Mistä ihmeestä se voi johtua, että jotkut tytöt on pienestä pitäen niin...sanotaan vaikka pissiksiä?

["myö"]

Mie olen miettinyt tuota meidän naapurin tyttöä. Hänellä on todella mukavat vanhemmat ja mukava isosisko. Silti lapsi on koko pienen ikänsä valehdellut ja liioitellut ja leuhkinut. Miun tyttöni on hänelle jo suoraan sanonut, että ei siun tarvitse miulle kehuskella, kun meidän perhe on ihan köyhä )), vaan ei...Nyt ovat eskarissa ja taas kuuntelin, kun tämä tyttö kehuu, miten häneen on kolme poikaa ihastunut. Kysyin sit jälkeenpäin meidän likalta, että mites on, niin meidän tyttö vastasi, että "Se on kyllä niinpäin, että x on ihastunut niihin poikiin..."

Meidän tytöillä on hyvä itsetunto ja heitä on opetettu sivuuttamaan olankohautuksella nuo naapurin tytön jutut, mutta ihmetyttää vaan, että mistä tuo tarve tulee. Hänen äitinsä ei miun mielestä ole ollenkaan kehuskelija tai muutenkaan ilkeä ihminen.

 

[?]

katseleeko bratzejä tai vastaavia pissis ohjelmia? Niissä usein on hyvä malli pienille prinsessoille, kuinka oppia pissiksiksi.

 

["Piika-äiti"]

Mikä on se maailma, jonka tyttö näkee televisiosta, peleistä, lehdistä? Mikä on se maailma, joka ympäröi häntä kaupassa, verkossa, jopa leluhyllyillä ja lapsille suunnatuissa piirretyissä sarjoissa?
Sieltä saa aivan vapaasti omia vaikutteita ja kokeilla sitä pissiksenkin roolia.

 

[wer]

meilläkin tytön luokkalainen on pienestä pitäen ollut ns. pissis. Jo tokalla luokalla omisti monet stringit ja yritti tyttönikin saada ostamaan sellaiset. Halusi aika leikkiä meikkausleikkejä ja pukeutua minihameisiin jne. Ei ollut tyttöni paras kaveri mutta aika paljon tuli seurattua tuota touhua

Nyt ovat 15 v ja pisssi kulkee kaupungilla sukkahousuissa ja napapaidassa ja hihittelee poikien perään. osti crossimoponkin kun pojat tykkäävät enemmän kuin skoottereista. Silti tällä tytöllä ei ole YHTÄÄN poikaa kaverina. Minun tytöllä taas on useita poikia kavereina ja on suosittu poikien keskuudessa.

 

["myö"]

[QUOTE="Piika-äiti";22166591]Mikä on se maailma, jonka tyttö näkee televisiosta, peleistä, lehdistä? Mikä on se maailma, joka ympäröi häntä kaupassa, verkossa, jopa leluhyllyillä ja lapsille suunnatuissa piirretyissä sarjoissa?
Sieltä saa aivan vapaasti omia vaikutteita ja kokeilla sitä pissiksenkin roolia.[/QUOTE]

Niin, en oikein tiedä, millaisia ohjelmia katselee. Eskarissa hänellä on ollut vaikeuksia saada kavereita, kun suurin osa tytöistä ei jaa näitä hänen intressejään - luojan kiitos. Harmittaa vaan, sillä ajattelin kyllä tytöstäni ja tästä tytöstä tulevan hyviä kavereita. ymmärrän kyllä, ettei miun tyttö oikein halua.

 

[sosiologi]

naisilla ja miehillä on biologisia eroja, mutta suurin osa eroista - ja nimenomaan tämä pissismäisyys - on kulttuurin tuotetta. Amerikassa on paljon tutkittu tätä tyttöjen prinsessamuotia, vaaleanpunaisuutta ja bratzeja/barbeja ja todettu että ne alkavat muokkaamaan käsityksiä naiseudesta ja aiheuttavat pitkällä aikavälillä epätasa-arvoa. Vanhemmat huomaamattaan siirtävät odotuksia, asenteita ja roolimalleja ostaessaan tietynlaisia leluja ja kirjoja, pelejä, vaatteita jne lapsilleen.

