Onko teillä Wilma käytössä?

 

Eikö teillä kotonakaan puhutella lapsia? Eikö se asia ole parempi selvittää nimenomaan puhumalla kuin muulla keinoin? Miten kamalia ne reksit sitten ovat? Meillä ainakin ihmisiä siinä missä muutkin, eivätkä ne työhuoneetkaan ole mitään kolkkoja kammioita. Jos opettajan sanomisesta asia ei korjaannu, ottaa asian juteltavakseen se seuraava hierarkiassa. Kuka pelkää keskustelua?!

 

Mitä jos pakkaisitte koululaukun yhdessä seuraavat viikot? Tai jotenkin tukisit lasta, miettisitte vaikka yhdesäs, mitä kaikkea tarvii? Onhan se opittava ottamaan tarvittavat tavarat mukaan...