Tytöstä tulee pissis siis kulttuurisen altistumisen takia. Pissismäisyyden voi välttää - kuten itse olen tehnyt oman lapseni kohdalla - kasvattamalla lapset sukupuolisterotypianeutraalisti. Aihe saa tunnetusti tällä palstalla paljon silmienpyöritystä osakseen, mutta pääasia että itse tiedän mitä teen. Oma poikani juoksentelee vaaleanpunaisissa prinsessavaatteissa niin halutessaan (pinkki on hänen lempivärinsä) ja tyttö taas valitsee jotain muuta mielellään, usein vihreää. En siis ensisijaisesti TARJOA lapsella sitä ns. oman sukupuolen mukaista lelua tai väriä.

Juuri tuo "prinsessuus" on se hankalin asia, tietty lyhyt prinsessavaihe kuuluu naisen seksuaalisuuden kehityskaareen mutta pitkittyessään ja ylikorostuessaan se valitettavasti aiheuttaa epätasa-arvoa tuottavaa nirppanokkameininkiä ja hienohelmakäyttäytymistä, johon suomalaisella tasa-arvoisella naisella ei oikein ole varaa.

Muistelkaapa te 70-luvulla syntyneet (kuten itsekin olen), silloin kiipeiltiin puissa, tapeltiin ja painittiin poikien kanssa tasaväkisesti ja leikittiin metsissä ja puroilla, eikä todellakaan upottu mihinkään prinsessaroolileikkeihin. Silloin koko pissistermiä ei ollut edes olemassakaan, joten jotain se kertoo tästä ns. länsimaisen kulutuskulttuurin kehityksestäkin.

 

[Leukistinen aksolotli]

Varmaan vaikuttaa myös tuo aikuisten selkeä tyttövastaisuus ja pissikseksi nimittely.

 

[nainen]

Jotkut on näitä "pissiksiä" ja jotkut taas ei. Minä olin ehkä enemmänkin tuo "pissis" ja hiton hyvä ehkä liiankin hyvä itsetunto oli, siksi "uskalsin" olla mitä haluan. Niin, ajattelin sen olevan tyttömäistä, en seksikästä Mua ei ikinä olis saanu mihinkään poikaporukkaan lökärit jalassa

Vieläkin olen tosi naisellinen ja tyylini on ns hienostunut. Mitä pahaa siinä on?

 

["huh"]

Varmaan vaikuttaa myös tuo aikuisten selkeä tyttövastaisuus ja pissikseksi nimittely.

Peesi

 

["kii"]

Usein se malli löytyy aika läheltä, nimittäin oma äiti.

 

["joo"]

Varmaan vaikuttaa myös tuo aikuisten selkeä tyttövastaisuus ja pissikseksi nimittely.

Tähän minä uskon enemmän kuin telkkarin vaikutukseen. Meilläkin 5v. tyttö katselee Bratzeja ja Winxejä etenkin. Silti on perusreipas tyttö. Joskus leikkii prinsessaa, mutta enemmän on toiminnallinen ja viihtyy poikamaisissa leikeissä. Ei osaa olla sellainen hienohelma.

 

["myö"]

En mie nyt tarkoittanut mitään prinsessaleikkejä tai "tyttömäisyyttä" vaan valehtelua, leuhkimista ja muutenkin kieroa käytöstä. Pissis-termi oli ilmeisesti väärin valittu.

 

[endie2]

miten jotakuta aikuista kiinnostaa vielä jälkeenpäinkin kysellä omalta lapseltaan, että onko se ja se totta mitä se naapurin lapsi puhui ihastumista tai ties mistä ? :O ei taida siis äidillä toimia se, että osaisi sivuuttaa vain lapsen höpöttelyt

 

[Älkää ressatko]

No onko siinä sit loppujenlopuksi jotain pahaa? Tuskin ne "pissiksiksi" jäävät, vaan kasvavat ihan vastuuntuntoisiksi normaaleiksi naisiksi. Ei toki kaikki, niinkuin ei joku muukaan vaikka olisi kuinka polleasti äiti hoitanut hyvin.

Kaikki me ollaan erilaisia ja erilaisia meistä tulee isoina. Musta on kauheeta kuinka jotkut naiset katsovat oikeudekseen arvostella lapsia ja nimitellä pissikseksi. Ja turhaa on myös oman sädekehän kiillottelu ja muiden vanhempien haukkuminen.


Oma lehmä ojassa. Olin varmaan oman aikani "teinipissis" 90 luvun alussa korvakoruineni ja kiiltonahkoineni. Ja tässä mä oon nyt, iha normaali

 

["myö"]

miten jotakuta aikuista kiinnostaa vielä jälkeenpäinkin kysellä omalta lapseltaan, että onko se ja se totta mitä se naapurin lapsi puhui ihastumista tai ties mistä ? :O ei taida siis äidillä toimia se, että osaisi sivuuttaa vain lapsen höpöttelyt

Jos olisit itse pari vuotta selitellyt lapsellesi joka helkutin vierailun jälkeen, että ei, ei, X:llä ei todellakaan ole omaa hevosta/kännykkää/avoautoa ja ei, ei, x on vain kateellinen ja siksi haukkui sinun pyöräsi/nukkesi/vaatteesi, niin ehkäpä sinäkin alkaisit olla korvat höröllään.

 

[paulipaula]

[QUOTE="myö";22166921]En mie nyt tarkoittanut mitään prinsessaleikkejä tai "tyttömäisyyttä" vaan valehtelua, leuhkimista ja muutenkin kieroa käytöstä. Pissis-termi oli ilmeisesti väärin valittu.[/QUOTE]

usein lapsi leuhkii olemattomilla asioilla, jos niistä on jäänyt paitsi ja niitä ei ole ollenkaan, halutaan muiden silmissä näyttää paremmalta kuin oikeasti on, eikä lapsi vielä ymmärrä sitä että muut näkee suoraa lävitse missä asiassa liioittelee tai valehtelee. Muistan itse miten kavereilleni koulussa kehuin miten on meillä kotona uusi hieno tv, ja kun kaveri tuli yks kerta kylään niin kysyi että missä se teevee on... Eikä sitä siis ollutkaan. Valehtelin myös äidin marketista ostamia vaatteita merkkivaatteiksi ja irrottelin lappuja paidoista ettei todenperäisyyttä huomaisi kukaan.

 

[123]

Varmaan vaikuttaa myös tuo aikuisten selkeä tyttövastaisuus ja pissikseksi nimittely.

Niinpä.

 

[MYÖ VÄSÄHTI]

no onko siinä sit loppujenlopuksi jotain pahaa? Tuskin ne "pissiksiksi" jäävät, vaan kasvavat ihan vastuuntuntoisiksi normaaleiksi naisiksi. Ei toki kaikki, niinkuin ei joku muukaan vaikka olisi kuinka polleasti äiti hoitanut hyvin.

Kaikki me ollaan erilaisia ja erilaisia meistä tulee isoina. Musta on kauheeta kuinka jotkut naiset katsovat oikeudekseen arvostella lapsia ja nimitellä pissikseksi. Ja turhaa on myös oman sädekehän kiillottelu ja muiden vanhempien haukkuminen.


Oma lehmä ojassa. Olin varmaan oman aikani "teinipissis" 90 luvun alussa korvakoruineni ja kiiltonahkoineni. Ja tässä mä oon nyt, iha normaali

mie puhuin valehtelusta ja kehuskelusta, hyvät naiset! Uskokaa jo!

 

[endie2]

[QUOTE="myö";22166971]Jos olisit itse pari vuotta selitellyt lapsellesi joka helkutin vierailun jälkeen, että ei, ei, X:llä ei todellakaan ole omaa hevosta/kännykkää/avoautoa ja ei, ei, x on vain kateellinen ja siksi haukkui sinun pyöräsi/nukkesi/vaatteesi, niin ehkäpä sinäkin alkaisit olla korvat höröllään.[/QUOTE]

No mutta ilmiselvästihän sun lapsesi jo osaa noi höpöttelyt erottaa, kun sullekin selvensi ihastumisasiaa. Ja onko tuollaisella asialla mitään merkitystä sulle aikuisena .

 

[myö VÄSÄHTI]

No mutta ilmiselvästihän sun lapsesi jo osaa noi höpöttelyt erottaa, kun sullekin selvensi ihastumisasiaa. Ja onko tuollaisella asialla mitään merkitystä sulle aikuisena .

No, ei ole, mutta ajattelin nyt vaan virittää asiasta keskustelua, koska miun mielestä hänen äitinsä on oikein mukava ihminen, joten tuntuu omituiselta, että käytös johtuisi kotioloista. Mutta en mie enää jaksa .

 

[endie2]

No, ei ole, mutta ajattelin nyt vaan virittää asiasta keskustelua, koska miun mielestä hänen äitinsä on oikein mukava ihminen, joten tuntuu omituiselta, että käytös johtuisi kotioloista. Mutta en mie enää jaksa .

Et jaksa, kun keskusteluun tuli toistakin näkökantaa ? Eikö sellaista juuri keskustelu ole
Muistetaan nyt kummiskin, että eskarit ovat vielä kovin pieniä lapsia =)

 

["viima"]

mut onhan noita ollutmaailman sivu, niitä jotka huonossa itsetunnossa liioittelevat asioita. sellainen on ollut varmasti jokasien luokalla silloin kakarana. ja poikien perään oltiin jo ala-asteella. kovin moni ainakin niistä jotka itte tunnen ei elämässään niin kovin hyvin menestyny. lapsia on useammalle miehelle ja koulut käymättä. mut se mistä niitä tulle ja miten mukavista vanhemmista-perheestä syntyy yksi niin erilainen lapsi, sitä en tiedä.

saa olla tyttömäinen ja sievä yms mut juurikin tuo valehtelu, leuhkiminen ja liian aikuismainen käytös on kamalaa.

 

[myö yrittää vielä]

Et jaksa, kun keskusteluun tuli toistakin näkökantaa ? Eikö sellaista juuri keskustelu ole
Muistetaan nyt kummiskin, että eskarit ovat vielä kovin pieniä lapsia =)

En jaksa, koska puhutaan asian vierestä. Sitähän mie juuri koetin tässä pohdiskella, että miten pieninä jotkut lapset jo omaksuvat juttuja, jotka olisivat enemmän isompien lasten heiniä. Ja sitten sitä, että esim. jokaisessa tyttökirjassa on se yksi "pahis-tyttö", mutta niin on oikeastikin. Ainakin itse muistan lapsuudestani nämä ilkeät tytöt, jotka juuri valehtelivat ja juonittelivat ihan alaluokilta asti. Että mistä se ilkeys oikein tulee? Ja mie puhun vain tytöistä, koska miulla on vain tyttöjä.

 

[endie2]

En jaksa, koska puhutaan asian vierestä. Sitähän mie juuri koetin tässä pohdiskella, että miten pieninä jotkut lapset jo omaksuvat juttuja, jotka olisivat enemmän isompien lasten heiniä. Ja sitten sitä, että esim. jokaisessa tyttökirjassa on se yksi "pahis-tyttö", mutta niin on oikeastikin. Ainakin itse muistan lapsuudestani nämä ilkeät tytöt, jotka juuri valehtelivat ja juonittelivat ihan alaluokilta asti. Että mistä se ilkeys oikein tulee? Ja mie puhun vain tytöistä, koska miulla on vain tyttöjä.

okei. No kyllä itsekin muistan lapsuudestani tuollaisia tyttöjä.
Erityisesti yhden hyvin. Hän oli kyllä ihan oikeastikin hyvästä ( varakkaasta ) perheestä ,mutta silti jo ihan pienestä asti oli kova varastelemaan ja valehtelemaan. Hän oli myös leuhkijatyyppi ja kovin tietoinen itsestään ja vaatteistaan ja tavaroistaan aina. Puhui myös ilkeästi meistä muista lapsista selän takana.
Mulla on yhä hirveät antipatiat tuota tyttöä kohtaan, vaikka hän onkin varmaan jo ihan erilainen ( ehkä - emme tunne nykyään,tunnistan hänet ulkonäöstä jos vastaan tulee jne ).
En sitten tiedä mistä se kaikki lähtee ? Huomionhakua kai jotenkin kuvittelisin. Lapsi verhoaa omaa epävarmuuttaan sinne suurentelun ja muun taakse ja saa huomioo.
En tiiä.

 

[vierailija]

Mikä on se maailma, jonka tyttö näkee televisiosta, peleistä, lehdistä? Mikä on se maailma, joka ympäröi häntä kaupassa, verkossa, jopa leluhyllyillä ja lapsille suunnatuissa piirretyissä sarjoissa?
Sieltä saa aivan vapaasti omia vaikutteita ja kokeilla sitä pissiksenkin roolia.

Aijaa